6.9 Englanti [Kirjainten tarinoita]

Englannin kieltä voidaan kirjoittaa latinalaisilla perusaakkosilla a–z, mutta vastoin yleistä luuloa englannissa käytetään usein muitakin kirjaimia. Niiden käyttö on yleisempää britti- kuin amerikanenglannissa ja riippuu muutenkin kielimuodosta, tyylistä ja teknisistä mahdollisuuksista:

– é esiintyy niin usein englantiin muutoin hyvin kotiutuneissa ranskalaisperäisissä lainasanoissa (esim. fiancé ja résumé), että sitä voi pitää lähes englannin aakkostoon kuuluvana; lisäksi jotkut käyttävät sitä japanilaisperäisten sanojen lopussa osoittamassa, että loppu-e ääntyy (esim. saké, animé)

– ô esiintyy harvemmin, esim. sanassa rôle

– ï on ehkä vielä harvinaisempi, esim. sanassa naïve

– æ esiintyy melko usein latinalaisperäisissä sanoissa ae-yhdistelmän tilalla, esim. archæology, encyclopædia

– œ saattaa vastaavasti esiintyä oe:n tilalla, esim. œsophagus

– ö esiintyy o:n jäljessä vanhahtavassa kirjoitustyylissä, jossa halutaan osoittaa, että oo ei äänny yhtenä vokaalina vaan erikseen, esim. sanassa coöoperation

– ë esiintyy joskus nimen lopussa osoittamassa, että loppuvokaali ääntyy, esimerkiksi Brontë

– è esiintyy runokielessä joskus aivan englantilaisissakin sanoissa, esimerkiksi belovèd, osoittamassa, että pääte -ed tulee lausua erillisenä tavuna.

Luonnollisestikin eri kielistä tulleissa lainasanoissa voi esiintyä muitakin tarkkeellisia kirjaimia, esimerkiksi à la carte, façade, noël, fête, vicuña.

Englannin kielestä on vaikea antaa täsmällistä luetteloa siitä, mitkä kaikki kirjainyhdistelmät ovat yhden äänteen merkkejä. Yleisesti englannin tavutuksessa on syytä olla varovainen, ellei sanan ääntämystä tiedetä varmasti. Esimerkiksi yhdistelmät ch, ph, sh ja th on tietysti syytä pitää jakamattomina. Koska englannin sanat ovat yleensä lyhyitä, sanan jakamiseen on harvoin tarvetta.

Englannissa sananloppuinen -e, ei yleensä äänny, paitsi jos se on sanan ainoa vokaali. Niinpä sellaiset nimet kuin Moore ääntyvät yksitavuisina, joten ei ole mitään hyväksyttävää tapaa tavuttaa niitä. Tosin suomen kielen tavutussääntöjä voi tulkita niin, että tällaiset nimet saisi tavuttaa ikään kuin ne luettaisiin suomen mukaan (Moo-re), mutta sellainen on varsin epäloogista. Taivutusmuodot sen sijaan ovat loppupäästään tavutettavissa, koska ne ovat monitavuisia: Moo-ren, Moo-rel-le.