Yhdyssanaa, jonka osista ainakin toinen on yhdyssana, voidaan kutsua monitasoiseksi yhdyssanaksi. Niiden kirjoittamiseen ja hahmottamiseen liittyy muitakin ongelmia kuin rakenteen särkyminen sellaisissa tapauksissa kuin tasa-arvovaltuutettu. Ongelmien merkitystä lisää se, että monitasoiset yhdyssanat yleistyvät, mihin on useita syitä:
Monitasoiset yhdyssanat voivat olla niin lyhyitä, ettei monitasoisuus juuri haittaa, esimerkiksi työaikalaki. Pitkät moniosaiset yhdyssanat aiheuttavat kuitenkin ongelma hahmottamisessa ja myös ääneen lukemisessa, koska se, miten sanaa pitää painottaa, selviää vasta, kun koko sana on luettu, ja ehkä vasta miettimisen jälkeen.
Edellä mainittiin, että monitasoisen yhdyssanan osien painotus riippuu sanan rakenteesta. Olisi luonnollista, että rakenne osoitettaisiin myös kirjoituksessa, varsinkin kun se voisi huomattavasti helpottaa sanojen jäsentämistä luettaessa.
Yksi mahdollinen tapa olisi, että ylimmän tason rakenneosat erotettaisiin toisistaan jollaín muulla merkillä kuin yhdysmerkillä, esimerkiksi yhtäläisyysmerkillä Esimerkiksi asu työ-aika=laki ilmaisisi silloin, että yhdyssana jakautuu osiin työaika ja laki.
Luultavasti ei ole sellaisia sanoja, joiden merkitys riippuisi siitä, millä tavoin monitasoinen yhdyssana jäsennetään. Periaatteessa ne olisivat mahdollisia, mutta käytännössä sananmuodostus on sellaista, että ongelma vältetään. Joskus esitetty esimerkki ylityönjohtaja tarkoittaa käytännössä yli=työn-johtaja, ei yli-työn=johtaja. Tosin jälkimmäinen olisi sikäli luonteva lukutapa, että mehän luemme vasemmalta oikealle, ja kun on luettu ylityön, tunnistamme tutun sanan. Vasta koko sanan luettuamme huomaamme, että se pitääkin jäsentää toisin.
Käytännössä kielessä siis tuskin mahtuu elämään rinnakkain sellaisia sanoja, jotka erottaa toisistaan vain sivupainojen erilaisuus, jota edes ei nykyisin osoiteta kirjoituksessa. Mutta olennaista on, että jokainen monitasoinen yhdyssana voi jäsentyä vähintään kahdella eri tavalla. Yhdyssanoja muodostetaan suomen kielessä niin joustavasti, usein aivan tilapäiseen käyttöön, että monitulkintaisuus on todellinen ongelma siinä mielessä, että oikean tulkinnan hahmottaminen vie aikaa
Yhdyssana voi tietysti olla niin monitasoinen, että kahden erilaisen merkin käyttökään ei riitä osoittamaan sen koko rakennetta ja painotusta. Onneksi sellaiset sanat ovat melko harvinaisia. Käytännössä riittäisi seuraava sääntö: Yhdyssanan osat erotetaan toisistaan smerkillä, joka on normaalisti yhdysmerkki, mutta yhtäläisyysmerkki silloin, kun ainakin toinen osista on yhdyssana. Tämän mukainen kirjoitusasu tieto-kone=politiikka=komitea olisi yksiselitteinen, samoin harmaa=norjan=hirvi-koira, mutta jäsentäminen vaatii päättelyä: jos yhtäläisyysmerkin jommallakummalla puolella on yhdistämätön sana, niin merkki erottaa yhdyssanan ylimmän tason rakenneosia.
Yksi mahdollisuus olisi sulkumerkkien käyttö matematiikasta tutulla tavalla: ((tietokone)politiikka)komitea olisi yksiselitteinen, samoin harmaa(norjan(hirvikoira)), mutta jäsentäminen vaatii Tämä olisi rakenteen kuvaavaa, mutta ei kovin helppolukuista, eikä se suoraan kertoisi painosuhteita.
Suoremmin ääntämistä kuvaavasti voitaisiin rakennetasot esittää esimerkiksi niin, että 1. tason sivupaino merkittäisiin sanaa (yhdyssanan osaa) edeltävällä yläindeksillä 1, 2. tason sivupaino yläindeksillä 2 jne. Tällöin kirjoitusasut olisivat sellaisia kuin tieto³kone²politiikka¹komitea ja harmaa¹norjan²hirvi³koira.
Tällaiset asut eivät tietenkään tulisi kyseeseen normaalin kirjoitusjärjestelmän osana, mutta sanojen ja yleensä kielen kuvauksissa ne voivat olla käyttökelpoisia.