Peilaajan teilaus
Erään "kulttuurilehden" kritiikki

Tässä arvosteltu "kulttuurilehti" Peilaaja oli alkujaan osoitteessa <http://www.kotka.fi/kulttuuri/peilaaja/>, mutta ei ole enää. Sen on kerrottu siirtyneen omaan domainiin osoitteeseen <http://www.peilaaja.net> mutta siellä ei ole mitään. Vanhoja sivuja löytyy kuitenkin vielä The Internet Archive -järjestelmästä <http://www.archive.org>. Siellä on mm. tallessa tässä arvosteltu Peilaajan ensimmäinen numero (1/1997).

Sain vinkin, että Webissä on alkanut ilmestyä kulttuurilehti Peilaaja.

Siispä katsomaan sen ensimmäistä numeroa. Näen seuraavan näyn:

                         Peilaaja
                           Lulu
                          IMAGE

Pääkupla                              Navigare
Kohtaaminen                           Lääkärin palsta
Villensauna                           Horrorskooppi
Erotiikka                             Feminismi
Albert                                Kuvataide 
Sanataide                             Muut
Ossi
Elävät kuvat

missä "Pääkupla" ja "Navigare" näyttävät olevan pääotsikoita.

(Sittemmin osoittautuu, että muilla Web-katseluohjelmilla näkymä on kammottava taustojen ja kuvien takia. Tämähän oli vain lievästi järjettömän näköinen.)

Siis tämäkö lehti? Koska se on ilmestynyt? Miksi? Koska? Kenen toimesta? Mitä siinä on? Onko tuo "Web-sivu" tarkoitettu sana-arvoitukseksi vai miksi?

Ah. Mutta mehän olemme Webissä, tuossa maailmanlaajuisessa hyperseitissä, jossa melkein mikä vain voi olla linkki melkein minne vain. Niinpä klikkaan noita kolme ylinnä olevaa sanaa - joiden tiedän esittävän kuvia - nähdäkseni, mitä ne ovat ja minne ne johtavat. "Peilaaja" viittaa kuvaan, joka sisältää tekstin "Peilaaja" hassusti kirjoitettuna. Ja myös numeron "1/97", joka jostain syystä ilmeisesti ei mahtunut tuohon kuvaa korvaavaan tekstiin. "Lulu" viittaa kuvaan, jossa on nainen niin rumaksi meikattuna, että käännän kuvat pois, katsottuani ensin, onko kuva linkki; on se, se viittaa juuri siihen Web-sivuun, jolla olen. Nerokasta. Tähän ei eläin pysty. (Kolmas kuva, jolle ei ole mitään selittävää tekstiä, sisältää luvun 000436. Oletettavasti sen on tarkoitus väittää, että sivulla on vierailtu 436 kertaa. Yleensä sellaisilla laskureilla pelleilevät vaivautuvat edes asettamaan ne johonkin vaikuttavansuuruiseen alkuarvoon.)

Mutta asiaan siis. "Pääkupla" näyttää olevan linkki. Pääkirjoitukseen ehkä? Ehei, sieltä löytyy tietoja lehden tekijöistä. Siellä kerrotaan, että lehti väittää olevansa "kulttuurilehti" ja että julkaisija on "Nykytaiteen ystävät ry, Kotka". Tämäkö on siis pääasia lehdessä?

Katsotaanpa sitten toista pääotsikkoa, "Navigare". Sanaa "navigoida" käytetään Webissä hyvin yleisesti Web-sivulta toiselle siirtyilyä tarkoittavana kuvailmaisuna. Löytyykö siis sanan takaa ns. navigointivalikko, kuten luulisi? Ehei, siellä on jostakin purjehdusretkestä kertova tarina. Ei kuitenkaan latinaksi, valitettavasti. Päästyäni ensimmäisessä kappaleessa sanaan "peräsuolen" totean jutun kaunopuheisesti kertovan itse, minne se kuuluisi. Roomalaisille purjehtiminen oli elämää suurempi asia - Navigare necesse est, vivere non est necesse. Mutta kulttuurilehti ilmeisesti tekee kulttuuria siitä, että joku kirjoittaa peruskouluaineen tasoista kirjallista ilmaisua käyttäen (joskin vähemmän eloisasti) jonkin turhan porukan vielä turhemmasta huvipurjehduksesta.

Pääotsikko ei siis kai ollutkaan pääotsikko. Pääotsikoilla oli ilmeisesti tarkoitus nostaa kaksi juttua ylitse muiden. Tämä ei hyvää lupaa

Katsotaanpa muita linkkejä. Ilmeisesti on erityisen kyldyrelliä käyttää luovaa ilmaisua, jossa linkin nimellä (siis käytännössä sisällysluettelossa olevalla otsikolla) on äärimmäisen viitteellinen yhteys itse jutussa olevaan otsikkoon. Senkin yhteydessä jutun sisältöön on otettu runsaasti ns. taiteellista vapautta.

Niinpä

• "Kohtaaminen" viittaa juttuun, joka on otsikoitu "Pimeästä valoon" ja joka on haastatteluksi väitetty kahden taiteilijan kaksinpuhelu. Tasoltaan joskaan ei kiinnostavuudeltaan se vastaa naistenlehtien ns. paljastavia haastatteluja.
• "Villensauna" viittaa sivuun, jolla käsketään koputtaa, jotta pääsee sisään. Tämä on todella nerokas tapa luoda eloisuutta Web-sivuille! Itse "sauna" on kirjoitus, joka on otsikoitu "Taiteilija Feodor Porokara on lyönyt löylyä MUNKKIEN VIERELLÄ VANHAN VALAMON LUOSTARISAUNASSA" (isot kirjaimet eli ns. HUUTAMINEN on alkutekstissä). Kuinka ollakaan, munkkeihin viittaaminen vahvistaa minua kyvyssäni vastustaa kiusausta lukea juttu, kiusausta, joka ei niin kovin suuri ollutkaan.
• "Erotiikka" viittaa (hyvin säädyllisesti kuvitettuun) juttuun "Toisen naisen kolme tabua". Aihepiirihän on avantgardistinen, suorastaan uraauurtava. Lieneekö sitä kirjallisuudessa ennen käsiteltykään? Pikalukaisulla en tosin päässyt perille, mitkä ne kolme tabua ovat, mutta tokkopa se oli tarkoituskaan.
• "Albert" on ilmeisesti jonkun kirjoittajan etu- tai taitelijanimi. Se nimittäin viittaa juttuun, joka kertoo jostakusta Erkistä ja polkupyörävarkaudesta. Näyttää kummasti tutulta: Erkiltä on varastettu pyörä, sitten hän löytää sen samasta paikasta, mihin oli sen jättänyt. Hauska anekdootti, joka olisi ehkä parempi lyhempänä ja kuultuna. Mutta eikö voisi ajatella, että lehti, joka julkaisee muualla aiemmin julkaistun jutun, mainitsisi tästä? Ja miksi jutun yllä on isolla ALBERT kun alla on "Juhani Pusa"?
• "Sanataide" on, poikkeuksellisesti, linkki sivulle, jolla on asiallisen näköinen linkkikokoelma: neljä linkkiä, joista melkein näkee, millaisiin juttuihin ne viittaavat. Löytyy juttu "Sylvia Plathin pitkät sääret", mutta sen kuvituksena oleva kuva on valitettava karikatyyri eikä siis esitä hyväsääristä naista. Se näyttää olevan jonkinlainen epämääräinen lyhyt tarina jostakusta kirjailijasta. Sitten on "Kevätsatoa Pekkas-akatemiasta". Ah, vihdoinkin jotain rehellistä: tämähän on selvästikin aloittelevien kynäniekkojen harjoituksia. Ehkäpä saattaisin lukea ne, jos olisi jokin tieto siitä, miten voi lähettää palautetta itse skribenteille. (Mitä muuta merkitystä niiden juttujen lukemisella voisi kenellekään olla?) Ja lipuksi on linkit kahteen Heidi Kärjen kirjoitukseen. Ensimmäinen käsittelee otsikolla "Vihdoin taajuudella" aikakauslehti Virittäjää, tai oikeammin kirjoittajan omia ajatuksia siitä, millaista suomen kielen tutkimuksen pitäisi olla. (Kiinnostavia, joskin rasittavan muodikkaita ajatuksia.) Toinen taas otsikolla "Kristityt, kovat kuin naulat" jotakin runokokoelmaa. Arvattavaksi jää, onko arvostelun otsikoksi otettu itse kokoelman otsikko. Tästäpä tulee mieleeni: eikö tekijänoikeuslaki todellakaan salli edes lyhyen runonäytteen ottamista runokokoelman arvosteluun?
• "Ossi" on linkki johonkin, joka on kai tarkoitettu sarjakuvaksi. Joku menee kioskille (?) ja sanoo "yks iso". Kolmessa seuraavassa kuvassa hän on rannalla kävelemässä, oletettavasti, vaikka onkin kaikissa samassa jäykässä asennossa. Viimeisessä tilanne on sama, mutta hän sanoo "perketi..kesä!". Tässä minimalistisessa ilmaisussa on tietysti Jotain Hyvin Syvällistä takana. Tähänkään ei eläin pysty.
• "Elävät kuvat" viittaa "animoituun" sivuun, jolla numerot pyörivät 4, 3, 2, 1, Klikkaa minua! Tämän seksikkyyden jälkeen ruudulle sitten saadaan jotain, joka on kai elokuva-arvostelu. Sellainen taiteellinen, joka puhuu monesta eri asiasta samaan hengenvetoon eikä ole tarkoitettu vastaamaan sellaisiin brutaaleihin kysymyksiin kuin "mihin leffaan kannattais mennä". Eipä siitä ihan heti aukene edes, mistä leffasta on kyse. Ensimmäinen lause antaisi olettaa, että elokuvasta "Calamari Union (1982)". Mainitaan jutussa myös pari muuta 1980-luvulla tehtyä elokuvaa. Missähän teattereissa ne menevät a) Kotkassa b) muualla Suomessa? Muuten, kun noin vanhoista elokuvista on kyse, niistä on varmaankin katsojatilastoja; lukujen mainitseminen antaisi kivasti perspektiiviä!

Huuh. Riittäisikö jo? Ei, katsotaan vielä, mitä on näennäisotsikon "Navigare" alla:

• "Lääkärin palsta" antaa aiheen olettaa, että kyseessä on aikakauslehtien tavanomainen lääkäripalsta. Mutta kulttuurilehden olemukseen ilmeisesti kuuluu lukijoiden hämääminen. Linkin takaa löytyy kummallisia kuvia siitä rumilukseksi meikatusta akasta lääkärissä ja vielä kummallisempia sanallisia sekoiluja.
• "Horroskooppi" vie juttuun, joka on mautonta kuvitusta lukuun ottamatta hyvin tyypillinen ns. lehtien horoskooppi. Ilmeisesti hölynpöly muuttuu taiteeksi, kun se tarjoillaan "kulttuurilehden" sivuilla? Lukijanhan tietysti pitää oivaltaa, että dispositio ja kontekstuaalinen assosiaatio konstituoivat diskursiivisen aspektin, jossa relevanttia on kulttuurikritiikin delikaatisti manifestoituva kulminaatio. Tremulantin geminaatio indusoinee adekvaatin mentaalisen prosessin.
• "Feminismi" - vihdoinkin selkeä sana! Jonkun mielestä juuri sen yhteyteen se noita-akan kuva onkin ihan omiaan. Mutta juttu ansaitsisi nasevamman otsikon kuin mitäänsanomaton "Feminismi" tai vielä hämärämpi itse jutun otsikko "Viisauden lähteillä". Juttu nimittäin on ihan luettava purkaus ahdistuneisuudesta, jonka asianomainen itse selittää johtuvaksi naisiin kohdistuvasta väheksynnästä, osuen oletettavasti oikeaan varsin pitkälle. Omaa luokkaansa olevaa rehellisyyttä on se, että jutussa puretaan ahdistusta myös tähän tyyliin: "Sotaveteraaneille annettu on tätä nykyä jo perikunnan kukkaron lihottamista". Mutta mene tiedä, kenties jotkut lukijat pitävät moisia möläytyksiä hyvinä ja kulturelleina.
• "Kuvataide" on kuvia, onhan? No ei, enemmänkin se on joidenkin ihmisten kirjoituksia joidenkuiden muiden tekemistä kuvista. Mutta mukana on kuvia itse kuvataiteestakin. Tämä on yksi niitä harvoja tilanteita, jolloin Webin käyttäjä toteaa: omituisen epäloogista, että kuvien automaattisen latautumisen voi kääntää pois, mutta tekstien automaattista latautumista ei. Ja lisäksi ihmetyttää, miksi kuvan tekijän pitää olla linssiluteena mukana kuvassa. (Kaikissa tapauksissa ei ole selvää, onko esiteltävä taideteos itse valokuva vai se, mikä on kuvassa yhtenä aiheena.)
• "Muut". Voi miten rakastankaan tätä nasevaa otsikkoa! Se suorastaan pakottaa seuraamaan linkkiä. Sieltä löytyy yksi sivujen asiallisimmista jutuista - taidenäyttelyn mainos - ja ehkä hiukan vähemmän asiallinen tarina maailman suurimmasta postikortista. Suuruus on, kuten jutusta selvästi ilmenee, tässä ymmärrettävä fyysisiin ulottuvuuksiin viittaavana käsitteenä.

Web on vuorovaikutteinen väline, tai siis sitä voidaan käyttää vuorovaikutteisesti. Kulttuurilehti antaa "sähköpostin" osoitteensa, siinä kaikki. Haluaako se oikeasti palautetta? Julkaiseeko se lukijoiden kirjoituksia? Jos vastaukset näihin ovat myönteisiä, sen voisi kertoa. Mutta sisällön perusteella arvioiden nämäkään "kulttuuripiirit" eivät halua rahvasta sotkemaan egotrippejään.

Mitä tulee tekniseen puoleen, niin pääsivulla on käytetty Webin dokumentinkuvauskieltä HTML:ää erinomaisen luovasti. HTML:ssähän voidaan määrätä dokumentille taustakuva, taustaväri, tekstin väri ja linkkien värit, joskaan kaikki asiantuntijat eivät pidä tätä kovin hyvänä ajatuksena. Kaikki asiantuntijat ovat joka tapauksessa sitä mieltä, että jos näitä piirteitä käytetään, ne on valittava keskenään yhteensopivasti. Esimerkiksi valkoinen teksti valkoisella taustalla ei ole kovin luettavaa. Juuri sellaisen Peilaajan pääsivu kuitenkin määrää. Tekijät eivät ehkä ole huomanneet, mitä oikein tekevät, koska heillä on vanhanaikaiseen tapaan ns. kuvien automaattilataus käytössä, jolloin taustalle tulee taustakuva eikä määriteltyä taustaväriä.

Mitä taustakuvaan tulee, niin makuasioista ja väreistähän ei pidä kiistellä. Tässä on yksi erinomainen syy olla tunkematta omia ihmeellisiä taustakuviaan ja taustavärejään muiden ihmisten kuvaruuduille. Pilaantuneen marjapuuron näköinen tai räikeän vihreä yksivärinen tausta tai röpöliäinen pilvinen taivas, joka rikkoo sen päälle kirjoittuvien kirjainten hahmot, kuuluisivat joka tapauksessa hyvään esimerkkikokoelmaan siitä, mitä ainakaan ei pidä tehdä

Lisäksi siellä on määrätty kaikkien linkkien väriksi sama (valkoinen). Tämä estää tehokkaasti Webin yhden mukavan piirteen. Normaalistihan lukija näkee linkit erivärisinä sen mukaan, mitkä linkit hän on jo käynyt läpi; siten hän voi käydä linkkejä läpi haluamassaan järjestyksessä vaikkapa eri päivinä, ja nähdä, mitä on vielä jäljellä. Tarvitaan tiettyä teknistä osaamista, mutta myös aimo annos typeryyttä, jotta tämän saa estetyksi.

Tämä dokumentti perustuu kesällä 1997 kirjoittamaani raakatekstiin", jonka pohjalta tehty toimitettu juttu julkaistiin Kymen Sanomissa. Tämän version laadin kesällä 1999 kirjoittaessani Web-julkaisemisen opasta, koska totesin esimerkin edelleen sopivaksi havainnollistamaan eräitä perusvirheitä.

Viimeisimmän päivityksen ajankohta: 2002-08-10 (teknisiä korjauksia).