Kirjainten tarinoita, luku 6 Kirjainten käyttö eräissä kielissä:

6.16 Heprea

Heprea on arabian tavoin seemiläinen kieli, ja kirjoitusjärjestelmä noudattelee paljolti samoja periaatteita, vaikka merkistö onkin toinen. Heprealaisilla merkeillä on kuitenkin yleensä vain yksi muoto, eikä kirjoitus ole samalla tavoin ”juoksevaa” kuin arabialainen vaan selvästi erillisistä kirjaimista koostuvaa.

Heprealaisia nimiä esiintyy suomenkielisessä tekstissä toisaalta Raamatun nimistössä, toisaalta nykyaikaisessa, etenkin Israeliin liittyvässä nimistössä. Heprea nimittäin on Vanhan testamentin alkukieli ja pysyi juutalaisuudessa uskonnollisessa käytössä vaikka lakkasi olemasta elävä käyttökieli, mutta kieli elvytettiin etenkin Israelin valtion perustamisen yhteydessä.

Raamatulliset nimet kirjoitetaan yleensä jonkin raamatunsuomennoksen mukaisessa muodossa. Käytössä ovat edelleen laajasti 1930-luvun suomennoksen mukaiset asut (esimerkiksi Aabraham, Leea), vaikka vuoden 1992 suomennos muutti varsin monia kirjoitusasuja (esimerkiksi Abraham, Lea; ks. koosteen Suomen kielen normien muutoksia kohtaa Raamatulliset nimet). Molemmat suomennokset löytyvät verkosta osoitteen www.evl.fi/raamattu kautta, ja osoitteessa raamattu.uskonkirjat.net/ on kätevä hakutoiminto.

Raamatunsuomennosten nimiasut poikkeavat usein huomattavasti niistä asuista, joita käytetään nykyaikaisina niminä. Esimerkiksi raamatullinen nimi Iisak esiintyy nykyisin nimenä Yitzhak (yleisin kirjoitusasu; suomalaisen standardin mukainen asu olisi Yitshak).

Myös joillakin nykyisin käytössä olevilla paikannimillä on suomalainen sovinnaisasu, kuten Israel (hepreaksi Yisrael), Jerusalem (Yerushalayim), Jaffa (Yafo) ja Eilat (Elat).

Heprealaisen kirjaimiston translitteraatiota koskeva suomalainen standardi SFS 5824 määrittelee sekä ”tieteellisen” että ”yleiskielisen” menetelmän, joista yleensä vain yleiskielistä käytetään. Toisin kuin raamatullisissa nimissä, siinä ei vokaalin pituutta merkitä, vaan esimerkiksi a-kirjain voi tarkoittaa pitkää tai lyhyttä vokaalia. Se ei ole muutoinkaan kovinkaan tarkka, koska siinä useassa tapauksessa kahta eri heprealaista kirjainta vastaa sama latinalainen kirjain. Se yleensä vastaa melko hyvin niitä kirjoitusasuja, joita esiintyy kansainvälisessä, lähinnä englanninkielisessä tiedonvälityksessä. Horjuvuutta on lähinnä seuraavissa kohdissa:

– alef- ja ayin-kirjain tulisi mainitun standardin mukaan translitteroida ’-merkillä eräissä tapauksissa, mutta yleensä se jätetään merkitsemättä
– vav-kirjain translitteroidaan standardin mukaan yleiskielessä v:llä mutta tieteellisessä translitteraatiossa w:llä, jota esiintyy myös englanninkielisissä teksteissä
– yod-kirjain, joka ääntyy j:nä, translitteroidaan standardin mukaan ensisijaisesti y:llä (esimerkiksi yom kippur), kuten kansainvälisessä käytännössä; standardi sallii myös j:n käytön, kunhan sitä käytetään johdonmukaisesti
– tsadeh-kirjain translitteroidaan standardin mukaan ts:llä mutta kansainvälisessä käytännössä usein tz:lla; esimerkiksi bar mitzvah (tai bar mitzwah) on suomalaisen standardin mukaan kirjoitettuna bar mitsvah
– shin-kirjain translitteroidaan standardin mukaan š:llä tai sh:lla, joista jälkimmäinen on vallitseva käytäntö englanninkielisessä tekstissä ja monissa nimissä (esimerkiksi Sharon, Shamir) täysin vakiintunutta.