Kirjainten tarinoita, luku 3 Kirjainten A–Ö tarinoita:

Uu

U:n eriytyminen V:stä

Kuten V:n tarinassa kerrotaan, latinassa V oli sekä u- että v-äänteen merkki. Keskiajalla ne ruvettiin vähitellen erottamaan toisistaan, mutta järjestelmälliseksi tämä käytäntö muodostui vasta 1600-luvulla.

U:n taustalla on jo vanhalla ajalla syntynyt V-kirjaimen pyöristynyt muoto. Kaksi eri muotoa – alkujaan puuhun kaiverrettaessa, kiveen hakattaessa tms. käyttökelpoinen V-muoto ja käsin kirjoittamiseen sopivampi pyöristynyt U – eriytettiin eri äänteiden merkeiksi. Siksi ei voinut tapahtua normaalia kehitystä, jossa vanha muoto muodostuu versaaliksi ja nopean käsin kirjoittamisen muoto gemenaksi. Niinpä U:n ja V:n gemenamuodoiksi otettiin yksinkertaisesti versaalit pienennettyinä: u ja v.

Tämän taustan takia U:lla merkkinä ei ole vastinetta kreikkalaisessa eikä kyrillisessä aakkostossa. Kuitenkin Y:n vastine kreikassa, ypsilon, on gemenana (υ) melko lailla u:mme kaltainen. Siirtokirjoituksessa latinalainen u toimii kyrillisen y:n vastineena äännearvojen vastaavuuden takia.

Vanhassa kirjasuomessa käytettiin kirjaimia u, v ja w varsin sekavasti. Kukin niistä saattoi olla konsonantin v tai vokaalin u tai pitkän vokaalin uu merkki ilman selkeää logiikkaa. Kuvaava esimerkki on Uuden testamentin ensimmäisen suomennoksen nimi: Se Wsi Testamenti.

Ruotsalainen u – kyldyrelli?

Ruotsin kielessä u-kirjain ääntyy ns. keskivokaalina eli ei etu- eikä takavokaalina vaan siltä väliltä. Sen voi sanoa olevan tavallaan suomen u:n ja suomen y:n välimuoto. Foneettinen IPA-merkki sille on poikkiviiva-u [ʉ]. Esimerkiksi ruotsin sana nu on IPA-merkinnöin [nʉː]. Jotta ruotsissa voitaisiin pitää erillään äänteet [u], [ʉ] ja [y] (esimerkiksi sanoissa nog, nu ja ny), ääntyy ruotsin [y] vielä edempänä suussa kuin suomen vastaava äänne.

Ruotsin [ʉ] kuulostaa suomalaisen korvaan usein y-äänteeltä, ainakin melkein. Jotkut ovat saattaneet suomea puhuessaankin ääntää u-kirjaimen y:hyn vivahtavalla tavalla, ainakin jos kyseessä on ruotsista lainattu sana, kuten vaikkapa kulturelli. Tähän perustuu irvailu sel­lai­sil­la sanojen asuilla kuin kyldyrelli.

Tästä riippumaton ilmiö on, että ranskassa latinan u-äänne on yleensä kehittynyt y-ään­teek­si, vaikka kirjoituksessa onkin säilytetty u. Niinpä esimerkiksi ranskan sanassa culture kumpikin u ääntyy y:nä. Toisaalta ranskassa on otettu käyttöön ou-yhdistelmä u-äänteen merkiksi.

U-kirjaimen symbolikäyttöä

Fysiikassa U on suureen symboli, joka tarkoittaa potentiaalia tai sisäistä energiaa (yksikkönä joule) tai sähköopissa jännitettä (yksikkönä voltti).

Fysiikassa u on tarkoittanut atomimassayksikköä, joka on hyvin pienten massojen ilmai­se­mi­seen käytettävä yksikkö, suuruudeltaan noin 1,660 × 10–27 kg. Tämä yksikön nimi on nykyisin dalton ja tunnus Da.

Toinen vanhentunut u:n käyttötapa on sen käyttäminen mikro-etuliitteen tunnuksena oikean symbolin μ (myy-kirjain) sijasta, esimerkiksi ug = mikrogramma (oikea tunnus μg). Tämä on johtunut merkkivalikoiman rajoittuneisuudesta, mutta tällaista käyttöä esiintyy edelleen aivan tarpeettomasti.

Kemiassa U on uraanin tunnus. Koska uraani on ydinenergian tuotannossa tärkeä metalli, mainitaan yleiskielisessäkin tekstissä melko usein sen isotooppi uraani-235 tai uraani-238. Niiden kemiallisten tunnusten oikea kirjoitustapa on 235U ja 238U.

Joissakin yhteyksissä U-kirjain viittaa maan- tai merenalaisuuteen ja johtuu tällöin sanasta unter tai under ’alla’. Esimerkiksi sukellusvene on ruotsiksi ubåt, joka on lyhentymä sanasta undervattensbåt ’vedenalainen vene’, ja maanalainen kaupunkirata (metro) on saksaksi U-bahn, joka on lyhentymä sanasta Untergrundbahn ’pinnanalainen rata’.

Nopeassa kirjoitetussa viestinnässä englanniksi (etenkin Internetissä) u tarkoittaa usein sanaa you ’sinä te’, koska tämä sana ja u-kirjaimen englanninkielinen sana ääntyvät samoin.

Burmalaisen (myanmarilaisen) sukunimen edessä oleva U – esimerkiksi YK:n entisen pääsihteerin nimessä Sithu U Thant – ei ole lyhenne vaan sana, joka tarkoittaa ’herra’.

Matemaattisessa joukko-opissa käytetään U-kirjaimesta kehitettyä operaattoria , joka tarkoittaa joukkojen yhdisteen eli unionin muodostamista. Joukko AB koostuu niistä alkioista, jotka kuuluvat A:han tai B:hen tai molempiin.

Unicode-merkeistä käytetyssä merkintätavassa U+nnnn oli alkujaan erikoismerkki (U+228E, multiset union), joka on muodostettu unionin symbolista ja plusmerkistä. Sen oli tarkoitus kuvata Unicoden luonnetta kaikkien merkkijoukkojen unionina ja laajennuksena. Koska kyseinen erikoismerkki oli vain harvoin käytettävissä, sen tilalle kirjoitettiin ”U+”, joka muodostui varsinaiseksi merkintätavaksi, ja alkuperäinen jäi pois käytöstä.