Italian kielessä käytetään latinalaisten perusmerkkien lisäksi vokaaleja, joissa on gravis: à, è, ì, ò, ù. Gravista käytetään osoittamassa, että paino on sanan viimeisellä vokaalilla, esimerkiksi città, più, ja muutamissa yksitavuisissa sanoissa erottamassa muuten samanlaisia sanoja toisistaan, esimerkiksi sì ’kyllä’, si ’itseään’. Huomaa, että painomerkki on gravis (`), ei akuutti (´) kuten esimerkiksi espanjassa.
Jos sanan viimeinen kirjain on vokaali, jossa on gravis, se tulkitaan suomen taivutuksen kannalta pitkäksi vokaaliksi, siis kuten suomen aa jne. Tällä on vaikutusta eräiden taivutusmuotojen (partitiivin ja illatiivin) kirjoitusasuunkin. Taivutetaan esimerkiksi Niccolò : Niccolòta : Niccolòhon. Muutoin italian sanojen loppuvokaalit ovat lyhyitä, esimerkiksi Bari : Baria : Bariin. Poikkeuksen muodostavat (harvat) yksitavuiset nimet kuten Po : Pota : Pohon, jonka sijasta on selvempää käyttää pitempää nimeä Pojoki : Pojokea : Pojokeen. (Nykyisten sääntöjen mukaan tällaisissa nimissä ei käytetä yhdysmerkkiä kuten ennen: Po-joki; tätä sääntöä voi ehkä selvyyden vuoksi harkitusti rikkoa.)
Painon merkitseminen ei ole italiassa johdonmukaista. Paino on yleensä toiseksi viimeisellä tavulla. Jos paino on viimeisellä tavulla, se siis merkitään graviksella. Jos paino on kolmanneksi (tai neljänneksi) viimeisellä tavulla, sitä ei yleensä merkitä, vaan se vain pitää tietää.
Kuitenkin joskus käytetään vokaalin päällä gravista muuallakin kuin viimeisessä tavussa silloin, kun paino vaikuttaa sanan merkitykseen, esimerkiksi sanassa princìpi erotuksesi sanasta principi. Tämä ei kuitenkaan ole kielen sääntöjen mukaan mitenkään pakollista. Sanakirjoissa saattaa paino olla merkittynä muutenkin (esimerkiksi pòvero), mutta tämä on siis vain joihinkin sanakirjoihin yms. kuuluva käytäntö.
Italiassa käytetään myös akuuttia e:n päällä osoittamassa, että se ääntyy suppeampana [e]:nä, asemassa, jossa se muutoin ääntyisi väljempänä [ɛ]:nä. Lisäksi se osoittaa vokaalin painolliseksi. Näiden vokaalien ero voi olla italiassa olennainen, mutta sitä ei merkitä mitenkään johdonmukaisesti. Kuitenkin jos sanan viimeisen tavun vokaali on painollinen e-äänne, käytetään akuuttia, jos e ääntyy suppeana, esimerkiksi perché ’koska; miksi’, ja gravista muutoin. Tosin varsin yleisesti kirjoitetaan perchè, osittain siksi, että sanan loppu-e:n laatu on italian eri murteissa erilainen.
Myös o:n päällä käytetään joskus akuuttia (ó) vastaavalla tavalla, erottamaan suppeampi o avoimemmasta. Tämä on kuitenkin harvinaisempaa.
Italian kielessä on joitakin kirjainyhdistelmiä, joita ei pidä tavutuksessa jakaa, koska yhdistelmä on yhden äänteen merkki tai sen viimeinen kirjain vaikuttaa olennaisesti edeltävän osan ääntämykseen: ch, gh, gl, gn, zz. Vokaalin edellä yhdistelmä gli kokonaisuudessaan on yhden äänteen merkki. Lisäksi sc on yhden äänteen merkki e:n ja i:n edellä, samoin sci, jota seuraa vokaali. Esimerkiksi sanan prosciutto [proˈʃutto] hyväksyttävä tavutus on pro-sciut-to, eikä nimeä Nizza pitäisi jakaa lainkaan.