Vieras sana käsitteen laajassa merkityksessä on sellainen, joka on peräisin toisesta kielestä eikä ääntämykseltään, kirjoitusasultaan tai käytöltään täysin mukautunut suomeen. Vieras sana voi olla tavallinen ja yleisesti tunnettu, mutta silti kirjoitusasultaan poikkeava kuten show.
Vieraan sanan yksi tyyppi on sitaattilaina eli toisesta kielestä sellaisenaan otettu sana, joka kirjoitetaan ja periaatteessa lausutaankin vieraan kielen sääntöjen mukaan.
Sitaattilainat aiheuttavat väistämättä poikkeamia oikeinkirjoituksen yksinkertaisesta säännöllisyydestä. Yleensä mikään kirjoitusasussa ei ilmaise, että kyseessä on vieras sana. Vieraiden kirjainten, kuten c:n, esiintymisestä voi päätellä vain, että kyse on vieraasta sanasta, ei sitä, mistä kielestä se on ja miten se pitäisi ääntää.
Digitaalisessa muodossa olevassa tekstissä voidaan kuvata, mitä kieltä jokin sana on, liittämällä sanaan tätä koskeva näkymätön tieto. Näin voidaan periaatteessa vaikuttaa puhesynteesiin: tietokoneohjelma, joka muuntaa tekstin puheeksi, voi tällöin soveltaa kyseisen kielen sääntöjä. Tätä mahdollisuutta ei ole juurikaan käytetty.
Toisenlaisen ongelman muodostavat uudehkot lainasanat, jotka ovat suomeen otettuja sanoja, joissa ei esiinny suomelle vieraita äänteitä ja jotka kirjoitetaan pääosin suomen sääntöjen mukaan. Ongelma on syntynyt siitä, että osittain on omaksuttu sekä kirjoitusasu että äänneasu vieraasta kielestä, esimerkiksi kirjoitettu senati (vrt. ruotsin senat), mutta lausuttu [senaatti].