Internet-nimet sekä alue- eli domain-osoitteet

Internet on dataliikenneverkoista laajin ja tunnetuin. Siinä käytetty protokolla on nimeltään TCP/IP. (Tästä protokollasta tavallisen käyttäjän ei tarvitse yleensä tietää mitään, mutta lyhenteen tunteminen voi joskus auttaa.)

Internetissä tietokoneisiin viitataan Internet-nimillä, joita tarvitaan myös viitattaessa tietokoneissa oleviin palveluihin (esim. Web) ja koneiden käyttäjiin (esim. meiliosoitteissa). Siksi jokaisen on syytä tuntea perusasiat Internet-nimien rakenteesta. Myös muiden verkkojen osalta käytetään usein samantapaisia nimiä.

Tietokoneen Internet-nimi koostuu yleisesti sanottuna kentistä, jotka erotetaan toisistaan pisteellä. Nimen rakenne on hierarkkinen: viimeinen nimi on maakoodi tai vastaava, sitä edeltävä osa on jotakin organisaatiota (esim. korkeakoulua tai yritystä) vastaava koodi, sitä ennen voi olla organisaation alayksikön ilmaiseva koodi jne., ja ensimmäisenä on itse koneen nimi. Esimerkiksi TKK:n erään koneen Internet-nimi on vipunen.hut.fi, missä fi on Suomen maakoodi, hut on TKK:n koodi (johtuu sanoista Helsinki University of Technology) ja vipunen on koneen nimi TKK:n sisällä. Hierarkkisuus merkitsee sitä, että jossakin muualla voisi aivan hyvin olla muita koneita, joiden nimi on vipunen, sillä koneet eroaisivat toisistaan nimen muiden osien perusteella.

Lisäesimerkkejä Internet-nimistä (eivät välttämättä nykyisin toimivia): santra.hut.fi, cc.tut.fi, chalmers.se, corn-flakes.ai.mit.edu.

Isot ja pienet kirjaimet ovat samanarvoisia Internet-nimissä eli esim. HUT.FI tarkoittaa samaa kuin hut.fi. Sen sijaan sama ei mitenkään välttämättä päde sellaisissa osoitteissa, joissa yhtenä osana on Internet-nimi, esim. Web-osoitteissa tai muissa URLeissa.

Maakoodit ovat standardin ISO 3166 mukaisia maatunnuksia. Tarkemmin sanoen käytössä ovat kyseisen standardin mukaiset kaksikirjaimiset koodit. Esimerkiksi Ruotsin maakoodi on se ja Saksan de. Poikkeuksellinen on Yhdistyneen kuningaskunnan maakoodi: ISO 3166:ssa se on gb mutta Internet-verkkotunnuksissa uk.

Suomessa, siis fi-alueessa, eräiden alialueiden nimet ovat kaupunkien nimiä mutta tarkoittavat niissä sijaitsevia yliopistoja tai korkeakouluja. Esim. alue helsinki.fi kuuluu Helsingin yliopistolle, kun taas Helsingin kaupungin hallinto on alueena hel.fi. Syynä on se, että korkeakoulumaailma oli edelläkävijänä Internetin käytössä, eivätkä kaikki silloin ajatelleet kovin pitkälle alueiden nimiä valitessaan. Jälkikäteen on asioita pyritty korjaamaan eri tavoin; esimerkiksi Web-sivu http://www.helsinki.fi/ on nykyisin kaupungin ja yliopiston yhteinen pääsivu, "portaali".

Maakoodi määrittelee maata vastaavan alueen eli domainin Internetissä. Kussakin maassa voidaan rekisteröidä maakoodin alle alemman tason alueita; yleensä kyse ei ole maantieteellisistä alueista vaan organisaatioista tai toiminnan alueista. Aluetta hoitava organisaatio voi puolestaan rekisteröidä aluekoodin alle seuraavaksi alemman tason alialueita eli alidomaineja jne. Esimerkiksi yliopisto voi perustaa oman alueensa alle alialueita vaikkapa eri tiedekuntia varten (esim. valt.helsinki.fi), niiden alle ehkä alialueita laitoksia varten jne.; riippuu täysin kutakin aluetta vastaavan organisaation päätöksistä, millaisen alialuejaon se toteuttaa, jos toteuttaa. - Käytännössä useiden pikkuvaltioiden Internet-alueet ovat ihan muussa kuin kyseisen maan käytössä: alialueiden nimiä myydään firmojen ym. käyttöön "hauskoiksi" tai "helposti muistettaviksi" nimiksi. Esim. .to-alue kuuluu periaatteessa Tonga-saarille, mutta useimmiten .to-osoite on ihan muussa käytössä (esim. sanaleikin takia: come.to).

Se, että jollakin maalla on Internet-alue, ei vielä sano paljoakaan. Käytännön tietoja maailman eri maiden saavutettavuudesta meilitse on dokumentissa FAQ: International E-mail accessibility.

Koska Internetin kehitys alkoi Yhdysvalloissa, siellä otettiin käyttöön toiminnan alueita kuvaavia koodeja, jotka ovat nykyisessä Internetissä maakoodia vastaavassa asemassa, siis hierarkian ylimmällä tasolla. (Yhdysvalloille varattua domainia .us käytetään suhteellisen vähän.) Tilannetta vielä mutkistaa se, että com-alueeseen on nyttemmin liitetty runsaasti myös muita kuin yhdysvaltalaisia firmoja (esim. nokia.com). Ylimmän tason aluekoodeja (top-level domains) hallinnoi ICANN, jonka alainen IANA ylläpitää niistä listaa. Kutakin aluetta kohti on osoitettu jokin organisaatio, joka huolehtii alialueiden perustamisesta sen alle. Nämä organisaatiot ilmenevät maakoodien osalta IANA:n listasta Root-Zone Whois Index by TLD Code. Suomessa organisaationa on Viestintävirasto (ent. Telehallintokeskus), jonka sivuilta löytyvät perustiedot .fi-alueen alialueista, joista käytetään nimitystä verkkotunnus.

Seuraava taulukko sisältää muut ylimmän tason koodit kuin maakoodit. IANA käyttää niistä nimitystä generic domains.

Lisäksi on määritelty joukko epäalueita (pseudo-domains) eli ylimmän tason aluenimen paikalla käytettäviä merkkijonoja. RFC 2606:n mukaan ne ovat:

• .test Internet-nimiin liittyvän ohjelmiston testaamiseen
• .example dokumentaatiossa käytettäviin esimerkkiosoitteisiin
• .invalid osoitteen paikalla käytettäviin merkintöihin, jotka eivät ole todellisia osoitteita
• .localhost eräiden ohjelmien käyttämä merkintä, joka viittaa siihen koneeseen, jossa ohjelma toimii.

Vanhempia ylemmän tason koodeja tai niiden paikalla käytettyjä verkkojen nimiä saattaa vielä nähdä käytettävän joskus, esim. .bitnet (muinainen BITNET/EARN) ja .su (muinainen Neuvostoliitto). Erityisesti niitä saattaa nähdä vanhoissa dokumenteissa esim. kirjoittajien yhteystiedoissa. Mitähän sellaisiin osoitteisiin lähetetyille meileille tapahtunee? Osa osoitteista saattaa toimiakin. Esimerkiksi .uucp-loppuisiin osoitteisiin, jotka viittaavat vanhaan UUCP (UUCPNET)-verkkoon, saattaa meili kulkea sopivan yhdyskäytävän (gateway) kautta.

Internet-nimien lisäksi koneilla on niin sanottu IP-numero, jolla koneeseen myös voi viitata. Esimerkki IP-numerosta:
130.233.224.50
Tietoliikenteen käytössä IP-numeroita ei yleensä tarvita, mutta tietoliikenneyhteyksien rakentamisessa ne ovat hyvinkin olennaisia. Lisäksi numeroita voi esiintyä ihan meiliosoitteissakin (hakasulkeissa). Sellaisen käyttämisessä vain ei yleensä ole mitään järkeä.

On olemassa monia ns. whois-palveluja, joilta voi kysyä, mille organisaatiolle Internet-nimi kuuluu, mikä on nimeä vastaava IP-osoite tai kääntäen jne. Usein tällainen palvelu tuntee vain joidenkin päädomainien alla olevat tiedot. Muuan laajan tuntuinen suomenkielinen palvelu on Ketäon? osoitteessa "http://whois.tulevaisuus.net".