Loppuheiton merkitsemisestä

Aiemmin oli tapana merkitä vokaalin loppuheitto heittomerkillä. Niin tehtiin varsinkin runoudessa silloin, kun kyse on sanasta, joka yleensä esiintyy ilman loppuheittoa: Se aik’ ol’ ajoist’ ankarin. Tarkoituksena oli ehkä auttaa lukijaa hahmottamaan, mistä sanasta on kyse. Toinen vaihto­ehto on jonkin­lainen huono oma­tunto siitä, että sanasta on jätetty kirjain pois.

Loppuheittoa merkittäessä saattoi sanan loppuun tulla kaksoiskonsonantti, esimerkiksi kell’ (kellä). Tällöin ääntämyksessä on kaksois­konsonantti silloin, kun seuraa ilman taukoa vokaali­alkuinen sana, esimerkiksi kell’ onni, muuten ei.

Nykyisin heittomerkkiä ei juuri käytetä loppu­heiton osoittamiseen. Tätä kuvaa koosteen Suomen kielen normien muutoksia kohta Heittomerkki loppuheiton merkkinä

Heittomerkki ei tietenkään osoita mitään äännettä. Siitä luopuminen on ollut foneemi­peri­aatteen mukaista siinä mielessä, että kun sitä käytettiin, äänneasusta sinänsä (ilman sanojen tulkintaa) ei voinut päätellä kirjoitus­asua: ei voinut tietää, kuuluuko sanaan heitto­merkki.

Toisaalta ei ole selvää, miten loppu­heittoiset sanat pitäisi kirjoittaa silloin, kun loppu­vokaalin edellä on kaksois­konsonantti. Yleensä ilmeisesti silloin kirjoitetaan vain yksi konso­nant­ti, esimerkiksi kel (kellä) ja mis (missä). Tällöin on se ongelma, että sanan kirjoitus­asusta yksinään ei voi päätellä äänneasua; esimerkiksi mis se on ääntyy kirjoitus­asun mukai­ses­ti, mutta mis on ääntynee yleensä kaksois­konsonantillisena [misson], mikä puoltaisi kirjoitus­asua miss on.

Sellaisissa yhdyssanoissa kuin parast’aikaa ja yht’äkkiä ei heittomerkkiä nykyisin enää yleensä käytetä. Tästä seuraa ongelma, jos jos ääntämys on sellainen, että yhdysosien raja on tavuraja. Aiemmin heitto­merkin saattoi ajatella osoittavan tämän. Toisaalta yleistä yhdys­osien raja osoitetaan (tarvittaessa) yleisten sääntöjen mukaan yhdys­merkillä, mikä merkitsisi kirjoitusasuja parast-aikaa ja yht-äkkiä. Toisaalta jos yhdysosat ovat sulautuneet toisiinsa niin, että tavuraja on siirtynyt eli tavurakenne on esimerkiksi yh-täk-kiä, ja lisäksi jälkiosan ensi tavulta on hävinnyt sivupaino, niin nykyiset kirjoitusasut, kuten yhtäkkiä, ovat foneemi­periaatteen mukaisia.

Sääntöjen mukaan tällaisia sanoja kuitenkin käsitellään yhdys­sanoina tavutuksen kannalta. Jaetaan esimerkiksi yht-äkkiä, mutta ei yh-täkkiä.