Kirjoitusmerkkien suomenkielisiä nimiä

Tähän dokumenttiin koottu eri lähteistä kirjoitusmerkkien nimiä, joita voidaan pitää virallisina tai hyvin perusteltuina.

Kirjoitusmerkin nimellä tarkoitetaan tässä sanaa tai sanaliittoa, jolla merkki voidaan yksilöidä, kun yhteys tekee sel­väk­si, että viitataan merkkiin. Esi­mer­kik­si nimi naaras erottaa kirjoitus­merkin ♀ kaikista muista merkeistä. Tämä ei mer­kit­se, että siihen voitaisiin kaikissa teksti­yhteyksissä viitata tällä nimellä. Voi olla tarpeen käyttää pitempää ilmausta kuten naaraan merkki sen sel­ven­tä­mi­sek­si, että tarkoitetaan kirjoitus­merkkiä; esimerkiksi lause Piirrä naaras tulkittaisiin keho­tuk­sek­si piirtää naaras­puolisen olennon kuva.

Saattaisi olla aiheellista määritellä merkeille nimet kahteen erilaiseen käyttö­tarkoitukseen: 1) merkkien mai­nit­se­mi­seen lauseissa, esimerkiksi lisää A:n ja B:n väliin C, ja 2) merkkien luettelemiseen niin, että kunkin merkin nimi lausutaan omana kokonaisuutenaan eikä kuulu mihinkään lause­yhteyteen. Jälkimmäisen tyyppiset nimet voisivat usein olla paljon lyhyempiä, esimerkiksi nuoli alas eikä alas osoittava nuoli. Tässä esityksessä ei kui­ten­kaan ole pyritty sellaiseen, ja siksi osa nimistä on kompro­mis­seja.

Tässä on pyritty esittämään sellaiset merkkien nimet, joita voisi käyttää, kun esitetään merkki­jono merkki merkiltä lausumalla tai kirjoittamalla merkkien nimet, esimerkiksi KNP-949 = iso k iso n iso p viiva yhdeksän neljä yhdeksän. Lau­sut­taes­sa on tällöin kuitenkin kor­vat­ta­va erillisenä tai yhdys­sanan osa­na esiin­ty­vä kirjain nimellään, esimerkiksi k = koo, hattu-z = hattu-tseta.

Tekstin esittämisessä ääneen ei useinkaan ole järkevää lausua merkkien nimiä, vaan on parempi esittää ilmauksen merkitys. Esimerkiksi merkkijonon ”5 < 10” esittäminen muodossa ”viisi pienemmyys­merkki yksi nolla” ei yleensä ole mielekästä, vaan pitäisi sanoa ”viisi on pienempi kuin kymmenen”. Tämä kuitenkin vaatii merkki­jonon tulkintaa, tässä tapauksessa matemaattiseksi lausekkeeksi. Merkkien nimien käyttö ilmausten lukemisessa on vain erään­lainen hätä­keino, kun kehittyneempää tapaa ei voi käyttää, esimerkiksi kun ilmaukselle ei voida tunnistaa mitään tulkintaa.

Lähteet

Lähteinä on käytetty muun muassa seuraavia, vaikka tässä ei noudatetakaan niiden kaikkia kannanottoja:

CLDR

Common Locale Data Repository, erityisesti sen suomen kieltä koskevat määrittelyt.

UA

CLDR:n yhteyteen kuuluva Uralic Annotations, joka sisältää kirjoitus­merkkien nimiä eräillä uralilaisilla kielillä (unkari, suomi, viro). Käsittelee pääasiassa emojeja, joita ei tässä dokumentissa juurikaan tarkastella, mutta myös muita merkkejä.

EM

SFS:n suositus Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet (1052 merkkiä; arkistoversio)

Kotus

Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) aineistot, etenkin Kielitoimiston ohjepankin osa Merkit, numerot ja lyhenteet. Siinä käytetyt merkkien nimet ovat yhden­mukai­sia standardin SFS 4175 (Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen) kanssa.

Mat.

Matemaattisten merkintöjen standardi SFS-ISO 80000-2:2009 (Luonnontieteissä ja tekniikassa käytettävät matemaattiset merkit ja tunnukset). Ks. Nykyajan kielenoppaan kohtaa Matemaattiset ja muut kaavat.

Näpp.

Näppäimistöstandardi SFS 5966:2019 (Näppäimistökaavio. Suomalais-ruotsalainen monikielinen näppäimistöasettelu). Ks. Suomalainen monikielinen näppäimistö.

MS

Microsoftin lokalisoinnit, joita on kuvattu sivustossa Microsoft language resources. Niitä on käytetty etenkin Office-ohjelmien kuten Wordin suomennoksissa.

Merkkien nimien taulukko

Taulukon järjestys on merkkien Unicode-koodinumeroiden mukainen; tämän takia se noudattaa aakkosjärjestystä vain osittain, ja esimerkiksi latinalaisen aakkosten kirjaimia on eri lohkoissa.

Taulukon rivien rakenne on sarakkeittain seuraava:

1. Merkin koodipositio eli merkkipaikka Unicodessa heksadesimaalisena.
2. Itse merkki isokokoisena, sikäli kuin käytettävä selain ja fontti (kirjasintyyli) pystyvät sen esittämiseen. (Monetkaan käytössä olevat fontit eivät vielä sisällä kaikkia näitä merkkejä.)
3. Merkin nimiä ja tunnuksia eri riveillä seuraavasti:
   • Suositeltava suomenkielinen nimi. Jos se ei kaikissa tilanteissa ole riittävän yksi­selitteinen, sen jäljessä on (samalla rivillä) puolipiste ja pidempi nimi. Pidempi nimi voi olla tarpeen silloin, kun asia- ja teksti­yhteys eivät tee selväksi, että viitataan merkkiin eikä johonkin muuhun. Esimerkiksi %-merkistä voidaan käyttää nimeä prosentti, vaikka prosentti käsitteenä ja sitä tarkoittava merkki ovat eri asioita. Kaikille merkeille ei kuitenkaan esitetä pidempää nimeä. Esimerkiksi piste voi tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita, mutta ei ole selvää, mitä nimeä pitäisi käyttää merkistä ”.” silloin (harvoin), kun pelkkä piste ei olisi yksi­käsitteinen.
   • Tunnuksenomainen nimi, joka on EM:stä (siinä ”rakenteellinen nimi”) tai, jos merkkiä ei ole siinä, Mat:sta. Se on luonteeltaan enemmän Unicode-tunnuksen suomennos kuin tavalliseen käyttöön sopiva nimi. Se on kirjoitettu kokonaan isoilla kirjaimilla. Jos se ei ole EM:stä, tästä on maininta huomautus­sarakkeessa; se voi myös kokonaan puuttua, jos tällaista nimeä ei ole missään viralliseksi katsottavassa lähteessä.
   • Unicode-tunnus, joka on esitetty kokonaan isoilla kirjaimilla ja kursiivilla. Se saattaa vastata englannin kielessä käytettyä nimeä, mutta luonteeltaan se on tunnus, tavallaan koodi­position alfanumeerinen vastine.
   • Lyhyitä huomautuksia tai selityksiä, lähinnä sellaisia, jotka suoraan liittyvät merkin nimeämiseen. Huomautus ”Merkitys epäselvä” ilmaisee epävarmuutta siitä, miten merkki tulisi nimetä, koska merkin käytöstä ei ole tarpeeksi tietoa ja käyttö vaikuttaisi siihen, millainen nimi olisi sopiva. Huomautuksiin liittyy linkkejä sivuille, joilla merkkiä käytetään tai käyttöä käsitellään.

Taulukon jälkeen on huomautuksia, joissa muun muassa selitetään nimien valintoja ja vaihtoehtoja.

Taulukossa on väliotsikoita, jotka jaottelevat merkit Unicode-standardissa lohkoihin (blocks). Lohkoista mainitaan sekä suomen- että englanninkielinen nimi. Lisäksi mainitaan lohkon merkkipaikka-alue (koodi­numeroiden vaihtelu­väli).