Koreaa kirjoitetaan osittain kiinalaisten kirjoitusmerkkien (han-merkkien) korealaisilla muunnelmilla (hanja), osittain erityisellä koreaa varten kehitetyllä hangul-kirjoituksella. Hangul perustuu äänteitä esittäviin kirjainmerkkeihin, joita yhdistetään järjestelmällisellä tavalla tavumerkeiksi.
Koreankielisten nimien siirtokirjoitukseen latinalaisiksi kirjaimiksi käytetään erilaisia järjestelmiä. Englannin kielessä yleisesti noudatetussa Yalen järjestelmässä käytetään vain latinalaisia peruskirjaimia a–z. Sen sijaan McCunen–Reischauerin järjestelmä käyttää myös heittomerkkiä (’) ja lyhyysmerkkiä. Heittomerkki esiintyy eräiden konsonanttien jäljessä aspiraation osoittamiseen ja joissakin tapauksissa n:n ja g:n välissä (n’g). Lyhyysmerkki (ei hattu) voi esiintyä o:n ja u:n päällä. Se ei tarkoita lyhyyttä, vaan sen avulla osoitetaan vokaalin laatu toiseksi kuin peruskirjaimella merkityn vokaalin (nimittäin ŏ = [ʌ] ja ŭ = [ɨ]).
Etelä-Koreassa nykyisin virallinen järjestelmä tunnetaan yleensä englanninkielisellä nimellään Revised Romanization of Korean. Se on kehitetty McCunen–Reischauerin järjestelmästä siten yksinkertaistamalla, että siinä ei käytetä heittomerkkiä eikä tarkkeita. Aspiroituneita konsonantteja merkitään kirjaimilla k, p ja t sekä kirjainparilla ch, kun taas vastaavien aspiroitumattomien konsonanttien merkit ovat g, b, d ja j. Kirjainten ŏ ja ŭ sijasta käytetään kirjainpareja eo ja eu.
Järjestelmien eroja kuvaa esimerkiksi se, miten hangul-kirjoitusjärjestelmää tarkoittava korean sana kirjoitetaan niiden mukaan: Hankul, Han’gŭl, Hangeoul.
Korean siirtokirjoitusjärjestelmissä varsin moni kirjainyhdistelmä (esimerkiksi ”kk”, ”ch” ja ”eo”) on yhden äänteen merkki, joten koreankielisten sanojen tavutusta on syytä välttää.
Etelä-Korean pääkaupungin suomenkielinen nimi on Soul. Aiemmin jonkin verran käytetty asu Söul johtunee McCunen–Reischauerin järjestelmän mukaisesta asusta Sŏul. Etelä-Korean virallisen järjestelmän mukainen asu, jota käytetään monissa kielissä, on Seoul.
Koreankielisten henkilönnimien kirjoitusasussa on melko paljon vaihtelua paitsi eri siirtokirjoitusjärjestelmien takia myös siksi, että versaalin käyttö ja nimen osien yhteen tai erikseen kirjoittaminen vaihtelee. Yleensä suomessa käytetään englannista omaksuttua, lähinnä Yalen järjestelmän mukaista asua kuten Kim Il Sung (tai Kim Il-sung); muiden järjestelmien mukaiset asut ovat Kim Ilsŏng ja Gim Il-seong. Lisäksi nimen toinen osa saatetaan kirjoittaa kahdeksi sanaksi (Kim Il Sung), suoraan yhdeksi sanaksi (Kim Ilsung) tai yhdysmerkkiä käyttäen, jolloin sen jälkiosa saattaa olla myös gemena-alkuinen (Kim Il-Sung tai Kim Il-sung).
Suomen kielessä on enimmäkseen käytetty ensin mainittua tyyppiä, esimerkiksi Kim Il Sung, Kim Jong Il, Park Chung Hee ja Chun Doo Hwan. Ne lienee myös totuttu ääntämään tämän mukaisesti kolmena sanana eli niin, että kaikki osat ovat painollisia. Muut asut edellyttäisivät, että viimeinen tavu on vain sivupainollinen.
Etenkin kansainvälisissä yhteyksissä korealaisia nimiä kirjoitetaan usein tavalla, jonka on tarkoitus olla luettavissa englannin kielen sääntöjen mukaan ja joka ei välttämättä vastaa mitään edellä esitetyistä järjestelmistä. Esimerkiksi vuonna 2007 YK:n pääsihteeriksi tulleen korealaisen nimi kirjoitetaan yleensä Ban Ki Moon (tai Ban Ki-moon tms.), missä oo:n on tarkoitus kuvata u-äännettä kuten englannissa. Etelä-Korean virallisen järjestelmän mukainen asu olisi Ban Gi-mun, McCunen–Reischauerin järjestelmän mukaan taas Pan Kimun. Koreankielinen ääntämys taas on [pan.gi.mun].