Espanjan kielessä käytetään latinalaisten peruskirjainten a–z lisäksi kolmea tarketta:
Akuuttia käytetään espanjassa monitavuisessa silloin, kun paino on muulla tavulla kuin sillä, jolla se olisi eräiden yleisten sääntöjen mukaan.
Jos akuutti on sanan viimeisellä kirjaimella, kirjain tulkitaan suomen taivutuksen kannalta pitkäksi. Taivutetaan siis esimerkiksi Gaudí : Gaudíhin.
Tarkkeet tulisi säilyttää espanjankielisissä nimissä, ellei nimestä ole käytössä suomeen mukautunutta ns. sovinnaismuotoa. Esimerkiksi espanjankielistä nimeä Andalucía vastaa sovinnaismuoto Andalusia, josta siis puuttuu akuutti ja jossa c on korvattu s:llä. Akuuttia käytetään silloinkin, kun nimeä ei käytännössä äännetä niin, että paino on akuutin ilmoittamalla tavulla. Niinpä kirjoitetaan Galápagossaaret, vaikka nimi varmaankin lähes aina äännetään niin, että paino on ensimmäisellä tavulla.
Kirjainyhdistelmät ch ja ll tarkoittavat espanjassa kumpikin yhtä äännettä, joten tällaista yhdistelmää ei tule jakaa eri riveille.
Sananloppuinen d jää puhutussa espanjassa usein ääntämättä. Suomen kielessä tällaisia espanjan sanoja kuitenkin käsitellään konsonanttiloppuisina, esimerkiksi Madrid : Madridissa.
Numeroin ilmaistujen järjestyslukujen yhteydessä, joskus myös muissa merkinnöissä, käytetään espanjassa merkkejä ª ja º, joita käsiteltiin A-kirjaimen tarinassa. Esimerkiksi 2ª = segunda ’toinen’ (feminiinimuoto), 2º = segundo ’toinen’ (maskuliinimuoto).
Vielä 1900-luvun puolivälissä Espanjan akatemian oikeinkirjoitussäännöt erosivat nykyisistä. Vuoden 1952 oikeinkirjoitusuudistuksessa mm. pääosin luovuttiin akuutin käytöstä yksitavuisissa sanoissa. Muutos ilmenee myös paikannimissä kuten Santa Fe (aiemmin Santa Fé, kuten vastaava portugalinkielinen nimi edelleenkin kirjoitetaan).