Aikoinaan oli paljonkin kiistaa siitä, pitäisikö kirjoittaa-tyyppisten verbien olla ‑ottaa- vai ‑oittaa-loppuisia. Yleisesti kai ollaan sitä mieltä, että tehty sovitteluratkaisu oli huono, edellyttäähän sen noudattaminen sanojen johdon muistamista tai päättelemistä, jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja usein myös sanan asun tarkistamista sanakirjasta.
Kielenoppaissa selostettua sovitteluratkaisua ei kirjoituksessakaan noudateta kovin hyvin, puheessa vielä vähemmän. Usein tilanne on se, että vaivaudutaan kyllä kirjoittamaan verbit i:llisinä, mutta ne silti luetaan i:ttöminä, jopa niin siten, että voidaan sanoa kielenkäytön olevan säännöllistä – kunhan otetaan huomioon, että kyseisissä tilanteissa i on vain kirjoituksessa oleva merkki, joka ei vaikuta ääntämiseen.
Pitäisikö sovitteluratkaisu purkaa niin, että kyseiset sanat kirjoitetaan ja lausutaan järjestelmällisesti i:ttöminä? (Tämä ei koske sellaisia sanoja kuin vaurioittaa ja hedelmöittää, joissa kantasana on pitempi kuin kaksitavuinen ja jotka puhekielessäkin ovat aina olleet i:llisiä.)
Todennäköisesti tällaista muutosta vastustettaisiin voimakkaasti. Se olisi hyvin näkyvä, koska sanatyyppi on niin tavallinen. Sellaisia kirjoitusasuja kuin kirjotuskone, viivotin ja vallottaa varmaan monet pitäisivät sopimattomina – vaikka he ehkä itsekin olisivat sitä mieltä, että luontevassa vapaassa puheessa hyvin harva käyttää i:llisiä muotoja.