Kielikoodit on erotettava maakoodeista.
Sekaannukset ovat tavallisia muun muassa siksi, että joskus maakoodi
on sama kuin maan pääkielen koodi; esimerkiksi fi on
sekä suomen kielen koodi että Suomen maakoodi.
Maakoodeja käsittelee dokumentti
Maailman maat - nimet, koodit, kuvauksia.
Suositus on, että maakoodi kirjoitetaan isoin kirjaimin, kielikoodi pienin kirjaimin. Tämä ei kuitenkaan ratkaise ilmaisun merkitystä. Kieli- ja maakoodeissa isojen ja pienten kirjainten välisellä erolla ei ole vaikutusta koodin merkitykseen. Se, tulkitaanko kirjainjono maakoodiksi, kielikoodiksi vai joksikin muuksi, riippuu käyttöyhteydestä eli siitä, mitä jossakin tekstin tai lomakkeen kohdassa, tietokannan kentässä tms. jonkin sopimuksen tai muun määrittelyn mukaan on.
Useissa yhteyksissä voidaan kielikoodin perään liittää maakoodi.
Tällöin ilmaisu tarkoittaa kielen kyseisessä maassa puhuttua muotoa.
Valitettavasti on erilaisia käytäntöjä sen suhteen, miten tällainen
ilmaisu tarkkaan ottaen kirjoitetaan
eli mikä on välissä käytettävä erotinmerkki.
SFS/ISO 639:n
mukaan käytetään välilyöntiä (esim. sv FI
'suomenruotsi'),
aiemmin mainitussa DocBookissa
alaviivaa (esim. sv_FI)
ja seuraavassa kuvattavien Internet-sääntöjen mukaan
yhdysmerkkiä (esim. sv-FI).