Kirjainten tarinoita, luku 6 Kirjainten käyttö eräissä kielissä:

6.18 Hollanti

Hollanti, jonka Belgiassa puhuttu muoto on flaami, ja hollannista Etelä-Afrikassa kehittynyt afrikaans mainitaan usein esimerkkeinä niistä harvoista kielistä, joita kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin ilman tarkkeita ja lisämerkkejä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kummankaan kielen osalta. Afrikaansissa käytetään useita tarkkeita, samoin hollannissa.

Hollannissa käytetään akuuttia useaan tarkoitukseen. Ensinnäkin sillä voidaan painottaa sanaa. Jos sanassa on kaksi vokaalia, kumpaankin kirjoitetaan tällöin akuutti, esimerkiksi háár. Lisäksi käytetään akuuttia vokaalien päällä erottamaan sana één ’yksi’ epämääräisestä artikkelista een; tämäkin on tavallaan painottamista. Toisentyyppinen käyttö on pre­po­si­tioi­den vóór ja voor (tai saman preposition eri merkitysten) erottaminen toisistaan. Lisäksi käytetään akuuttia loppu-e:n päällä osoittamaan, että e ääntyy (pitkänä), etenkin ranskalaisperäisissä sanoissa: coupé, logé, oké (← englannin okay).

Huudahdussanassa käytetään gravis-e:tä. Lisäksi gravista käytetään usein pai­not­ta­mi­seen akuutin sijasta, jos sanassa on lyhyt vokaali, esimerkiksi kàn, joskaan tämä ei enää ole virallisesti hyväksyttyä.

Hollannissa käytetään laajasti treemaa osoittamaan, että peräkkäiset vokaalit eivät äänny yhdessä, esimerkiksi België, coëfficiënt. Tämä johtuu siitä, että monilla vokaaliyhdistelmillä on hollannissa erityinen äännearvo; esimerkiksi oe ääntyy suunnilleen kuten suomen u.

Alkuperäiskieliseen asuun kuuluvia tarkkeita saatetaan säilyttää lainasanoissa, esimerkiksi sirkumfleksi ranskalaisperäisessä sanassa debâcle.

Hollannissa kirjainyhdistelmä ij on erikoisasemassa. Se tarkoittaa diftongia [ɛi] (kuten suomen ”ei”, mutta e-äänne on avoimempi, ä:hän vivahtava). Yhdistelmä toimii kirjoituksessa yhtenä kirjaimena siten, että kun se on esimerkiksi erisnimen alussa, kirjoitetaan sekä I että J versaalilla, esimerkiksi IJsselmeer.

Unicode-merkistöön otettu i:n ja j:n sekä I:n ja J:n yhdistelmät (”ligature ij”) myös erillisinä merkkeinä: U+0133 ja U+0132. Niitä myös jonkin verran käytetään hollannin kir­joit­ta­mi­ses­sa, vaikka vaikutus tekstin ulkoasuun on pieni tai olematon: IJsselmeerIJsselmeer (missä jälkimmäinen alkaa merkillä U+0132). Joissakin fonteissa, kuten Source Sans 3, ero kuitenkin saattaa olla selvä: IJsselmeerIJsselmeer. Suomen­kielisessä tekstissä lienee paras välttää näiden yhdistelmä­merkkien käyttöä. Tämä on hyvä ottaa huomioon, jos kopioi nimiä tieto­koneella ns. leike­pöydän kautta hollannin­kielisestä tekstistä.

Hollannissa kirjoituksen ja ääntämyksen suhde on melko mutkikas. Edellä kuvatun ij:n lisäksi on yhden äänteen merkeiksi tulkittava myös ch, ng, nj, pf, sj, tj ja uw.

Hollannissa käytetään paljon heittomerkkiä, myös nimissä, jopa sanan alussa esimerkiksi Haagin hollanninkielisessä nimessä ’s Gravenhage. Heittomerkkiä ei kuitenkaan voida laskea kirjaimeksi.

Hollannin oikeinkirjoitusta on useaan otteeseen pyritty uudistamaan, mutta uudistukset ovat herättäneet kiistoja, vaikka muutokset ovat olleet melko pieniä. Vuoden 2005 uudistusta kuvailee artikkeli The recent history of Dutch Orthography (II). Problems solved and created by the 2005 reform.