Metadataa koskevan
Dublin Core
-suosituksen
(Dublin Core Metadata Element Set, Versio 1.1,
Tallenteiden kuvailuformaatti, kohta
12 Kieli)
mukaan käytetään kaksikirjaimisia koodeja, esimerkiksi (HTML:ssä
metadataa esitettäessä)
<meta name="DC.Language" content="en">
Kyseisessä määrittelyssä on tältä osin kummallisuuksia: siinä
väitetään virheellisesti RFC 1766:ta
"Internet standardiksi" (ks. Mitä
RFC:t ovat), puhutaan ISO 639:stä nimenomaan ja vain
kaksimerkkiset koodit määrittelevänä mutta silti viitataan linkillä
ISO 639-2:een ja lisäksi annetaan virheellinen esimerkki
en-uk; Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen
kuningaskunnan maakoodi on GB,
ei UK.
Nämä kummallisuudet ovat mukana myös 2001-04-12 päivätyssä suosituksessa
Using Dublin Core
(kohta 4.15 Language),
paitsi että se ei viittaa ISO 639-2:een vaan Oasis-dokumenttiin
Code for the Representation of the Names of Languages. From ISO 639, revised 1989, joka käsittelee kaksikirjaimisia koodeja mutta
viittaa uudempaankin informaatioon, erityisesti
(edellä jo mainitsemaamme) katsaukseen
Language Identifiers in the Markup Context.
Dokumentti
Dublin Core Qualifiers määrittelee
merkintäjärjestelmän
(encoding scheme) käsitteen. Lyhyesti sanottuna
sillä tarkoitetaan sitä menetelmää (järjestelmää), jonka mukaan
dokumentin jonkin ominaisuuden arvot esitetään koodatulla tavalla.
Kielikoodien yhteydessä se tarkoittaa jotakin erityistä kielikoodien
järjestelmää, kuten RFC 1766. Itse merkintäjärjestelmilläkin on
Dublin Coressa koodit, kuten rfc1766
ja ISO639-2. Ilmeisestikin ajatuksena on, että niistä
ensin mainittu olisi ensisijainen eli sitä olisi käytettävä, jos
mahdollista.
Suomalaisen Julkisen hallinnon suosituksen JHS 143, Asiakirjojen kuvailuformaatti, mukaisessa metadatassa on kaksikirjaiminen koodi ainoa sallittu vaihtoehto. Toisaalta vuonna 2001 vahvistettu kansallinen standardi SFS 5895, Dublin Core -metadataformaatin suomalainen versio, ilmoittaa, että language-kentän merkintäjärjestelmiä ovat ISO 639-2 ja RFC 1766 sekä kansallinen merkintäjärjestelmä SFS-ISO 639. Nämä on lueteltu tässä järjestyksessä mutta esittämättä erityistä suositusta siitä, miten valinta niiden välillä tehdään. Standardi viittaa yhdysvaltalaiseen standardiin ANSI/NISO Z39.85 Dublin Core Metadata Element Set, jossa sanotaan:
Comment: Recommended best practice is to use RFC 3066 [RFC3066],
which, in
conjunction with ISO 639 [ISO639],
defines two-and three-letter primary language tags
with optional subtags.
Examples include "en" or "eng" English, "akk" for Akkadian,
and "en-GB" for English used in the United Kingdom.