Suomen kirjoitusjärjestelmän epäsäännöllisyyksiä, luku 5 Yhdyssanakysymyksiä:

Yhdysmerkin ongelmia

Yhdysmerkkiä käytetään muuhunkin kuin yhdys­sanan osien erottamiseen toisistaan. Siksi yhdys­merkistä ei voi päätellä varmasti, että kyseessä on sana, joka on lausuttava yhdys­sanana.

Yhdysmerkki tavuviivana

Jos rivi päättyy yhdysmerkkiin, ei kirjoitus­asusta ilmene, onko kyseessä sanaan kuuluva yhdys­merkki (kuten sanassa raha-asia) vai sanan eri riveille jakamista osoittava tavu­viiva. Tämä voi vaikuttaa ääntämiseenkin: jos rivin lopussa on pii- ja seuraavan rivin alussa levä, emme voi tietää lause- ja asia­yhteyttä tutkimatta, onko kyseessä piilevä vai pii−levä, vaikka olettaisimme, että tekstissä on käytetty yhdys­merkkiä kaikissa yhdys­sanoissa, jotka muuten voitaisiin lukea väärin.

Puhetapaa osoittava yhdysmerkki

Yhdysmerkkiä käytetään joskus kuvaamaan, että puhuja ääntää pitkän vokaalin venytettynä, yleensä kaksitavuisena (esimerkiksi jaa-a, taikka änkyttäen toistaa tavuja tai tavunalkuja (esimerkiksi vo-vo-voisinkohan). Vaikka on yleensä selvää, että kyseessä ei ole yhdys­sana, voisi yhdys­merkkejä liian yksi­oikoisesti käsittelevä ohjelma tulkita toisin.

Tämä ei välttämättä olisi ongelma puhe­synteesissä, sillä tällaisia yhdys­merkkejä sisältävät sanat lausuttaneen yleensä yhdys­sanan tapaan. Ehkä ne lausutaan jopa sana­liittoina, jolloin sellaiset kirjoitusasut kuin jaa a ja vo vo voisinkohan kuvaisivat ääntämystä.