Kirjoitetun kielen sanaväliä ei yleensä vastaa tauko puheessa, ei ainakaan mainittava. Suomenielisestä puheesta sanat erottuvat toisistaan lähinnä sillä perusteella, että sana alkaa aina pääpainollisella tavulla.
Puheessa sanojen äänneasut yleensä vaikuttavat toisiinsa ja jopa sulautuvat yhteen yli sananrajojen. Suomea voitaisiin ja olisi ääntämisen kannalta luonnollisempaakin kirjoittaa ilman sananrajoja, kuten kreikkaa ja latinaa kirjoitettiin antiikin aikana, kunhan tavurajat tarvittaessa merkittäisiin ja pääpaino osoitettaisiin esimerkiksi painollisen vokaalin päällä olevalla merkillä. Käytännössä sellaiseen ei kannata mennä, mutta on tärkeää huomata, että kirjoituksen sanojen välejä eivät vastaa tauot puheessa. Taukoja voi olla lauseiden välissä, joskus myös pitkän lauseen osien välillä.
Lisäksi kirjoituksessa esiintyy ilmiöitä, joilla ei ole mitenkään suoraa vastinetta puheessa, kuten välimerkkejä ja versaalin (isojen kirjainten) käyttöä. Pistettä, kysymysmerkkiä ja huutomerkkiä vastaa yleensä tauko, mutta ei mitenkään välttämättä pilkkua. Melko tavallista on esimerkiksi pilkun käyttö sellaisissa rakenteissa kuin sekä Suomi, että Ruotsi.
Kirjoitetusta tekstistä ei siis voi pelkästään sanavälien ja välimerkkien perusteella päätellä, miten sen lausumisessa on tavallista tai luonnollista pitää taukoja. Vastaavasti ei puheen tauotuksesta voi päätellä, miten sen kirjoitetussa asussa olisi käytettävä sanavälejä ja välimerkkejä.
Suomen kielen pilkutussääntöjen tarkoitus on ilmaista virkkeiden ja lauseiden rakennetta, ei osoittaa taukoja. Saattaisi olla hyödyllistä ja mahdollista pilkutussääntöjä joiltakin osin taukopilkutuksen suuntaan. Erityisesti pitkähkön lauseenvastikkeen erottaminen pilkulla voisi olla perustellumpaa kuin pilkun käyttö lyhyen sivulauseen edessä.
Joskus saatetaan haluta erityisesti osoittaa puheen tauot kirjoituksessa, esimerkiksi paperista pidettävän puheen tueksi tai puhutun kielen litteroinnissa. Tällöin on selvintä käyttää merkintöjä, jotka eivät voi sekoittua kirjoituksen tavallisiin välimerkkeihin. Esimerkiksi Ison suomen kieliopin merkinnöissä tauko osoitetaan merkinnällä ”(.)” tai tarkemmin niin, että pisteen tilalla on tauon kesto sekunteina, esimerkiksi ”(1)”.
Niin sanottu iso välimerkki eli piste, kysymysmerkki tai ajatusviiva merkitsee yleensä jonkinlaista taukoa. Kysymysmerkkiin päättyvä virke saatetaan lukea toisella tavalla kuin pisteeseen päättyvä. Sävelkulku voi olla lopussa nouseva. Huutomerkki osoittaa huudahdusta, mutta tämä voi toteutua eri tavoin. Ajatusviiva välimerkkinä saattaa aiheuttaa pienen tauon luettaessa. Kaiken kaikkiaan välimerkit voivat jollain tapaa heijastua ääntämykseen, mutta eivät millään yksinkertaisella tavalla.