Ukrainaa translitteroidaan suomalaisen standardin mukaan samoin kuin venäjää seuraavin poikkeuksin:
г translitteroidaan h
е translitteroidaan aina e:llä
є translitteroidaan je
и translitteroidaan y (ei i kuten venäjässä)
і translitteroidaan i
ї translitteroidaan ji
х translitteroidaan h’ (merkki ’ on tässä tulkinnanvarainen)
ь jätetään merkitsemättä
’ (heittomerkki) jätetään merkitsemättä
ґ (U+0491) translitteroidaan g.
Ukrainassa pätee й-kirjaimeen olennaisesti sama sääntö kuin venäjässä: vastineena on j sanan alussa ja і:n (venäjässä и:n) jäljessä, muun vokaalin jäljessä i, ja sanan lopussa se jätetään kokonaan merkitsemättä.
Monista paikannimistä käytetään ns. sovinnaisasuja, jotka on omaksuttu suomeen ja joita ei ole syytä muuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi Kiova, Harkova ja Pultava. Sen sijaan esimerkiksi Lvov-nimen asema vaikuttaa uhatulta: tämä venäjän mukainen, suomessa yleisesti käytetty muoto on usein jo korvattu ukrainankielisellä asulla Lviv.
Ukrainan pääkaupungin nimi on siis suomeksi Kiova, ukrainaksi Kyjiv, venäjäksi Kijev, englanniksi Kiev. Vanhaa suomalaista nimeä ei ole mitään syytä vältellä, ja vielä vähemmän on syytä käyttää englanninkielistä nimeä suomenkielisessä tekstissä.
Ukrainan ja Valko-Venäjän rajalla sijaitseva laaja suoalue tunnetaan suomessa vanhastaan nimellä Pripetin suot. Sen halki virtaava joki tunnettiin nimellä Pripet sen toisen venäjänkielisen nimiasun mukaan. Tšernobylin onnettomuus toi joen ja sen varrella sijaitsevan kaupungin uutisiin nimellä Pripjat, joka perustuu vaihtoehtoiseen venäjänkieliseen asuun. Joen ja kaupungin ukrainankielinen nimi on Prypjat (Прип’ять), valkovenäjänkielinen Prypjats (Прыпяць).
Muut nimet kuin sovinnaisnimet tulisi kirjoittaa sen kielen mukaisesti, johon nimen on katsottava kuuluvan. Täten ukrainankielinen nimi translitteroidaan alkuperäisestä eikä venäjänkielisestä asusta. Rajanveto on kuitenkin joskus vaikeaa, varsinkin historiallisten nimien osalta.