Kirjainten tarinoita, luku 1 Johdanto:

1.1 Tämän kirjan tavoitteet ja sisältö

Tämän kirjan yksi tarkoitus on viihdyttää älyllisesti lukijaa, jota yleisesti kiinnostavat kielet ja merkit. Miksi kirjaimet ovat sen näköisiä kuin ovat, mistä Ä sai pisteensä ja mitä ovat ã, č ja þ? Jokaisella kirjaimella on tarinansa, usein yllättävän monipolvinen ja ehkä monihaarainenkin.

Kirjoituksen syntyä käsitellään monissa kirjoissa, myös suomenkielisissä. Tämä kirja ker­too eri merkkien omia tarinoita kuten kunkin kirjaimen alkuperän ja kehittymisen nykyi­siin muotoihin ja käyttötarkoituksiin. Mukana on toki myös lyhyt esitys kirjoituksen histo­rias­ta yleisesti.

Kirjalla on myös käytännöllisempi puolensa. Se kertoo pääpiirteissään, mitä erilaisia tarkkeita ja lisämerkkejä latinalaisessa kirjaimistossa esiintyy ja miten niitä kirjoitetaan. Jos joudut kirjoittamaan vieraan nimen, jossa on ĕ-kirjain, osaatko kirjoittaa sen helposti ja osaatko kirjoittaa oikean merkin eikä ě-kirjainta? Osaatko päätellä englanninkielisestä tekstistä, että outo nimi on siinä kirjoitettu toisin kuin alkuperäiskielessä? Kirja antaa tällaisista asioista runsaasti käytännön ohjeita.

Vieraiden nimien oikeinkirjoitukseen kiinnitetään lisääntyvää huomiota. Erityisesti tämä koskee eurooppalaisia kieliä: meidän tulisi osata kirjoittaa muiden EU-maiden paikkojen, ihmisten ja organisaatioiden nimet tarkasti oikein.

Kirjasta on hyötyä myös kielenopettajille ja monien vieraiden kielten opiskelijoille. Kirja auttaa ymmärtämään merkkien käyttöä muissa kielissä. Ja kukapa ei opiskelisi kieliä ainakin jossain määrin? Jopa englannin kielessä käytetään usein muitakin kuin peruskirjaimia a:sta z:aan: fiancé, rôle, archæology.

Kirjassa myös kuvataan (kohdassa 2.10 Foneettinen kirjoitus) melko laajasti ääntämis­ohjeiden järjestelmä, IPA, jota Suomessa yleisesti käytetään kielten oppikirjoissa ja sana­kirjoissa – usein hyvin suppeasti selostettuna.

Osa kirjan sisällöstä on otettu mukaan myöhempään teokseeni Vierasnimikirja, joka käsittelee vieraiden nimien kirjoittamista ja sisältää muun muassa laajan luettelon niin sanotuista sovinnais­nimistä (esimerkiksi Baijeri, ei saksan mukaan Bayern eikä englannin mukaan Bavaria).