Muutamissa yleiskielen sanoissa esiintyy varsin yleisesti kaksoiskonsonantillista kirjoitusasua, joka on sekä ääntämyksen että normien vastaista: piirrustus, kuullostaa ja arvelluttava.
Osasyynä on mahdollisesti sellaisten ääntämyksenvastaisten kirjoitusasujen kuin attribuutti ja penisilliini vaikutus: kun ei oikein olla varmoja siitä, pitääkö kirjoittaa yksi vai kaksi konsonanttia, kirjoitetaan kaksi, koska sellainen ääntämyksestä poikkeava asu on normina monissa sivistyssanoissa ja siksi varmaankin sivistynyt. Joskus tuntuu jopa siltä, että jotkut ajattelevat näin: jos olet epävarma kirjoitusasusta, niin ääntämyksenmukainen asu on väärä.
Tämä ei tietenkään selitä, miksi juuri edellä mainittujen sanojen kirjoitusasu niin usein on hyperkorrekti eli miksi niiden kirjoitusasusta esiintyy epäselvyyttä. Tämä ei enää kuulu aiheeseemme, mutta käsittelen kysymystä lyhyesti. Syyksi voisi ajatella etymologisia virhepäätelmiä: sanojen ajatellaan olevan johdoksia verbeistä piirtää : piirrän, kuulla ja arvella. Kahden viimeksi mainitun osaltahan ajatus on sinänsä oikea, mutta verbikantaiset johdoksethan perustuvat verbin vartaloon eivätkä infinitiiviin. Etymologinen virhepäätelmä kuitenkin lienee lähinnä niiden erehdys, jotka nimenomaan puolustavat kaksoiskonsonantillisia asuja oikeina. Enemmistö näiden asujen käyttäjistä käyttänee niitä kuitenkin joko siksi, että on oppinut ne muilta, tai sanojen piirros, kuulla ja arvella vaikutuksesta.