Kielimerkkaus, luku 3 Kielikoodit (kielten tunnukset):

Maakoodit ja kielikoodit

Kielikoodit on erotettava maakoodeista. Sekaannukset ovat tavallisia muun muassa siksi, että joskus maakoodi on sama kuin maan pääkielen koodi; esimerkiksi fi on sekä suomen kielen koodi että Suomen maakoodi. Maakoodeja käsittelee dokumentti Maailman maat - nimet, koodit, kuvauksia.

Suositus on, että maakoodi kirjoitetaan isoin kirjaimin, kielikoodi pienin kirjaimin. Tämä ei kuitenkaan ratkaise ilmaisun merkitystä. Kieli- ja maakoodeissa isojen ja pienten kirjainten välisellä erolla ei ole vaikutusta koodin merkitykseen. Se, tulkitaanko kirjainjono maakoodiksi, kielikoodiksi vai joksikin muuksi, riippuu käyttöyhteydestä eli siitä, mitä jossakin tekstin tai lomakkeen kohdassa, tietokannan kentässä tms. jonkin sopimuksen tai muun määrittelyn mukaan on.

Useissa yhteyksissä voidaan kielikoodin perään liittää maakoodi. Tällöin ilmaisu tarkoittaa kielen kyseisessä maassa puhuttua muotoa. Valitettavasti on erilaisia käytäntöjä sen suhteen, miten tällainen ilmaisu tarkkaan ottaen kirjoitetaan eli mikä on välissä käytettävä erotinmerkki. SFS/ISO 639:n mukaan käytetään välilyöntiä (esim. sv FI 'suomenruotsi'), aiemmin mainitussa DocBookissa alaviivaa (esim. sv_FI) ja seuraavassa kuvattavien Internet-sääntöjen mukaan yhdysmerkkiä (esim. sv-FI).


Kirjoittamisen ajankohta: 2002-06-23. Päivitetty viimeksi 2007-12-03. Teknisiä korjauksia 2017-12-11.
Tämä sivu kuuluu Jukka "Yucca" Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä.