Ranskassa käytetään latinalaisten peruskirjainten lisäksi tarkkeellisia kirjaimia à, â, ç, è, é, ê, ë, ï, î, ô, ù, û, ü, ÿ sekä oe-kirjainta œ.
Oe-kirjaimen œ korvikkeena tosin usein käytetään kirjainparia oe. Oikein kirjoitetussa ranskassa ei yhdistelmää oe sellaisenaan yleensä ole, vaan useimmiten kyseessä on œ (esim. œuvre, cœur) tai e:n päällä on treema (esim. Noël); ks. oe-kirjaimen kuvausta kohdasta 5.7.
Tarkkeita käytetään Ranskan akatemian ohjeiden mukaan myös versaalikirjaimissa (À, Â jne.). Jos siis esimerkiksi nimi Rhône kirjoitetaan versaalilla, oikea asu on RHÔNE, ei RHONE.
Ranskassa vokaalien päällä olevat tarkkeet eivät osoita painoa, vaan paino on aina sanan tai yhden sanan tavoin ääntyvän sanajonon viimeisellä tavulla. Osittain tarkkeet osoittavat vokaalin laatua; esimerkiksi é on suppea e-äänne [e], è laveampi [ɛ]. Kirjaimissa à ja ù käytetään gravista vain erottamaan muutoin samanlaiset sanat toisistaan. Treema (ë, ï, ü, ÿ) osoittaa, että vokaali ääntyy erillisenä.
Ranskan kielilautakunta (le Conseil supérieur de la langue française) määritteli vuonna 1990 ranskan oikeinkirjoituksen uudistuksen, joka on suhteellisen pieni ja luonteeltaan lähinnä joidenkin epäsäännöllisyyksien poistamista. Käytännössä muutos on yhä kesken – ja kenties jääkin kesken. Osittain uudistuksia vesitettiin: päätettyjen uusien asujen rinnalla sallitaan myös vanhat, jotka ovat säilyneet yleisempinä. Arvostettu Ranskan akatemia otti puolinaisen kannan: se hyväksyi uudistuksen mutta korosti, että se on suositus ja että sitä ei pidä ajaa hallinnollisilla määräyksillä.
Suomalaisesta näkökulmasta ehkä olennaisinta on, että uudistuksen mukaan sirkumfleksi jätetään lähes kaikissa tapauksissa pois i- ja u-kirjaimesta eli î ja û korvataan î:llä ja û:lla. Tätä kuitenkin koskee periaate, jonka mukaan sirkumfleksi voidaan säilyttää. Niinpä voidaan kirjoittaa ragout tai ragoût, fraiche tai fraîche jne. Toisaalta suomen kielessä ei liene mitään syytä käyttää sirkumfleksia, kun käytetään ranskalaisia sanoja sitaattilainoina, koska se vain mutkistaa kirjoitusasua eikä ole ranskan uudistuksen mukaista. Muut tarkkeet on tietenkin säilytettävä, esimerkiksi crème fraiche. Lisäksi uudistuksen sääntöjen mukaan sirkumfleksi u:n tai i:n päällä on säilytettävä eräissä verbinmuodoissa sekä muutamissa tapauksessa, joissa sirkumfleksi erottaa muuten samanlaiset sanat toisistaan (dû, mûr, sûr, jeûne, eräät croitre-verbin muodot).
Muita muutoksia ovat:
Tietoja uudistuksesta on ranskaksi sivustossa orthographe-recommandee.info.
Sananloppuinen -s, -t, -x tai -z jää yleensä ääntymättä, samoin usein -r. Loppukonsonantin ääntymättömyys on otettava huomioon, kun sanaa taivutetaan suomenkielisessä tekstissä. Suomen sääntöjen mukaan käytetään päätteen edellä heittomerkkiä, jos kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin, esimerkiksi Bordeaux : Bordeaux’ssa. Sen sijaan taivutetaan esimerkiksi Cannes : Cannesissa, sillä vaikka loppu-s jää ääntymättä, samoin jää kirjoitusasun muu loppu niin, että ääntöasu on n-loppuinen.
Sellaisissa nimissä kuin Versailles on kahdenlaista käytäntöä sen mukaan, tulkitaanko ääntöasun päättyvän vokaaliin i (Versailles : Versailles’ssa) vai konsonanttiin j (Versailles : Versaillesissa). Edellinen tulkinta on ollut vallitseva, mutta jälkimmäinen lienee tulkittava virallisemmaksi.
Ranskassa sananloppuinen -e, johon ei liity mitään tarketta, ei yleensä äänny, paitsi jos se on sanan ainoa vokaali. Myös sananloppu -es jää yleensä ääntymättä. Niinpä sellaiset nimet kuin Somme ja Charles ääntyvät yksitavuisina, joten ei ole mitään hyväksyttävää tapaa tavuttaa niitä. Tosin suomen kielen tavutussääntöjä voi tulkita niin, että tällaiset nimet saisi tavuttaa ikään kuin ne luettaisiin suomen mukaan (Som-me, Char-les), mutta sellainen on varsin epäloogista. Taivutusmuodot sen sijaan ovat loppupäästään tavutettavissa, koska ne ovat monitavuisia: Sommel-la, Char-lesil-le.
Kirjainyhdistelmät ch, gn ja ph ovat yhden äänteen merkkejä.