Japanin kieltä kirjoitetaan osittain kiinalaisperäisillä sanamerkeillä eli kanji-merkeillä, osittain kahdella erilaisella tavukirjoitusjärjestelmällä, hiragana ja katakana. Lisäksi saatetaan käyttää latinalaisia kirjaimia vieraiden sanojen kirjoittamiseen. Samassa tekstissä esiintyy usein eri järjestelmien merkkejä. Tämä tekee japanin opiskelun aluksi melko vaikeaksi.
Suomenkielisessä tekstissä kirjoitetaan japaninkieliset sanat jonkin siirtokirjoitusjärjestelmän mukaan. Tällöin ei periaatteessa ole merkitystä sillä, mitä kirjoitusjärjestelmää japanissa käytetään, koska siirtokirjoitus on ääntämyksen mukaista (transkriptiota).
Japaninkielisten sanojen siirtokirjoituksessa käytetään suomessa nykyisten ohjeiden mukaan noudattaa länsimaissa yleisesti sovellettua Hepburnin järjestelmää eli hebonshikia. Sitä voidaan kuvata kuten monia muitakin transkriptioita: vokaalit kuten italiassa (ja suomessa), konsonantit kuten englannissa.
Vokaalien pituuden merkitsemisessä on horjuvuutta. Esimerkiksi pitkän o-äänteen suositeltava merkintä on o, jonka päällä on pituusmerkki (ō), mutta usein käytetään vanhempaa ô-merkintää (joka on usein helpompi tuottaa teknisesti) ja vielä useammin pelkkää o:ta; myös kirjoitusasua ou esiintyy.
Suomessa noudatettiin aiemmin melko yleisesti kielilautakunnan v. 1957 antamaa suositusta, jonka mukaan Hepburnin järjestelmän eräät kirjaimet ja kirjainparit vaihdetaan toisiin alla olevan taulukon mukaan. Tällöin kirjoitusasu paremman vastaa ääntämystä, kun kirjaimet luetaan suomalaisten äännearvojen mukaan. Esimerkiksi Hepburn-järjestelmän mukainen Fujiyama on tarkoitettu luettavaksi niin, että konsonantit ääntyvät englannin sääntöjen mukaan, kun taas Fudžijama sopii luettavaksi suomen sääntöjen mukaan. Seuraava taulukko kuvaa Hepburnin järjestelmän ja sen suomalaisen muunnelman erot.
Hepburn |
Suom. |
Esimerkkejä |
|---|---|---|
ch |
tš |
Chiba ∼ Tšiba |
j |
dž |
Iwojima ∼ Ivodžima |
sh |
š |
Hiroshima ∼ Hirošima |
w |
v |
Kawasaki ∼ Kavasaki |
y |
j, i |
Kyushu ∼ Kiušu, Yamamoto ∼ Jamamoto |
Hepburnin järjestelmän mukaiset asut ovat kuitenkin yleistyneet suomessa muun muassa siksi, että ne ovat tuttuja monista yhteyksistä, sekä englanninkielisistä teksteistä että niistä poimituissa sanoissa esimerkiksi uutisissa. Tunnettujen japanilaisten henkilöiden, yritysten ja tuotemerkkien nimet esiintyvät lähes yksinomaan Hepburnin järjestelmän mukaisina (esimerkiksi Kurosawa, Toyota ja Mitsubishi), samoin monet maantieteelliset nimet (esimerkiksi Iwojima). Toisaalta esiintyy usein myös monenlaisia sekamuodosteita. Sekaannusten vaara on toisaalta melko vähäinen, koska käytännössä vain j-kirjaimen lukutapa voi jäädä epäselväksi.
Pääkaupungin nimi Tokio käsitetään sovinnaisnimeksi, joka kirjoitetaan aina i:llisenä eikä Tokyo tai Tokjo, samoin yleensä Jokohama, joka siis kirjoitetaan yleisesti j:llisenä (eikä Yokohama) silloinkin, kun muuten käytetään alkuperäistä Hepburnin järjestelmää.
Englanninkielisessä tekstissä käytetään usein akuuttia e:n päällä japanilaisissa sanoissa, esimerkiksi pokémon ja saké. Tarkoitus on ilmoittaa englantia puhuville, että e-kirjain ääntyy e-äänteenä eikä esimerkiksi jää kokonaan ääntymättä sanan lopussa kuten yleensä englannissa. Suomen kielessä tällaiseen ei ole syytä. Toisaalta jotkin é:n sisältävät japanilaisperäiset sanat ovat luonteeltaan tavaramerkkejä tai muita erisnimiä.