Islannin kieli on sukua norjalle, tanskalle ja ruotsille mutta poikkeaa niistä melko lailla. Myös kirjaimistossa on erikoisuuksia. Latinalaisten perusaakkosten lisäksi käytetään akuuttia vokaalien a, i, o, u ja y päällä, kirjaimia æ (ääntyy [ai]) ja ö sekä leimallisesti islantilaisia kirjaimia ð (eth) ja þ (thorn).
Akuutti ei osoita painoa vaan vokaalin pituutta tai diftongiääntämystä hiukan epäjohdonmukaisella tavalla: á [au], í [iː], ó [ou], ú [uː], ý [iː].
Yhdistelmä hj ovat yhden äänteen [ç] merkki.
Usein eth ja thorn korvataan d:llä ja th:lla mm. englanninkielisessä tekstissä. Yhdistelmää th ei esiinny islannissa, joten se voitaisiin suoraan korjata þ:ksi, mutta d esiintyy islannissa, joten d:tä ei suinkaan pidä tarkistamatta korjata ð:ksi.
Islannin pääkaupungin nimi on islanniksi Reykjavík, mutta suomessa jätetään yleisesti akuutti pois i:n päältä.
Henkilönnimet koostuvat Islannissa lähes aina etunimestä (tai -nimistä) ja isännimestä, esimerkiksi Björn Ólafsson ’Björn Ólafinpoika’ ja Anna Ólafsdóttir ’Anna Ólafintytär’. Jälkimmäinen osa ei siis ole sukunimi eikä sitä Islannissa käytetä yksinään henkilönnimenä. Suomenkieliseen tekstiin suositellaan samaa käytäntöä eli kirjoitetaan esimerkiksi Björn Ólafssonista tai Björnistä mutta ei vain Ólafssonista.