Kuten Š:n tarinassa kerrottiin, hattu tarkkeena on Jan Husin keksintö. Hatun nimi on tšekiksi háček, ja tätä jäljitellen englannissa usein käytetään nimeä hacek. Merkistöstandardeissa taas hatun nimenä on caron, jota ei juuri käytetä muissa yhteyksissä ja jonka alkuperä on tuntematon.
Hatun merkitys vaihtelee suuresti kirjaimen ja kielen mukaan. Kiinan pīnyīn-siirtokirjoituksessa hattu tavallaan muodollaan osoittaa merkitystään: se tarkoittaa sävelkulkua (toonia), jossa äänenkorkeus ensin laskee, sitten nousee.
Suomenkielisessä tekstissä hattua harvoin esiintyy paitsi kirjaimissa Š ja Ž, jota käsiteltiin luvussa 3 erikseen.
Hattu sekoitetaan usein sirkumfleksiin (esimerkiksi kirjaimessa â), jolle hattu-nimi sopisi oikeastaan paremmin.
Toinen sekaannus on hatun sekoittaminen lyhyysmerkkiin. Erona on lähinnä vain se, että hatussa on terävä kulma, kun taas lyhyysmerkki on kaareva. Vertaa esimerkiksi hattu-a:ta ja lyhyysmerkki-a:ta: ǎ ja ă. Käsin kirjoitettaessa eroa ei useinkaan ole, eikä myöskään painotekstin merkistä aina ole helppoa nähdä, kummasta tarkkeesta on kyse. Yleensä kussakin kielessä on käytössä joko lyhyysmerkki tai hattu, harvoin molempia ja tuskin koskaan saman kirjaimen yhteydessä. Luvussa 6 esitetyt kielikohtaiset tiedot auttavat päättelemään, kummasta on kyse vieraassa nimessä.
Suomalaisella monikielisellä näppäimistöllä voi hatun lisätä seuraavaan merkkiin näppäinyhdistelmällä AltGr('). Uusissa näppäimistöissä saattaa näppäinhatussa olla tähän viittaava merkintä.
Kirjaimeen d, l, L tai t liittyvä hattu on painotekstissä yleensä ulkoasultaan oikealla ylhäällä olevan pilkun tai heittomerkin kaltainen tarke: ď, ľ, Ľ, ť. Sen sijaan versaaleissa D ja T hattu on normaalin näköinen: Ď, Ť. Tämän syyt ovat vaikeaselkoiset. Kirjaimissa d, l, L ja t hattu nousisi melko korkealle, mutta sama ongelma on tietysti versaaleissakin. Merkkien ď ja ť osalta on ymmärrettävää, että niissä oleva tarke luokitellaan hatuksi (vrt. sediljin kuvaukseen). Vaikeampi on nähdä, miksi merkeissä ľ ja Ľ sanotaan olevan hattu eikä yläpilkkua; näitä merkkejä käytetään slovakin kielessä. Merkkejä ď, Ď, ť ja Ť käytetään sekä slovakissa että tšekissä.