T-kirjain on kehittynyt kreikkalaisesta tau-kirjaimesta, joka versaalina on aivan T:n kaltainen. Gemenamuodoissa on eroa. Gemena-t on syntynyt siten, että poikkiviiva on laskeutunut alemmas ja pystyviiva on kaartunut alhaalta oikealle. Gemena-taun τ poikkiviivan asema ei ole muuttunut, mutta se on muuttunut hiukan aaltoilevaksi, ja pystyviivan kaareutuminen alhaalla on yleensä suhteellisesti voimakkaampaa kuin t:ssä.
Kyrillinen tee-kirjain on versaalina samanmuotoinen kuin latinalainen T ja versaali-T. Gemenana se on kyrillisen kirjaimiston yleiseen tapaan lähinnä pienennetyn versaalin muotoinen т, joskin aidossa kursiivissa se on aivan erilainen, lähes tai täysin latinalaisen kursiivi-m:n kaltainen: т.
Kreikan tau-kirjain kehittyi seemiläisestä rastin muotoisesta merkistä, jonka muuntuneita seuraajia ovat heprean tav ת ja arabian taʾ ت. Kreikkaan merkki omaksuttiin foinikialaisessa muodossa, joka muistutti +-merkkiä jotenkin kierrettynä; ulkoasu vaihteli. Kreikkalaiset vakiinnuttivat merkin asennon ja jättivät ylimmän sakaran pois sekä pidensivät alinta sakaraa.
Suomalaiset sanovat – tai ainakin ennen usein sanoivat – d-äännettä pehmeäksi t:ksi, oikean t:n eli kovan t:n vastakohtana. Nämä äänteet ovatkin toistensa vastineita monessa mielessä. Kuten D:n tarinassa kerrottiin, eroa on muussakin kuin soinnillisuudessa. Suomen t:tä äännettäessä kieli normaalisti koskettaa yläetuhampaita, ja tästä kosketuksesta aiheutuva ilmavirran katkeaminen on varsinainen t-äänne. Suomen d:ssä kieli sen sijaan koskettaa hampaiden yläpuolella olevaa hammasvallia.
Suomen t ei ole kova siinä mielessä kuin esimerkiksi englannin kielen t:n voi kokea oleva kova, nimittäin aspiroitunut. Aspiraatiossa kielen muodostama ilmavirran sulkeuma avautuu nopeasti ja siten, että ilman virtaaminen ulos luo h-maisen vaikutelman.
Englannin t-kirjain ei suinkaan aina tarkoita aspiroitunutta eikä edes soinnitonta äännettä. Esimerkiksi amerikanenglannissa sanassa latter yhdistelmä tt ääntyy lähinnä d:n tapaisena.
Useissa kielissä käytetään yhdistelmää th t-äänteen merkkinä monissa sanoissa, jotka on lainattu kreikasta, usein latinan kautta. Esimerkiksi saksan sanassa Theorie ’teoria’ ei h:lla ole merkitystä ääntämyksen kannalta – t-äänne on samassa määrin aspiroitunut kuin sanoissa, joissa sen merkkinä on vain t. Tämän taustaa selitettiin C:n tarinassa kohdassa CH:n monet merkitykset.
Englannin kielessä th kuitenkin tarkoittaa dentaalispiranttia [ð] tai [θ] myös kreikkalaisperäisissä sanoissa kuten theory.
Lisäksi th saattaa tarkoittaa aspiroitunutta t:tä etenkin sellaisia kieliä kirjoitettaessa, joissa esiintyy myös aspiroitumaton t. Näin on esimerkiksi thaikielessä. Suomalainen saattaa lausua th:n kirjaimellisesti lausumalla t:n ja h:n peräkkäin sikäli kuin osaa. Tämä on yleensä melko hyvä aspiraation jäljitelmä. Toisaalta se on turha sellaisissa vieraissa nimissä, joiden kirjoitusasuun kuuluu th mutta joissa yleisesti lausutaan tavallinen t, esimerkiksi Thaimaa.
Fysiikassa T on mittayksikön etuliitteen tera- tunnus ja tarkoittaa 1012- eli biljoonakertaista. Esimerkiksi TW = terawatti = 1 000 000 000 000 wattia. Etuliite johtuu kreikan sanasta teras (genetiivi: teratos) ’hirviö’. Tietotekniikassa T tarkoittaa biljoonakertaista tai 10244-kertaista (vrt. tunnusten k, M ja G kuvauksiin kyseisten kirjainten tarinoissa).
Mittayksikön tunnuksena T tarkoittaa magneettivuon tiheyden yksikköä teslaa, joka on saanut nimensä kroatialais-yhdysvaltalaisesta fyysikosta Nikola Teslasta.
Kansainvälisenä mittayksikön tunnuksena t tarkoittaa tonnia eli 1 000 kilogrammaa (eli 1 megagrammaa). Tonnin suomalainen lyhenne, jota kielitoimiston mukaan tulisi käyttää suomenkielisessä tekstissä on t. Suomalaisena lyhenteenä t tarkoittaa tuntia, jonka kansainvälinen tunnus on h. Tästä hiukan sekavasta tilanteesta ei juuri ole käytännön haittaa, koska varsin harvoin t olisi mielekkäästi tulkittavissa sekä tunniksi että tonniksi. Liikennemerkissä voisi sellainen merkintä kuin ”2 t” olla kaksitulkintainen (paino- vai aikarajoitus?), ellei tunnettaisi liikennemerkin tyyppiä tai sitä periaatetta, että merkinnöissä käytetään kansainvälisiä tunnuksia.
Fysiikan suureen tunnuksena t tarkoittaa toisaalta aikaa, toisaalta celsiuslämpötilaa. Versaali T puolestaan tarkoittaa termodynaamista, absoluuttista lämpötilaa taikka jaksonaikaa eli värähdysaikaa. Taustalla ovat latinan sanat tempus ’aika’ ja temperatura ’lämpötila’
Pelikorttien merkinnöissä T tarkoittaa joskus kymppiä (10). Merkintä johtuu englannin sanasta ten. Merkintää käytetään silloin, kun esimerkiksi tekstin asettelun takia halutaan merkitä kaikki korttien arvot yhdellä merkillä (2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, T, J, Q, K, A).
Šakkipelin merkinnöissä T tarkoittaa useissa kielissä tornia.
Versaali-T:n yksinkertainen muoto on synnyttänyt mm. sanat T-paita ja T-risteys. Varsinkin sana T-paita on ymmärrettävissä vain mielikuvitusta käyttämällä: kyse on lyhythihaisesta paidasta, jonka hihat ajatellaan T:n sivuviivoiksi ja muu osa leveäksi pystyviivaksi. Koska tämä usein jää hahmottamatta, esiintyy myös kirjoitusasuja teepaita ja t-paita, joissa idea T:n muodosta hämärtyy.