Miten Suomen laeista ja niiden esitöistä (lakiesityksistä) löytyy tietoja Webistä? Tässä dokumentissa on ensin lomakkeita nopeita hakuja varten, sitten selitysosa, jossa kerrotaan myös, miten näin löytyneisiin dokumentteihin voi viitata omalla Web-sivulla.
Lakien säätäminen, julkaiseminen ja tulkitseminen on huomattavan mutkikasta. Lakeja koskevien tietojen esittäminen webissä on myös mutkikasta ja sekavaa, koska eri tahot toimivat paljolti toisistaan riippumatta. Tietoja joudutaan usein hakemaan eri paikoista, eikä kaikkea olennaista tietoa suinkaan ole webistä saatavilla. Lakien säätämistä yms. kuvailee eräiltä kannoilta Uskonnonvapaus.fi-sivuston artikkeli Suomen lait: tekniikkaa ja käytäntöä.
Valtion säädöstietopankki Finlex on sisällöltään laajempi kuin sanan ”säädöstietopankki” perusteella voisi olettaa. Finlex sisältää nykyisin tietoa
Finlexin pääsivu sisältää hyvän yleisesittelyn, mutta lainsäädännöstä on syytä huomata seuraavat:
PDF-muotoisia dokumentteja voi katsella ja tulostaa paperille esimerkiksi Adobe Reader -ohjelmalla tai Foxit Reader -ohjelmalla.
Yleensä kannattaa käyttää ”ajantasaisia säädöksiä” eli koostettuja lakeja. Alkuperäisiä lakeja ja muutoslakeja tarvitaan lähinnä silloin, kun selvitetään, mikä on ollut lain sisältö jonakin ajankohtana tai tutkitaan lainmuutosten historiaa. Mutta joissakin tapauksissa saattaa siis olla tarpeen käydä niitä läpi, koska koostettua lakia ei ole Finlexissä tai koostamisessa on ehkä sattunut virhe.
Seuraavaan on koottu luettelonomaisesti joukko Finlexin ongelmia. Ne koskevat Finlexin versiota, joka tuli käyttöön 2004-11-10. Paljolti on kyse aiempien versioiden virheistä ja puutteista, joita ei ole korjattu.
Eduskunnan Web-palvelimessa on tietoja lakiehdotusten käsittelystä eduskunnassa, osittain varsin yksityiskohtaisestikin. Sieltä löytyvät lain ns. esityöt (valmisteluasiakirjat) kuten hallituksen esitykset ja eduskunnan valiokuntien mietinnöt, jotka ovat tärkeitä lähteitä lakien tulkinnassa. Uusimpien lakien osalta näin pääsee käsiksi jopa eduskunnan pöytäkirjoihin lain käsittelystä eduskunnan täysistunnossa käytettyjä puheenvuoroja myöten. Valitettavasti palvelimen aineiston rakenne on sekava ja sitä on muuteltu. Jäljempänä on kohta tietojen etsimisestä eduskunnan palvelimesta.
Oikeusministeriön sivuilta, kohdasta Säädöshankkeet, löytyy tietoja ministeriössä valmisteilla olevista laeista. Tosin nämä tiedot ovat melko suppeita ja koskevat lähinnä lainvalmisteluprosessia, eivät juurikaan sisältöä. Ks. myös ministeriön tiedotteiden kronologista luetteloa. Valmisteilla olevista laeista on tietoa myös valtioneuvoston hankerekisterissä Hare.
Jos halutaan varmistaa, onko eduskunnan jo hyväksymä laki vahvistettu, niin ajantasaisin tieto Webistä löytynee valtioneuvoston sivujen kohdan Hallituksen toiminta kautta, valitsemalla Päätökset, sitten Tasavallan presidentin esittely. Kyseisten tietojen joukossa ovat myös tiedot siitä, mitä hallituksen esityksiä eduskunnalle presidentti on päättänyt antaa, ja tietoja annetuista asetuksista.
Maksullisena palveluna verkossa on Editan Edilex. Se sisältää lakitekstien yhteydessä olevia viittauksia oikeustapauksiin yms. Palvelussa on myös runsaasti oikeudellisia kirjoituksia.
Muutakin lakiaiheista tietoa Webissä on paljon, mutta ei kovinkaan systemaattisesti. Ks. erityisesti laadukkaan Makupalat-linkkihakemiston osastoa Oikeus, lait, poliisi.
Lakiin tai asetukseen (jos se on Finlexissä) voidaan viitata
muotoa
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/vvvv/vvvvnnnn
olevalla URLilla, missä
Esimerkiksi lakiin 759/2004 viitataan siis URLilla
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040759
Voit myös hakea säädöksen tämän sivun alussa olevalla säädöshakulomakkeella ja kopioida sitten osoitteen selaimen osoiteriviltä.
Myös osoitemuoto
http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/vvvvnnnn
eli esimerkiksi
http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/20040759
toimii, ja se toimi jo Finlexin vanhemmassa versiossa. Toisaalta
Finlexin sisällä olevat ja hakutoiminnon palauttamat viittaukset
ovat edellä mainittua muotoa, joka sisältää vuosiluvun kahdesti.
On vaikea arvioida, kumpi osoitemuodoista on pitkäikäisempi.
Lakeihin viitataan melko usein myös sentapaisilla merkinnöillä kuin 18.3.2004/759, missä siis olennaiset luvut ovat eri järjestyksessä ja vuosiluvun edessä on päivämäärä. Kannattaa siis olla tarkkana, jos suoraan kirjoittaa paperilla olevia lakiviittauksia vastaavia URLeja.
Web-sivulla voi viitata lakiin käyttäen edellä kuvattua osoitemuotoa esimerkiksi seuraavasti:
Tässä sana "henkilötietolaissa" on tehty linkiksi, joka viittaa
osoitteeseen http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523
edellä kuvatun menettelyn mukaisesti.
Linkkien tekemisen lisäksi voi ilmoittaa vastaavia osoitteita esimerkiksi painojulkaisuissa, meilissä (sähköpostissa), nettikirjoittelussa yleensä jne. Pelkän osoitteen monet ohjelmat tunnistavat linkkiä vastaavaksi.
Lain yksittäiseen lukuun tai pykälään voi viitata URLilla,
joka koostuu edellä kuvatun laisesta URLista ja sitä välittömästi
seuraavasta ristikkomerkistä #
ja
ns. fragmentin tunnuksesta, joka on
P
n viitattaessa lain n:nteen
pykälään silloin, kun pykälien numerointi on juokseva (eli ei ala
1:stä kunkin luvun alussa)
L
m viitattaessa lain
m:nteen lukuun
L
mP
n viitattaessa
lain m:nnen luvun n:nteen
pykälään silloin, kun pykälien numerointi alkaa
1:stä kunkin luvun alussa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#P106
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L40
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L40P2
Oletetaan, että olemme Webistä tai painetusta lakikirjasta lukeneet joitakin säädöksiä. Olemme kiinnostuneet niiden tulkinnasta. Yksi tärkeä tietolähde on silloin se hallituksen esitys, jonka perusteella muutokset on säädetty, ja siihen liittyvä eduskunnan valiokunnan mietintö. Hallituksen esityksessä on perusteluja, joita käytännössä pidetään itse lain perusteluina, ellei eduskunta ole erikseen ottanut toisenlaista kantaa.
Lakikirjassa ja usein myös Webissä olevissa lakiteksteissä on muutettujen pykälien kohdalla merkintä siitä, mihin muutoslakiin perustuu pykälän voimassaoleva sisältö. Joissakin yhteyksissä tällaiset merkinnät saattavat olla linkkejä muutoslakien perusteluihin.
Jos tiedämme hallituksen esityksen numeron, niin eduskunnan palvelimessa oleviin tietoihin siitä ja sen käsittelystä voi viitata seuraavaa muotoa olevalla osoitteella:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/utaveps.scr?%7bKEY%7d=HE+n%2fvvvv
Tässä vvvv on vuosiluku nelinumeroisena ja n on numero vuoden sisällä (ilman etunollia). Usein hallituksen esityksiin viitataan kirjoituksissa sellaisilla ilmaisuilla kuin HE 211/1992, josta siis saadaan tarvittavat numerot.
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/utaveps.scr?%7bKEY%7d=HE+211%2f1992
Voit myös hakea esityksen tämän sivun alkupuolella olevalla HE-hakulomakkeella ja kopioida sitten osoitteen selaimen osoiteriviltä.
Tällainen osoite viittaa sivuun, jolla on linkki hallituksen esitykseen. Hallituksen esitys on melko kömpelössä muodossa, pelkkänä tekstinä, jossa lisäksi saattaa rivijako olla väärin. Lisäksi esitys on WP-muodossa eli ensisijaisesti WordPerfect-tekstinkäsittelyohjelmalla luettavaksi, uusien esitysten osalta taas Word-muodossa ja PDF-muodossa, tosin varsin kömpelösti (sillä siinä käytetään tasattuja palstoja ilman tavutusta, jolloin sananvälit ovat usein häiritsevän isoja).
Saatavalla sivulla on myös tietoja esityksen käsittelystä eduskunnassa eri vaiheissa, kansanedustajien puheenvuoroja myöten. Tietojen laajuus riippuu siitä, miten vanhasta esityksestä on kyse; uudemmista on tietoja kansanedustajien puheenvuorojen tekstejä myöten.
Entä näyttääkö osa
%2f
kovin omituiselta? Omituinen se onkin,
mutta se on URL-spesifikaation
mukainen tapa
koodata
eräs merkki, vinoviiva, jota ei voi sellaisenaan kirjoittaa
hakulausekkeeseen, kun se on osa URLia. Vastaavasti
%7b
ja %7d
tarkoittavat aaltosulkuja { ja }.
Voimme etsiä hallituksen esityksiä ja eräitä muita ns. lakien esitöitä eduskunnan Web-palvelimesta, vaikka se onkin sekava. Eduskunnan pääsivulla on linkki Asiat ja asiakirjat, jonka kautta löytyy Asiakirjat-sivu, jonka avulla voi etsiä useita dokumentteja, ja ensimmäisenä vaihtoehtona on haku hallituksen esityksistä. Sillä voi kuitenkin hakea vain uudehkoja asiakirjoja: hallituksen esityksiä 25. maaliskuuta 1999 alkaen.
Hakua asiakirjan otsikon mukaan ei ilmeisesti kannata käyttää. Se ei tunnu löytävän mitään, vaikka hakusana esiintyy esityksen nimessä.
Jos näin löytyneeseen hallituksen esitykseen haluaa viitata URLilla, on parasta muodostaa URL esityksen numeron perusteella siten, kuin edellä kuvattiin.
Vanhempia (noin vuosien 1990–1999) hallituksen esityksiä pitää hakea erillisellä lomakkeella, johon edellä mainittu sivu viittaa.
Kyseinen haku näyttää tuottavan osumia myös vuotta 1990 edeltävältä ajalta. Niiden osalta tuloksissa kuitenkin näyttäisi olevan vain suppeita tietoja esityksen antamisesta ja käsittelemisestä, ei esimerkiksi itse esityksiä.
Edellä kuvatuista hakumahdollisuuksista on apua, jos meitä kiinnostaa tietää, mikä on jonkin lainsäädäntöhankkeen tilanne eduskunnassa. Tällöin etsimme tietoja hallituksen esityksistä, koska niiden yhteydessä on myös käsittelytietoja.
Esimerkki: Olemme kuulleet huhun, että vireillä olisi hanke tietokonevirusten tekemisen kriminalisoinnista. Käytämme edellä kuvattua uudehkojen esitysten hakua. Hakusanaksi sopii vaikkapa viru#, sillä ristikkomerkki # toimii näissä ha'uissa ns. katkaisumerkkinä eli etsitään kaikkia viru-alkuisia sanoja:
Tässä tapauksessa osuimme oikeaan. Tuloksissa on osuma 4/1999, joka löytyi tekstisisältönsä perusteella. Edellä olevan lomakkeen ensimmäinen kohta täyttämällä voidaan tehdä hakuja sisällöstä. Usein sillä tavoin saataisiin aivan liikaa osumia. Mutta toisaalta useinhan lakiesityksen nimi sisältää vain vähän informaatiota tästä, koska se voi viitata esim. vain siihen, mitä rikoslain lukua on tarkoitus muuttaa. Monasti on siis tarpeellista kokeilla erityyppisiä hakuja.
Kun sitten käytämme edellä kuvattua tapaa etsiä tiedot esityksestä ja sen käsittelystä numeron perusteella, löydämme tiedot esityksestä 4/1999. Ne kertovat, että esitys on hyväksytty ja vahvistettu lakina 951/1999.
Kuten edellä mainittiin, saatavat tiedot sisältävät myös melko yksityiskohtaisen kuvauksen esityksen käsittelyvaiheista, valiokuntien mietinnöistä tässä. Tässä tapauksessa mm. lakivaliokunnan mietinnöllä LaVM 2/1999, on mielenkiintoa pyrittäessä selvittämään lainsäätäjän tarkoituksia, painotuksia, asiaan liittyneitä ongelmia jne.
Eduskunnan eri valiokuntien lausunnot lakiesityksistä muodostavat yhden tärkeän lähteen tulkittaessa lainsäätäjän tarkoituksia. On toki muistettava, että lakiesitystä ei välttämättä ole hyväksytty valiokunnan ehdottamassa muodossa.
Eduskunnan palvelimessa on sivu, jonka kautta voi hakea valiokuntien lausuntoja sekä käsitellyistä että käsiteltävinä olevista lakiesityksistä. Tämän lisäksi voi lausuntoihin päätyä aiemmin kuvatuilla tavoilla (etsimällä esitystä koskevat tiedot).
Edellä mainituilla ha’uilla saadaan erilaisia toinen toistaan kummallisempia URLeja, joita on syytä epäillä aika lyhytikäisiksi. Niinpä ei taida olla mitään kovin luotettavaa tapaa viitata linkeillä valiokuntien mietintöihin. Parasta on vain tekstissä mainita valiokunnan nimi tai sen lyhenne ja mietinnön numero sekä se, mihin hallituksen esitykseen se liittyy, esimerkiksi StVL 12/1998 (HE 121/1998).
Korkeimman oikeuden (KKO) ja Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) eräitä päätöksiä julkaistaan ns. ennakkopäätöksinä (eli ennakkoratkaisuina), koska ne ”ovat tärkeitä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa” tai muuten merkittäviä. Tuoreimmat tapaukset ovat kätevästi luettavissa seuraavien sivujen kautta:
Oikeus.fi-sivustossa on hallinto-oikeuksien ratkaisuja ja hovioikeuksien ratkaisuja.
Rovaniemen hovioikeus on julkaissut laajempaa oikeudellista merkitystä omaavia ratkaisujaan usean vuoden ajalta.
Yleisesti tuomioistuinten (myös muiden kuin KKO:n ja KHO:n) ratkaisuja on etsittävissä ja luettavissa Finlexistä kohdasta Oikeuskäytäntö. Kaikkein uusimpia ennakkopäätöksiä niistä ei kuitenkaan välttämättä löydy; näyttää siltä, että niitä viedään Finlexiin hiukan hitaammin kuin edellä mainittuihin listoihin.
Löytyneeseen päätökseen viittaava URL on helpointa kopioida selaimen osoiteriviltä. Jos tiedetään päätöksen numero, kannattaa tehdä Finlex-haku numerolla (esim. KKO:2004:30) ja sitten käyttää suoraan näin löytyneen sivun URLia. Mutta todettakoon, että KKO:n ennakkopäätösten URLit (ainakin tätä kirjoitettaessa) muotoa
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/haku.php?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=KKO%3Avuosi%3Anumero
missä vuosi on vuosiluku ja numero on numero
vuoden sisällä. Tästä on jätetty tarpeeton loppuosa
&submit=Hae
pois.
(Osoite on kirjoitettava yhdelle riville, vaikka se tässä saattaa jakautua kahdelle riville.)
Kansallisen lainsäädännön ohella on Euroopan unionin säädöksillä varsin tärkeä merkitys. Niistä on tietoa erityisesti Eur-Lex-tietopankissa, jossa on mm. yhteisön voimassaolevan lainsäädännön luettelo hyperlinkkeineen sekä tietoja valmisteilla olevasta lainsäädännöstä. Eur-Lexin hakusivuston kautta voi mm. etsiä direktiivin sen numeron perusteella.
Eur-Lexin rakenne on usein muuttunut, ja nykyisin siinä itsessään on erityinen suositus linkittämisestä. Linkit esimerkiksi yksittäisiin direktiiveihin ovat suosituksen mukaan mahdollisia, mutta niiden tekeminen on melko hankalaa. Siinä käytetään seuraavasti kirjoitettua osoitetta:
http://europa.eu.int/cgi-bin/eur-lex/udl.pl?REQUEST=Seek-Deliver &COLLECTION=lif&SERVICE=all&LANGUAGE=fi&DOCID=3
vuosiL
nroKäytännössä tätä voi ilmeisesti hiukan yksinkertaistaa: &-merkin tilalla voidaan näissä osoitteissa käyttää puolipistettä (;), jolloin URLien muoto on hiukan siistimpi ja samanlainen HTML:ssä kuin muuallakin:
http://europa.eu.int/cgi-bin/eur-lex/udl.pl?REQUEST=Seek-Deliver ;COLLECTION=lif;SERVICE=all;LANGUAGE=fi;DOCID=3
vuosiL
nroOsoite on kirjoitettava yhdelle riville. Tässä
vuosi on antamisvuosi kaksinumeroisena (!)
ja nro on numero vuoden sisällä nelinumeroisena.
Esimerkiksi direktiivin 96/9/EY (ns. tietokantadirektiivi) osoite on siis
http://europa.eu.int/cgi-bin/eur-lex/udl.pl?REQUEST=
(joka tietysti pitää kirjoittaa yhdelle riville).
Edellä olevassa LANGUAGE=fi
tarkoittaa, että
halutaan suomenkielinen versio. Ruotsinkielisen version saa
korvaamalla kaksikirjaimisen
kielikoodin
fi
koodilla sv
:llä jne. Toisaalta
erikielisissä versioissa on linkit muunkielisiin versioihin:
oikealla ylhäällä olevat kaksimerkkiset koodit
es, cs, da jne. ovat kielikoodeja (espanja, tšekki, tanska jne.)
Mainitunlaiset osoitteet merkitsevät tietokantahakuja, ja
haun jälkeen selaimen osoiterivillä näkyvä osoite on sentapainen kuin
http://europa.eu.int/smartapi/cgi/sga_doc?smartapi!celexapi!prod!CELEXnumdoc&lg=fi&numdoc=31996L0009&model=guichett
mutta tällaisten osoitteiden tulevasta toimivuudesta ei ole
mitään takeita. Linkeissä on siis parempi käyttää edellä kuvattua
muotoa.
Euroopan unionin virallisen lehden numeroihin voidaan ohjeen mukaan viitata seuraavaa muotoa olevilla osoitteilla (kun sovelletaan edellä mainittua periaatetta &-merkkien korvaamisesta puolipisteillä):
http://europa.eu.int/cgi-bin/eur-lex/udl.pl?REQUEST=Seek-Deliver ;COLLECTION=oj;SERVICE=all;LANGUAGE=cc;DOCID=vvvvSnnn
fi
Esimerkiksi jos EU:n virallisen lehden numeroon on viitattu
koodilla "EYVL C 86 10.4.2002", niin sen suomenkieliseen versioon
viittaava URL on
http://europa.eu.int/cgi-bin/eur-lex/udl.pl?REQUEST=
Näin saatava URL viittaa dokumenttiin, joka sisältää virallisen
lehden numeron sisällysluettelon, jossa sivunumerot ovat linkkejä
sisällön osiin PDF-muodossa. Jos halutaan tehdä linkki, joka viittaa
suoraan sellaiseen osaan, liitetään URLin loppuun (suoraan,
ilman mitään välimerkkiä) p
-kirjain ja nelinumeroinen
sivunumero, esimerkiksi p0002
. Esimerkiksi seuraava
URL siis viittaa virallisen lehden 2002/C 86 sivulta 2
alkavaan dokumenttiin:
http://europa.eu.int/cgi-bin/eur-lex/udl.pl?REQUEST=
Myös direktiiveihin liittyy sama ongelma kuin lakeihin: kun direktiiviä muutetaan, ei julkaista muutettua direktiiviä sellaisenaan vaan ainoastaan muutokset. Direktiiveistä on kuitenkin laadittu koostettuja eli konsolidoituja versioita samaan tapaan kuin Finlexissä on ”ajantasaiset säädökset”. Konsolidoidut versiot eivät ole virallisia – eivätkä virheettömiä Niitä löydyy EUR-Lexin osioissa Konsolidoitu lainsäädäntö olevalla hakulomakkeella.
Jo useiden vuosien ajan Internetistä on ollut saatavilla erilaisia lakitekstejä ja lakien perusteluja ja otteita niistä. Tiedot olivat kuitenkin hyvin hajanaisia ja epäluotettavia, etenkin, kun tarjonta perustui lähinnä asianharrastajien innostukseen – ja tiedot jäivät päivittämättä lakien muuttuessa.
Tilanne on kuitenkin viime vuosina parantunut merkittävästi. Viranomaiset ovat ruvenneet viemään uusinta lainsäädäntöä ja siihen liittyvää aineistoa nettiin, ja vanhempaakin on varsin paljon. Keskeinen asema on Finlex-tietopankilla.
Tilanne oli kuitenkin pitkään se, että tarkkaa tietoa jonkin lain voimassaolevasta sisällöstä ei yleensä ollut suoraan saatavissa.
Lainsäädäntömenettely nimittäin on sellainen, että muutettaessa lakia ei hyväksytä ja julkaista sitä muutetussa muodossa vaan ainoastaan muutoslaki, esimerkiksi laki rikoslain muuttamisesta. Joitakin lakeja, ääriesimerkkinä kai rikoslaki, on muutettu (ja muutoksia mahdollisesti muutettu) niin moneen kertaan, että kyseessä on melkoinen tilkkutäkki. Jos tarjolla ovat vain tilkut erillisinä, on lain voimassaolevan sisällön selville saaminen usein erittäin työlästä. Lisäksi syntyi usein tilanteita, että joku löysi esimerkiksi hakukoneella lain alkuperäisen version ja käytti sitä tietolähteenä, koska sivulla ei ollut mitään vihjettäkään siitä, että lakia muutetaan.
Lisäksi tietojärjestelmät, joihin lait ym. viedään, ovat edelleenkin
osittain vielä hankalakäyttöisiä. Järjestelmiä on myös uudistettu
myös sillä Webissä valitettavan yleisellä tyylillä, että vanhat
linkit rikotaan.
Esimerkiksi kun
Finlex v. 2001 siirrettiin palvelimesta
finlex.edita.fi
palvelimeen
www.finlex.fi
, suuri määrä linkkejä lakkasi toimimasta.
Valitettavasti. Ja luultavasti aivan turhaan.
Cool URIs don't change.
Kun Finlex uudistettiin 2002-02-12, saatiin suurin osa lainsäädännöstä suhteellisen käyttökelpoisessa muodossa saataville. Kuitenkin se aluksi vaati pakollisen rekisteröinnin. Tästä on onneksi nyttemmin luovuttu, ilmeisesti valtiovarainministeriön suosituksen Tunnistaminen sähköisiä asiointipalveluita käytettäessä (alkujaan 2002-08-20, uusittu 2003-09-29) ansiosta. Suositus merkitsee muun muassa sitä, että tietopalveluissa, joissa päästään vain julkisiin tietoihin, ei pidä vaatia rekisteröintiä. Tosin Finlex edelleenkin vaati käyttäjää napsauttamaan painiketta ”Hyväksyn” eräissä tilanteissa. Taustalla lienee ollut amerikkalaisperäinen oikeudellinen kuvitelma siitä, että tällä muka sidottaisiin käyttäjä joihinkin käyttöehtoihin.
Finlex käytti ns. kehyksiä (frames), vieläpä tavalla, jota ei ollut vaivauduttu tekemään sellaiseksi, että sivusto toimisi kunnolla ilman kehyksiä. Lisäksi osa toiminnoista, muun muassa käyttöohjeiden lukeminen eräissä tilanteissa, edellytti, että selaimessa on JavaScript käytössä.
Finlexin uusi versio 2004-11-10 merkitsi monia parannuksia käyttöliittymään. Siinä on kuitenkin lukuisia ongelmia, joita kuvattiin edellä.