Lomalla kesäkuussa Agia Napassa

Tämä on kokoelma sekalaisia huomiota Kyproksen lomapaikasta Agia Napasta (Ayia Napasta) kesäkuussa 2001. Ehkä tästä on hyötyä sinne matkaa suunnitteleville, etenkin lapsiperheelle ja luonnonharrastajille.

Tiivistelmä: Kesäkuinen Agia Napa on kuuma: aurinkoa todella riittää, meri on lämmin, ja ympäri vuorokauden on syytä olla hellevaatteissa. Toisaalta päivän paahde, jolloin ei jaksa juuri muuta tehdä kuin polskia vedessä ja istua varjossa, alkaa viimeistään yhdeksän maissa aamulla ja kestää yli iltakuuden. Luonto on omalla tavalla kiehtova mutta kuivuuttaan karu. Ravintola- ja muita palveluita on tarjolla paljon, ja ihmiset ovat ystävällisiä ja puhuvat hyvin englantia. Hintataso on Suomen luokkaa, monilta osin korkeampikin, mutta paikallinen olut ja viini melko huokeaa. Kulttuurinähtävyyksiä on vähän.

Muutama tekninen tieto matkastamme: ajankohta 8. - 15. kesäkuuta 2001, matkanjärjestäjä Aurinkomatkat, majoituksena huoneistohotelli Karystos Inn. Lennot Helsinki - Larnaka - Helsinki Finnairin koneilla. Matkalaisina olivat Jukka Korpela, Liisa Sarakontu ja heidän 9-vuotias tyttärensä Minna Sarakontu.

• Agia Napa on hyvin selvästi puhdas turistipaikka - myös siinä myönteisessä merkityksessä, että vedet ja rannat ovat varsin puhtaat. (Rantavedessä ajelehtivat muovinriekaleet ovat merkittävin epäpuhtaus ja vain ulkonäköhaitta; niitä siivoillaan pois, mutta ei tarpeeksi.) Itse Agia Napa on nuorison menomesta, jossa on ravintoloita ja muita paikkoja, jotka ovat selvästi suuntautuneet iltaviihteen tarjoamiseen. Agia Napasta länteen on pitkä kapea hotelli- ja uimarantavyöhyke, jossa on enemmänkin lapsiperheitä ja vanhempaa väkeä eläkeikäisiin asti. Vanhasta kalastajakylästä ei ole muuta jäljellä kuin luostari menomesta-alueen keskellä ja Agia Napan "kalasataman" kalastusveneet, jotka ilmeisesti toimittavat meren antimia lähinnä paikallisille ravintoloille.
• Rannan hotellivyöhykkeen halki kulkee yksi melkoisen suora tie, Nissi Avenue (kreikaksi Leoforos Nissi), ja rannempana pitkä kivetty polku, jotka pitkin pääsee Agia Napan satamaan asti, vaikka tätä ei ole karttoihin merkitty. Polku on mukava mutta kuuma. Illalla sitä kestää kävellä Agia Napan suuntaan ja aamulla taas länteen päin eli koko ajan aurinko selän takana. Paluut hoidimme kulkemalla myöhään illalla Agia Napasta hotellirantaan kauempana rannasta kulkevia teitä pitkin ja palaamalla aamupäivällä taksilla.
• Taksi on helppo saada vilkkaista paikoista. Vapaat taksit tööttäilevät ja (kohteliaasti) tarjoavat kyytiä, kun näkevät jonkun mielestään taksia ehkä kaipaavan. Tosin tarvitsimme taksia vain kerran. Matka Makronissos Beachin tienoilta hotelliimme maksoi 3 puntaa, jossa luultavasti oli taksikuskin tekemää ylöspäin pyöristystä, mutta taksi oli hyvin tilava ja kyyti tasainen.
• Ranta on suureksi osaksi rosoista kalliorantaa mutta hyviä, hienohiekkaisia, vaaleita uimarantoja on myös joka lähtöön vaikkakaan ei ehkä ihan oman hotellin kohdalla. Karystos Innin kohdalla parin sadan metrin päässä on Anonymous Beach (kulkee myös "nimellä" Sandy Beach), joka on hyvä vaikkakin kapeahko. Väkeä oli paljon mutta sekaan mahtui. Vähän kauempana on suosittu, iso Nissi Beach, jossa oli yhtenä päivänä mukavat aallot, joista saattoi nauttia myös laajassa matalan veden alueessa. Ilahduttavaa oli, että molemmilta rannoilta löytyivät siistit vessat ja pukukopit.
• Kalliorannoilla on vuorovesilammikoita, mutta eläimistö on melko suppea, lähinnä pieniä kaloja ja kallioon tiukasti tarttuneita pieniä simpukoita. (Olimme hiukan pettyneitä, koska olimme Atlantin rannoilla tavanneet vuorovesilammikoissa on usein varsin monipuolista eläimistöä.) Simpukankuoria ei juuri löydy, ellei sellaisiksi lasketa eräänlaisia pieniä posliinikotiloita (?), joista emme päässeet perille, oliko niistä esiin tunkeutuva raajamainen, piikkipäinen uloke osa kotiloa vai kuolleessa kotilossa asuvan erakkoravun saksi.
• Sää oli jatkuvasti helteinen. Koko viikon aikana taivaalla näkyi kaukana kaksi (2) pilveä. Parina päivänä oli sumua noin tunnin ajan. Muutoin taivas oli sees. Ja vaikka emme mitenkään pyrkineet "ottamaan aurinkoa", niin jo muutaman tunnin kävely ja uinti päivittäin riittivät polttamaan ihon (ja myöhemmin saamaan sen kesimään), ei sentään kovin vakavasti, osittain siksi, että ymmärsimme käyttää suojavoiteita ja päähineitä ja osan aikaa uida paita päällä. Olisi pitänyt olla vieläkin varovaisempi ja olla varjossa mahdollisimman paljon. Valitettavasti kaduilla on keskipäivällä vain vähän varjoa, ja julkisia puistoja ei paljoakaan ole, hotellien omia puistoalueita kylläkin. Leveälierinen, niskankin suojaava päähine on hyvä idea.
• Oleiluun sopivaa ajanvietettä on siis syytä olla mukana. Onneksi mukaan pakattiin kirjojen lisäksi viime hetkessä Uno-kortit, joita läiskittiin ahkerasti kuistilla istuskellessa.
• Kävelyille kannattaa pyrkiä lähtemään joko varhain, mieluiten ennen seitsemää aamulla, tai aikaisintaan kuuden aikaan illalla. Kävelyreitit pitää enimmäkseen itse etsiä, sillä hyviä karttoja ei juuri ole tarjolla. Larnakan lentokentällä on maahantulohallissa infopiste, josta sai maksutta erilaisia karttoja, mutta ne eivät ole kovin yksityiskohtaisia, katutasolle vietyjä. Sitä paitsi Aurinkomatkojen antamassa aineistossa oli Agia Napan alueen kartta (AGIA NAPA AREA), joka oli sama kuin lentokentältä saatu ja näytti kohtalaisen yksityiskohtaisesti vain varsinaisen Agia Napan, ei rannan hotellialueen katuja.
• Hotellin uima-altaan havaitsimme hyvin tarpeelliseksi rannan läheisyydestä huolimatta. Sinne pääsi nopeasti, mikä varsinkin tulopäivänä ja kuumimpaan aikaan oli tärkeää, sillä parisataa metriäkin on pitkä matka lähes keskitaivaalta paahtavassa auringossa kuumassa, vähän pölyisessä ilmassa. Karystos Innin allas ei ole kovin iso mutta riitti pieneen virkistävään uintiin sekä vesileikkeihin.
• Ympäristö on maanviljelysseutua, jossa on sekaisin keinokastelun varassa toimivia viljelmiä, macchiaa tai sitä karumpaa joutomaata, josta osaan on ilmeisesti istutettu puustoa, sekä peltoja, jotka olivat enimmäkseen jo korjattuja ja aivan kuivia. Hotellialueen pohjoispuolella on vauraita yksityistaloja, joilla on kauniit puutarhat. Kokonaisvaikutelma on moderni ja viittaa nopeaan talouskasvuun, mutta näimme vielä vuohipaimenen koirineen ja aaseineen.
• Lintuja on määrällisesti paljon, lajeja vähän. Vaikutelmaa hallitsee varpusten sirkutus ja turkinkyyhkyjen huhuilu. Maastosta löytyy töyhtökiuruja helposti, vuoripyitä vaikeammin - pitää olla varhain liikkeellä. Varpusia on monessa meikäläisittäin niille oudossa biotoopissa kuten rannoilla, ja muutenkin muiden pikkulintujen tunnistaminen varpusten paljouden seasta on hankalampaa.
• Liskoja on paljon, sekä useita sisiliskolajeja että agamia. Aluksi niitä voi olla vaikea havaita, koska pienet hiekanväriset liskot sulautuvat ympäristöönsä hyvin. Käärmeitä emme havainneet, vaikka niitä saarella on.
• Eläimistä, etenkin linnuista, on Liisa kirjoittanut tarkemman kuvauksen.
• Kukkivia kasveja on kuivuudesta huolimatta aika paljon ja kauniita, tosin lähinnä keinokastelluissa istutuksissa. Meillä oli mukana kaksi kasvikirjaa, mutta enemmän olisi tarvittu. Toinen kirjoistamme oli Välimeren puut ja pensaat, joka on pieni ja hauska tapa tutustua aluksi muutamaan tavalliseen tai erityisen kiinnostavaan lajiin ja johon on kiva myöhemminkin palata.
• Karystos Inn on mukava, kodikas, parinkymmenen huoneiston huoneistohotelli (apartementos) tien pohjoispuolella. Vastasi Aurinkomatkojen esitteiden kuvausta, paitsi että huoneistossa ei ollut puhelinta, mutta sitä emme kaivanneetkaan. (Hoidimme viestinnän matkapuhelinten tekstiviesteillä, ja tämä sujui hyvin ja on kohtuuhintaista.) Keittiövarustus on niukka; tiskausvälineet, tulitikut ja oma paistinlasta kannattaa tuoda mukanaan kuten yleensäkin huoneistohotelliin, sillä niitä voi olla hankala hankkia nopeasti. Hotellin yhteydessä oleva ravintola on kohtalainen, mutta palvelun nopeus jätti toivomisen varaa, joten söimme siellä vain kerran. Huoneistot ovat kaksikerroksisissa kahden huoneiston taloissa, ja meidän kaksiomme (alakerrassa, numero 19) oli melko tilava ja viihtyisä; lapsen vuodetta ei tehty olohuoneen sohvasta (kuten niin usein) vaan se oli erikseen, ja erikseen oli sitten sohva, pari tuolia ja ruokapöytä ja neljä tuolia. Kuisti oli suoraan etelään, mutta siltä löytyi varjoa koko ajan, koska aurinko paistoi keskipäivällä niin korkealta, että katto suojasi osan kuistista. Näkymä oli melko karu, koska pihalla ei kasvanut juuri mitään; ehkäpä viherrakentaminen on vielä kesken, koska joidenkin muiden talojen pihoilla kasvoi jo nurmikkoa ja isohkoja puitakin.
• Aurinkomatkojen valikoimassa olisi ollut myös suunnilleen Karystos Innin kohdalla rannassa kiinni oleva Anonymous Beach, joka ulkoapäin vaikutti mukavalta. Siinä näytti olevan isohko viihtyisä allasalue, ja muutenkin kävi hiukan kateeksi, kun taapersimme helteistä katua sen ohi rannalle. Olimme hylänneet sen, koska halusimme huoneistohotellin voidaksemme tarvittaessa itse tehdä ateriamme; taustalla olivat kokemukset siitä, miten hankalaa aikoinaan oli, kun ei voinut hotellissa säilyttää edes kylmänä syötävää ruokaa ja juomaa jääkaapissa saati pyöräyttää omelettia lapselle, joka halusi juuri nyt omelettia. (Toki olemme myös tottuneet huoneistohotellien kotoisuuteen ja pientalomaiseen asumiseen.)
• Asumisesta yleisesti: Melua on jonkin verran ilmeisesti joka puolella. Meidänkin melko rauhalliselle alueelleemme kantautui ajoittain liikenteen ääniä yölläkin. Lähellä oleva tanssipaikka oli onneksi lähinnä varttuneelle väelle tarkoitettu ja melko hiljainen ja sitä paitsi useina iltoina kiinni. Totuttelua vaati paikallinen käytäntö, joka mukaan vessapapereita ei saa heittää vessanpönttöön vaan sen vieressä olevaan roskikseen, jonka siivoojat tyhjensivät. Tämä on pienempi asenneongelma kuin voisi luulla. Siivous oli asiallista ja siivoojat ystävällisiä. Hiukan hankaluuksia aiheutti se, että ei ollut tarkkaa tietoja siivousajankohdista, edes siitä, minä päivinä siivous on, mutta onneksi olimme valmiit lähtemään silloin kun siivoojat sattuivat tulemaan meidän ollessamme huoneistossa.
• Ravintoloita on runsas ja monipuolinen tarjonta. "Sisäänheittäjät" puuttuivat lähes kokonaan; enintään ovella oli joku ystävällisesti hymyilemässä ja ehkä pyytämässä sisään, jos pysähtyi katsomaan ruokalistaa. Emme tulleet katsoneeksi, miten paljon ruokalistoja olisi ollut tarjolla suomeksi vaan käytimme englanninkielisiä. Erityismaininnan ansaitsee Erik's Restaurant-Brasserie (Nissi Avenue 82) lähellä Nissi Beachia; ympäristö on miellyttävä, henkilökunta erittäin ystävällistä, ja ruokalistalta löytyi leijonankesyttäjän hampurilainen, joka maistui perheen nuorimmalle niin, että hänen vaatimuksestaan kävimme siellä toistamiseenkin, ja myös aikuisten ruuat (souvlaki, stifado, kleftiko) olivat hyviä.
• Huomiota herätti venäjän yleisyys ruokalistojen ja muiden tekstien yhtenä kielenä, tavallisesti vähän pieleen kirjoitettuna. Ja Larnakassa paluulentoa odotellessamme näytti suunnilleen joka toinen kone olevan lähdössä Venäjälle tai muualle IVY-maihin.
• Hintataso oli - varmaankin suureksi osaksi turistikeskusluonteen takia - melko korkea. Ruoka-aineet olivat enimmäkseen Suomen hintatasoa tai kalliimpia; toki monelta osin laadukkaampia (makeita tomaatteja, luonnollisella tavalla kypsyneitä aprikooseja, tuoreita sämpylöitä). Tosin ostimme etupäässä vain leipää, pastaa ja tonnikalaa, joista rakensimme kuuman päivän kevytlounaita (lisukkeena tomaattia, sipulia, oliiveja ja juustoraastetta), lisäksi naposteltavaksi erilaisia pähkinöitä. Paistettu halumi-juusto on myös hyvää, joskin varmaan monen makuun liian suolaista. Paikallisista viineistä tutustuimme lähinnä valkoviineihin, joista halvimmat maksoivat alle 2 puntaa pullo (Kyproksen punta oli noin 10 markkaa) ja olivat viilennettyinä ihan hyviä helteisen päivän ruokajuomia. Paikallinen Keo-olut on suomalaiseen makuun sopivaa lageria, puolen litran tölkki maksoi noin 0,70 puntaa. Tuontijuomat olivat osittain hyvinkin kalliita. (Halvan viinan etsijän olisi kai kannattanut ostaa paikallista 95-prosenttista alkoholia, jota näytti olevan myynnissä halvalla.)
• Hanavesi on juotavaa. Siinä sanottiin olevan lievä suolainen sivumaku, koska se on merivedestä tehtyä. Enimmäkseen joimme suositusten mukaan pullovettä, vaikka se tuntuikin suhteettoman kalliilta (noin 1,70 puntaa viiden litran pulloissa). Lopussa siirryimme hanaveteen todettuamme, että se maistuu melkoisen samalta varsinkin jääkaapissa viilennettynä, puhumattakaan siitä, että siihen pantiin vähän jäitä ja maustettiin ouzolla. Joka tapauksessa veden juomisen tärkeyttä kannattaa tässäkin korostaa. Olemme oppineet ottamaan matkoillemme mukaan pari mukavaa reppua, joissa tavarat kulkevat helposti ja joihin mahtuu vesipullo tai pari lyhyellekin kävelylle.
• Faaraomuurahaiset ilahduttivat meitä. Nämä muutaman millimetrin mittaiset ahkerat, monilukuiset olennot hajottivat kuolleen kärpäsen silmiemme edessä vähä vähältä, ja ne myös kävivät kaiken ruuan kimppuun, minkä löysivät. Ne selvästi viestivät toisilleen, mistä suunnasta ruokaa löytyy. Siivoojen hoitama lattioiden pesu ei siis ollut turhaa, sillä se hävitti "farkkujen" kulkutiet (hajujäljet). Opimme panemaan ruuat tarpeeksi ylös kaappeihin suljettuihin astioihin sekä olemaan syömättä sängyssä, sillä muutama leivänmurukin aiheutti muurahaisten massaliikkeen.
• Kulttuurinähtävyyksistä tiesimme, että niitä ei juuri ole. Sää ei houkutellut etsimään niitä kauempaa. Kävimme vain Agia Napan keskustassa olevan luostarin alueella sekä rannan hotellialueella, Makronissos Beachin lähellä olevalla niemellä sijaitsevassa nekropoliissa (antiikin hauta-alue, jossa on kallioon hakattuja, nykyisin tyhjiä hautoja; numero 10 edellä mainitussa aluekartassa). Kun vielä mainitaan Agia Napan kaupungintalon lähellä sijaitseva antiikin teatterin rekonstruktio sekä muutama patsas, joihin törmäsimme, onkin varsinainen kulttuurianti kuitattu. Agia Napassa sijaitseva meribiologian museokin jäi käymättä hankalien aukioloaikojensa takia.
• Rahaa olimme vaihtaneet 200 puntaa eli noin 2000 markkaa. Se vastasi melkoisen tarkkaan kulutustamme, mutta teimme suurimman osan aterioista itse emmekä käyneet esimerkiksi vesipuistossa (koska se näytti lähinnä hurjille nuorille rakennetulta ja olisi lisäksi merkinnyt liian isoa lisäannosta aurinkoa). Visalla maksoimme vain kerran kokeeksi, ja se sujui ongelmitta, ja Visa olisi kelvannut hyvin monessa paikassa.
• Lentoasema Larnakassa on siisti. Siellä on maahantulopuolellakin veroton myymälä. Maastalähtöpuolella olevassa verottomassa myymälässä on hyvinkin laaja valikoima ja melko edulliset hinnat. Sen sijaan lentoaseman kahvila on kallis kuten yleensäkin. Ja palattaessa jouduimme oleilemaan lentoasemalla pari tuntia, koska bussikuljetus lähti hotellista jo klo 9 ja lentokoneen lähtöaika oli 12:15, josta vielä hiukan myöhästyttiin. Onneksi Aurinkomatkojen opas osasi kertoa, että lentoasemalta ehtii käydä kävellen läheisellä suola-altaalla, josta Liisa sitten kävi vielä katsomassa tarkemmin flamingoparvea ja muuta linnustoa. Odotellessa oli Uno-korteista taas suuri apu.
• Lentokenttäkuljetukset Larnakan ja Agia Napan välillä sujuivat molempiin suuntiin mukavilla busseilla, ja maisemissa oli sen verran katselemista, että yli puolen tunnin matkat sujuivat joutuisasti. Erikoista oli, että Larnakan lähistöllä oli paljonkin nautakarjaa.
• Netistä löytyy aika paljon sivuja, joilla mainitaan Agia Napa (tai Ayia Napa), mutta enimmäkseen ne ovat melko mitäänsanomattomia, kuten suppeahkoja mainosesitteitä. Aurinkomatkojen vihkonen Kyproksen opas, jonka saimme liput maksettuamme (miksiköhän ei aiemmin?), mainitsee osoitteet http://www.agianapa.gov.cy ja http://www.webtourist.net/travel/europe/cyprus/agianapa , mutta niistä ei paljoa löytynyt. Sama koskee esim. Cyprus Tourism Organizationin sivuja. CosmosNetin sivuilta sentään löytyi Kyproksen karttoja. Jälkeenpäin löysimme Cyprus News -uutissivuston, jossa oli uutinen perjantain 15.6. kuolonkolarista lähellä hotelliamme.

Kypros olisi ollut meille ehkä sopivampi paikka keväällä, jolloin luonto on vehreämpää, lintuja enemmän ja ilma vähemmän polttava. Mutta silloin olisivat jääneet kokematta uimarannat, joiden vedessä voisi oleilla loputtomasti, ellei pitäisi varoa auringon poltetta veden ja vaatteidenkin läpi. Kenties joskus syksyllä, helteiden mentyä mutta meren vielä ollessa lämmin?

Nimi "Agia Napa" kirjoitetaan etenkin englanninkielisissä teksteissä hyvin yleisesti "Ayia Napa". G:llinen kirjoitusasu on kuitenkin kreikan kielen translitterointia ja transkriptiota koskevan suomalaisen standardin mukainen. Kyseinen kirjain ääntyy (i:n edellä) kuten suomen j, ja tässä sanassa sitä seuraava i on painollinen ja puolipitkä. Kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettuna nimi on Αγία Νάπα. Kreikan vanhaa kirjoitusjärjestelmää vastaava translitterointi "Hagia Napa" on käynyt hyvin harvinaiseksi. Sana "agia" on feminiinimuoto sanasta, joka tarkoittaa 'pyhä'; siitä emme päässeet perille, kehen tai mihin nimi "Napa" alkujaan viittaa. - Yleisesti kreikankielisten sanojen kirjoittaminen latinalaisin aakkosin on melko kirjavaa.

Kirjoitin tämän osittain muistellakseni matkaa ja kirjoittaakseni muistiin kokemuksia tulevia matkakohdevalintoja varten mutta myös siksi, että suomalaisten lomamatkaraportteja on netissä aika vähän ja niillä on jotain mielenkiintoa joillekuille. Jopa vuonna 1995 kirjoittamani suppea matkakertomus Eilatista on tuottanut palautetta vielä vuosia jälkeenpäinkin. Uskonkin, että lomamatkoista saisi enemmän irti, jos kertoisimme kokemuksiamme toisillemme ja siten täydentäisimme sitä tietoa, jota saa erilaisista esitteistä. Tällaisiin juttuihin kannattaa tietysti suhtautua kriittisesti: ne ovat henkilökohtaisia kokemuksia, usein ihan liiaksikin ruohonjuuritasolta (tässä tapauksessa hyvinkin sananmukaisesti).

Jukka K. Korpela 2001-06-16. Täydennetty 2001-07-03.