P-kirjain ei ole kehittynyt kreikan pii-kirjaimesta Π vaan sen varhaisemmasta muodosta, jossa oikea jalka oli lyhyempi. Tämä jalka muuntui vasemmalle kaartuvaksi ja lopulta kokonaan kaarevaksi, jolloin päädyttiin P-muotoon. Gemena-p on yksinkertainen muunnelma: se on hiukan pienempi ja ennen muuta alempana kuin P. Kreikkalaisessa aakkostossa gemena-pii π on lähinnä pienennetty ja hiukan tyylitelty muoto versaali-piistä.
Gemena-piitä π käytetään yleisesti matematiikassa ympyrän kehän ja halkaisijan pituuksien suhteen merkkinä (lukuarvoltaan noin 3,14). Vähemmän tunnettua on, että versaali-piistä Π on kehitetty symboli ∏, jota käytetään eräänlaisen kertolaskun tulon (englanniksi product) ilmaisemiseen.
Kyrillinen aakkosto seuraa kreikan käytäntöä: kyrillinen pee on versaalina (П) täysin samannäköinen kuin versaali-pii. Gemenamuoto on pienennettyä versaalia: п.
Kreikan pii kehittyi seemiläisestä pe-merkistä 𐤐, jonka nimi todennäköisesti tarkoitti suuta mutta jonka alkumuoto oli lähinnä yksinkertainen kulma. Kenties kulma oli suun kuvasta voimakkaan tyylittelyn kautta syntynyt. Joka tapauksessa kreikkalaiset muunsivat kulmaa lisäämällä siihen kolmannen viivan, jolloin tulos muistutti hirsipuuta. Antiikin ajalta tunnetaan jopa huudahdus I ad Graecum pi! ’Mene kreikkalaiseen piihin [= hirteen]!’.
Pe-merkistä on kehittynyt heprean pe פ. Arabialaisessa aakkostossa sillä ei ole vastinetta, koska arabiassa ei ole p-äännettä.
Kuten B:n tarinassa kerrottiin, p ja b ovat toisiaan vastaavia äänteitä siten, että p on soinniton (”kova”) ja b soinnillinen (”pehmeä”). Suomen kielessä ero ei kuitenkaan ole kovin selvä, ja b-kirjain ääntyy yleensä lähes tai täysin samoin kuin p-kirjain, paitsi hyvin huolitellussa puheessa.
P- ja B-kirjainten muodon samantapaisuus on lähinnä sattumaa. Kuten esitetyistä kuvauksista on ilmennyt, näiden kirjainten alkumuodot ovat olleet varsin erilaiset.
Useissa kielissä yhdistelmä ph on f-äänteen merkki. Tämän taustaa selitettiin C:n tarinassa kohdassa CH:n monet merkitykset. Suomen kielestä tällainen merkintätapa hävisi (muualta paitsi sitaattilainoista ja vieraista nimistä) jo vanhan kirjasuomen aikana, vaikka Agricola saattoi vielä kirjoittaa esimerkiksi prophetat ’profeetat’.
Mittayksikön etuliitteen tunnuksena p vastaa etuliitettä piko- ja tarkoittaa biljoonasosaa. Tämä etuliite on harvinainen, koska sille on käyttöä vain erikoistapauksissa, esimerkiksi joskus kerrannaisessa pF (pikofaradi). Etuliitteen nimi johtuu lähinnä italian sanasta piccolo ’pieni’.
Mittayksikön etuliitteen tunnuksena P taas vastaa etuliitettä peta-, joka ja tarkoittaa 1015- eli tuhatbiljoonakertaista. Etuliite johtuu kreikan sanasta pétalos ’laaja’. (Toinen selitys on, että se johtuu kreikan sanasta pénte ’viisi’, koska kyseessä on viides etuliite sarjassa k, M, G, T, P.) Tietotekniikassa P tarkoittaa tuhatbiljoonakertaista tai 10245-kertaista (vrt. tunnusten k, M, G ja T kuvauksiin kyseisten kirjainten tarinoissa).
Mittayksikön tunnuksena p tarkoittaa poisia, viskositeetin (nesteiden sisäisen kitkan) yksikköä.
Vanhentuneena mittayksikön tunnuksena p tarkoittaa voiman yksikköä pondia.
Kirjain p on fysiikassa myös erään alkeishiukkasen, protonin, tunnus.
Geometriassa käytetään usein kirjaimia P, Q, R jne. tason pisteiden symboleina. P:stä aloittaminen johtuu siitä, että se on latinan sanan punctum ’piste’ alkukirjain.
Matematiikassa P tai p tarkoittaa usein todennäköisyyttä. Tämä johtuu latinan sanasta probabilitas ’uskottavuus, todennäköisyys’.
Muodollisessa logiikassa käytetään usein kirjainta p tarkoittamaan mitä tahansa lausetta tai tarkemmin sanoen propositiota eli väitelausetta, joka on joko tosi tai epätosi. Kirjain p johtuu sanasta propositio. Kun tarvitaan lisäsymboleita propositioille, käytetään usein seuraavia kirjaimia q, r jne. Versaali-P:tä käytetään logiikassa yleensä tarkoittamaan predikaattia eli olion ominaisuuden kuvausta.
Perinnöllisyystieteessä P on tarkasteltavan periytymisilmiön ensimmäisen sukupolven eli parentaalipolven tunnus, vastakohtana jälkeläispolvien tunnuksille F1, F2 jne. Kirjain P johtuu latinan sanasta parentes ’vanhemmat’.
Musiikin esitysmerkintänä p tarkoittaa ’hiljaa, kevyesti’ ja johtuu italian sanasta piano. Suurempaa keveyttä osoitetaan merkinnöillä pp (luetaan pianissimo) ja ppp (piano pianissimo).
P-kirjaimesta on kehitetty merkki ℗ (U+2117), jota käytetään äänitteiden tekijänoikeusmerkkinä (sound recording copyright) lähinnä tuotepakkauksissa. Siinä P johtuu merkin vanhemmasta nimestä phonorecord sign.