Ruotsin kielessä käytetään latinalaisten peruskirjainten lisäksi kirjaimia é, å, ä, ö. Akuutti-e esiintyy lainasanoissa, esimerkiksi idé, ja monissa nimissä, esimerkiksi Linné. Lisäksi akuutti-a á esiintyy ruotsalaisissa nimissä (esim. Collán) sen verran usein, että sekin on joskus haluttu tulkita ruotsin kirjoitusjärjestelmään kuuluvaksi.
Monista Suomessa ja Ruotsissa käytetyistä sukunimistä on käytössä sekä tarkkeeton että tarkkeellinen versio. Esimerkiksi Linden-nimisiä on Suomen väestörekisterissä noin 2 100, Lindén-nimisiä noin 2 300. Kirjoitusasu on periaatteessa tarkistettava kunkin henkilön osalta erikseen.
Kirjainyhdistelmistä dj, lj, sj, stj ja tj kukin on ruotsissa yhden äänteen merkki, eikä niitä siis saa jakaa eri riveille.
Ruotsinkieliset nimet ovat usein helposti tunnistettavissa yhdyssanoiksi. Tällöin niitä on luonnollista käsitellä tavutuksessa yhdyssanoina ja jakaa esimerkiksi mieluummin Wahl-sten kuin Wahls-ten.
Suomenruotsin ja riikinruotsin (ruotsinruotsin) välillä ei juuri ole eroja sanojen oikeinkirjoituksessa mutta kylläkin joissakin merkintätavoissa. Riikinruotsissa käytetään esimerkiksi rahasummissa ainakin virallisten ohjeiden mukaan kaksoispistettä, esimerkiksi 12:50, suomenruotsissa taas suomalaisen käytännön mukaan pilkkua, esimerkiksi 12,50. Tällaisia merkintäeroja on käsitelty Kielikello-lehden numerossa 2/2006 artikkelissa Merkit ruotsiksi.
Ruotsin viranomaisille annetut kirjoitusohjeet eli Ruotsin virkakielen kirjoitussäännöt, Myndigheternas skrivregler, jotka päivitetään aika ajoin (viimeksi v. 2016).