Suomen kirjoitusjärjestelmän epäsäännöllisyyksiä, luku 3 Poikkeamia foneemiperiaatteesta:

Yksittäisiä sanoja

Muutama tavallinen sana on syytä mainita erikseen: sydämen, ruoan, mitali, joiden tavallisin ääntämys on sydämmen, ruuan, mitalli.

Sana mitali tosin saattaa ääntyä myös kirjoituksen mukaisesti, ja se on muutoinkin erilainen tapaus. ääntämykseen on vaikuttanut sana metalli, ja tätä vaikutusta ei kielenhuolto ole halunnut hyväksyä. Ehkäpä ratkaisu on oikea, koska kielen selkeydelle olisi eduksi pitää kyseiset sanat erossa toisistaan. Tästä syystä pitäisi kiinnittää huomiota nimenomaan sanan äänneasuun eikä niinkään moittia niitä, jotka erehtyvät kirjoittamaan kuten useimmat sanovat: mitalli. Toisaalta ei ehkä ole kovin todellisuudentajuista kuvitella, että voitaisiin saada urheiluselostajat sanomaan mitali.

Kirjoitusasuja sydämen ja ruoan perustellaan yleensä kirjoitusasun säännöllisyydellä. Käytännössä tällöin tarkoitetaan sitä, että sanojen sydän ja ruoka taivutuskaavat saadaan sopimaan yleisiin malleihin – kirjoituksessa. Sana sydän taipuu kuten avoin, ajastin jne., paitsi että taivutus­vartalossa on mm eikä m. Tosin m kahdentuu ainakin joissakin puhutun kielen muodoissa muissakin sanoissa, kuten avoin-sanan johdoksessa avoimmuus, jonka normin­mukainen asu on avoimuus. Kun vokaalien­välinen k katoaa aste­vaihtelussa, ei sanan vartalon asu yleensä muutu muulla tavoin. Tähän on kuitenkin muitakin poikkeuksia, kuten poika : pojan (eikä poian) ja ruoko : ruovikko (eikä ruoikko).

Vuosikymmenien ajan kielenhuolto on eriasteisesti vastustanut kirjoitusasua ruuan. Nykyisin se hyväksytään, mutta annetaan ymmärtää tai jopa sanotaan, että ruoan on parempi. verkkosivun Suomen kielen normien muutoksia kohtaa Ruuan ~ ruoan

Kieltämättä se, että kirjoituksessakin taivutettaisiin sydän : sydämmen, merkitsisi kirjoitetun kielen taivutuksen epäsäännöllisyyttä. Mutta todellisuudessa kielen oppiminen ja käyttö helpottuisi. Suomea opettelevan tarvitsisi kyllä oppia erikoissääntöjä joidenkin sanojen poikkeuksellisesta taivutuksesta (esi­mer­kik­si sydän : sydämmen) mutta toisaalta ei tarvitsisi oppia erikoissääntöjä kirjoitusasuista, jotka poikkeavat foneemiperiaatteesta. Voisi ajatella, että edut ja haitat kumoaisivat toisensa, mutta lienee paljon helpompi oppia taivutuksen epäsäännöllisyyksiä kuin kirjoituksen. Suomea sujuvasti ja jatkuvasti puhuva ”automaattisesti” puheessaan taivuttaa sydän : sydämmen, mutta kirjoitusasu sydämen helposti unohtuu tai se pitää tarkistaa kielenoppaasta. Suomea äidinkielenään puhuva oppii puhutun kielen omituisuudet luonnostaan, mutta kirjoitusasujen poikkeuksia pitää erikseen päntätä päähän koulussa.

Epäselvää on ollut ja on edelleen, onko sydämen myös suositeltu äänneasu; ks. koosteen Suomen kielen normien muutoksia kohtaa Sydän-sanan taivutus: äännetäänkö mm vai m?