Ranskan ääntämys

Seuraava taulukko esittää ranskan kirjainten äännearvot IPA-merkein. Selitykset ovat taulukon jälkeen.

a, à	a	useimmiten	balle [bal]
a, à	ɑ	mm. yl. mykän s:n edellä	pas [pɑ]
â	ɑ	aina	pâte [pɑt]
ai	e	–	j’ai [ʒe]
	ɛ	–	mais [mɛ]
	ə	–	faisan [fəzɑ̃]
aim	ɛ̃	ks. rajoituksia	daim [dɛ̃]
ain	ɛ̃	ks. rajoituksia	main [mɛ̃]
am	ɑ̃	ks. rajoituksia	ambre [ɑ̃bʀ]
an			enfant [ɑ̃fɑ̃]
aon			paon [pɑ̃]
au	o	–	Paul [pol]
au	ɔ	–	aussi [ɔsi]
ay	ei	yleensä	paysage [peizaʒ]
	ɛj	vokaalin edellä	crayon [kʀɛjɔ̃]
	aj	joskus	mayonnaise [majɔnɛz]
b	b	yleensä	bois [bwɑ]
	p	soinnittoman konsonantin edellä	observer [ɔpsɛʀve]
	–	sanan lopussa	plomb [plɔ̃]
bb	b	aina	abbé [abe]
c	s	e:n, i:n ja y:n edessä	ici [isi]
	–	sanan lopussa mm. nasaalin jälkeen	tronc [tʀɔ̃], tabac [taba]
	k	yleensä muulloin	cube [kyb], chic [ʃik]
ç	s	aina	ça [sa]
cc	ks	e:n, i:n ja y:n edessä	accident [aksidɑ̃]
cc	k	muulloin	accuser [akyze]
ch	ʃ	yleensä	chant [ʃɑ̃]
ch	k	joskus lainasanoissa	chlore [klɔʀ]
d	d	yleensä	dans [dɑ̃]
d	–	sanan lopussa	pied [pje]
dd	d	aina	addition [adisjɔ̃]
e	ɛ	–	exemple [ɛgzɑ̃pl]
	ə	–	reçu [rəsy], le [lə]
	–	yl. sanan lopussa	dose [doz]
é	e	aina	blé [ble]
è	ɛ	aina	près [pʀɛ]
ê			prêt [pʀɛ]
ë			Noël [noɛl]
eau	o	aina	eau [o]
ein	ɛ̃	ks. rajoituksia	sein [sɛ̃]
em	ɑ̃	ks. rajoituksia	emploi [ɑ̃plwɑ]
en	ɑ̃	ks. rajoituksia	entrée [ɑ̃tʀe]
en	ɛ̃	ks. rajoituksia	citoyen [sitwɑjɛ̃]
er	ɛʀ	yleensä	mer [mɛʀ]
er	e	mm. infinitiivin päätteessä	céder [sede]
ess	es	aina	essai [esɛ]
eu	y	–	eu [y]
	ø	–	feu [fø]
	œ	–	fleur [flœʀ]
eû	ø	aina	jeûner [ʒøne]
eun	œ̃	ks. rajoituksia	jeun [ʒœ̃]
ez	e	sanan lopussa	nez [ne]
f	f	aina	fermer [fɛʀme]
ff	f	aina	souffrir [sufʀi]
g	ʒ	e:n, i:n ja y:n edessä	gorge [gɔʀʒ]
	–	sanan lopussa	rang [ʀɑ̃]
	g	muulloin	grande [gʀɑ̃]
gn	ɲ	aina	campagne [kɑ̃paɲ]
gu	gy	yleensä	aigu [egy]
gu	g	vokaalin edellä	guide [gid], bague [bag]
güe	gy	aina	aigüe [egy]
h	–	aina	hutte [yt]
i	i	yleensä	vite [vit], île [il]
i	j	vokaalin edellä	bien [bjɛ̃]
il	il	yleensä	il [il]
il	j	vokaalin jäljessä	réveil [ʀevɛj]
ill	il	mm. latinalaisissa sanoissa	illusion [ilyzjɔ̃]
ill	ij	useimmiten	fille [fij]
im	ɛ̃	ks. rajoituksia	impoli [ɛ̃pɔli]
in	ɛ̃	ks. rajoituksia	dinde [dɛ̃d]
j	ʒ	yleensä	jus [ʒy]
j	dʒ	englannista lainatuissa sanoissa	jeep [dʒip]
k	k	aina	képi [kepi]
l	l	yleensä	sel [sɛl]
ll	l	yleensä	aller [ale]
m	m	yleensä	métro [metʀo]
mm	m	aina	nommer [nɔme]
n	n	yleensä	nu [ny]
ng	ŋ	aina	parking [paʀkiŋ]
nn	n	aina	donner [dɔne]
o	o	–	trop [tʀo]
o	ɔ	–	note [nɔt]
ô	o	aina	tôt [to]
oi	wɑ	yleensä	oiseau [wɑso]
oin	wɛ̃	ks. rajoituksia	point [pwɛ̃]
ou	u	yleensä	sou [su]
ou	w	vokaalin edellä	oui [wi]
oy	wɑ	aina	royal [ʀwɑjal]
œ	œ	yleensä	œil [œj]
œ	e	latinasta otetuissa sanoissa	œcuménique [ekymenik]
œu	œ	aina	cœur [kœʀ]
p	p	yleensä	porte [pɔʀt]
p	–	mm. sanan lopussa	coup [ku], sculpture [skyltyʀ]
ph	f	aina	physique [fizik]
pp	p	aina	apporter [apɔʀte]
q	k	aina	coq [kɔk]
qu	k	aina	chèque [ʃɛk]
r	ʀ	yleensä, mutta r:n laatu vaihtelee	retour [ʀətuʀ], finir [finiʀ]
r	–	mm. infinitiivin er-päätteessä	oublier [ublje], papier [papje]
rr	ʀ	aina, mutta r:n laatu vaihtelee	erreur [ɛʀœʀ]
s	s	yleensä	sur [syʀ]
	z	vokaalien välissä	saison [sɛzɔ̃]
	–	yleensä sanan lopussa	tous [tu]
sc	sk	yleensä	discours [diskuʀ]
	s	e:n, i:n ja y:n edellä	scie [si], science [sjɑ̃s]
	ʃ	yleensä h:n edellä	schéma [ʃema]
sh	ʃ	aina	short [ʃɔʀt]
ss	s	aina	assis [asi]
t	t	yleensä	tour [tuʀ]
t	–	sanan lopussa	mot [mo]
ti	ti	yleensä	tirer [tiʀe], dynastie [dinasti]
	si	yl. tie-yhdistelmässä sanan lopussa	diplomatie [diplɔmasi]
	sj	tion-yhdistelmässä	nation [nɑsjɔ̃]
tt	t	aina	mettre [mɛtʀ]
u	y	konsonantin edellä ja sanan lopussa	mur [myʀ]
u	ɥ	vokaalin edellä	huile [ɥil]
um	œ̃	yleensä	parfum [paʀfœ̃]
um	ɔm	latinalaisen sanan lopussa	minimum [minimɔm]
un	œ̃	ks. rajoituksia	brun [bʀœ̃]
v	v	aina	vue [vy]
w	v	aina	wagon-lit [vagɔ̃li]
x	ks	yleensä	expert [ɛkspɛʀ], taxi [taksi]
	gz	yleensä vokaalien välissä	exiger [ɛgziʒe]
	–	yleensä sanan lopussa	doux [du]
y	j	vokaalin edellä	yeux [jø]
y	i	muulloin	système [sistɛm]
ym	ɛ̃	ks. rajoituksia	nymphe [nɛ̃f]
yn	ɛ̃	ks. rajoituksia	syntaxe [sɛ̃taks]
z	z	yleensä	zélé [zele]

Rajoitus yhdistelmien aim, ain yms. (vokaalijono + m tai n) nasaalistuneeseen ääntämykseen: Se pätee vain, kun seuraa sananloppu taikka konsonantti, joka ei ole sama kuin se, jolla yhdistelmä loppuu. Täten esimerkiksi im ääntyy vokaalin edellä niin, että i ja m ääntyvät erikseen, samoin yhdistelmässä imm.

Selityksiä

Taulukon 1. sarake sisältää kirjaimen tai kirjainyhdistelmän, 2. sarake ääntämyksen, 3. sarake mahdollisen huomautuksen siitä, missä tilanteissa ääntämys on kuvatun kaltainen, ja 4. sarake esimerkkisanan tai -sanoja siten, että sanan jäljessä on hakasulkeissa ääntämys.
Kirjainten äännearvot on esitetty IPA-merkein, jotka on määritellyt International Phonetic Association. Osa merkeistä voi jäädä näkymättä selaimissa, joissa ei ole riittävää merkistötukea. Erityisesti huomattakoon seuraavat:
- a tarkoittaa suhteellisen edessä ääntyvää (ja siksi hiukan ä:n tapaista) a-äännettä
- ɑ on suhteellisen takana ääntyvä a, joka vastaa suomen a-kirjaimen perusääntämystä; tämä korvataan nykyranskassa yleisesti a:lla
- e on suppea, suomen e:tä vastaava äänne
- ɛ on väljempi, ä:hän vivahtava e-äänne
- o on suppea, suomen o:ta vastaava äänne
- ɔ on väljempi o-äänne
- ø on suppea, selvästi suun etuosassa ääntyvä ö-äänne
- œ on väljempi ö-äänne, joka ääntyy suunnilleen suun keskiosassa
- ə on epämääräinen, heikosti ääntyvä vokaali (ns. redusoitunut vokaali), joka suomalaisen korviin saattaa kuulostaa ö:n tapaiselta; siinä ei kuitenkaan ole labiaalisuutta (huulten pyöristymistä äännettäessä) kuten kahdessa edellä mainitussa äänteessä
- tilde ~ (aaltoviiva) vokaalin päällä osoittaa nasaalisuutta eli sitä, että äännettäessä ilmavirta kulkee nenän kautta.
- w on puolivokaali, joka ääntyy suunnilleen kuten englannin (soinnillinen) w
- ɥ on puolivokaali, joka on suunnilleen w:n ja y:n välimuoto
- ŋ on äng-äänne (kuten n suomen sanassa ”kenkä”)
- ɲ on liudentunut n (kuten nj:llä merkitty loppuäänne savon sanassa ”mänj”)
- ʀ on ”kurkku-r”, tarkemmin sanoen uvulaarinen eli kitakielekkeen avulla ääntyvä täryäänne eli tremulantti (engl. trill); useissa kuvauksissa on, toisen hyvin tavallisen ääntämyksen mukaan, symboli ʁ, joka tarkoittaa uvulaarista hankausäännettä eli frikatiivia
- z on soinnillinen s
- ʃ on soinniton suhuäänne (suomen oikeinkirjoituksen š)
- ʒ on soinnillinen suhuäänne (suomen oikeinkirjoituksen ž).
Lisätietoja: The International Phonetic Alphabet in Unicode.
Nykyranskassa ei useinkaan eroteta toisistaan äänteitä ɛ̃ ja œ̃, vaan jälkimmäinen saatetaan ääntää kuten ɛ̃.
Ajatusviiva ”–” toisessa sarakkeessa tarkoittaa, että merkki tai merkkiyhdistelmä ei äänny lainkaan.
Ellei taulukosta toisin ilmene, eivät erilaiset tarkkeet (diakriittiset merkit) vaikuta ääntämykseen. Esimerkiksi ”û” ääntyy kuten ”u”. Kuitenkin treema (kaksi pistettä vokaalin päällä) aiheuttaa sen, että vokaaliparin vokaalit ääntyvät erikseen eli esimerkiksi ”aï” ääntyy niin, että ”a” ja ”i” ääntyvät erillisinä eivätkä kuten yhdistelmässä ”ai”.
Kirjaimen äännearvon kuvauksen jälkeen saattaa olla rivejä, joilla on kuvattu tällä kirjaimella alkavien kirjainyhdistelmien ääntämys, joissa kirjain ääntyy eri tavalla kuin muissa tilanteissa. Sanan ääntämystä selvitettäessä on syytä ensin kussakin kohdassa katsoa, soveltuisiko siihen jokin tällainen erikoissääntö.
Joissakin tapauksissa yhtä kirjainta tai kirjainyhdistelmää kohden on useita rivejä, koska on useita eri ääntämysvaihtoehtoja. Tällöin on pyritty selittämään, mitä ääntämystä sovelletaan missäkin tilanteessa. Kaikilta osin ei selviä sääntöjä voi antaa, vaan ääntämys on katsottava sanakirjasta. Valitettavasti pienissä ja pienehköissä sanakirjoissa ääntämisohjeet ovat usein puutteelliset. Jos 3. sarakkeessa on ajatusviiva (–), se tarkoittaa, ettei ääntämyksen vaihtelua (esim. a-kirjain voi ääntyä kahdenlaisena a-äänteenä) voi kuvata yksinkertaisilla säännöillä. Toisaalta nämä asiat koskevat yleensä sellaisia vokaalien laatueroja, joiden noudattaminen ei ole kovin olennaista lausuttaessa esimerkiksi ranskankielisiä nimiä tavanomaisissa asiayhteyksissä.
Säännöistä on poikkeuksia, jotka ilmenevät sanakirjoista. Taulukossa esiintyvä sana ”aina” on ymmärrettävä niin, että kirjain tai kirjainyhdistelmä ääntyy kuvatulla tavalla ilman, että siitä olisi muita kuin mahdollisesti yksittäisiä poikkeuksia. Lisäksi ns. sidonta aiheuttaa määrätapauksissa muutoksia sanan lopun ääntämiseen: muutoin ääntymätön loppukonsonantti voi ääntyä, kun seuraa vokaalilla alkava sana.
Painoa ei ole erikseen merkitty. Ranskassa paino on sanan viimeisellä tavulla, kun sana lausutaan erikseen. Monet pikkusanat ovat kokonaan painottomia. Lauseyhteydessä äännetään yleensä useita peräkkäisiä sanoja ikään kuin yhteen sulautuneina niin, että vain koko jonon viimeisellä tavulla on pääpaino.

Lähteitä ja viitteitä

Lähteinä on käytetty mm. kirjoja Eevi Nivanka – Soili Sutinen: Ranskan kielioppi ja käsikirja (Finn Lectura, 1996) ja Peter T. Daniels – William Bright (toim.): The World’s Writing Systems (Oxford University Press, 1996) ja sanakirjaa Fransk ordbok: Fransk-svensk (Nordstedts, 1991) sekä seuraavia Web-sivuja, joilta voi myös löytyä hyödyllisiä lisäselityksiä ja -tietoja:

Prononciation de la langue française (suppea)
About.com: French Pronunciation – Prononciation française (laaja, sekavahko)
Rosetta: French (laaja, jäsennetty kuvaus, jossa Phonology-osa sisältää yksityiskohtaisen, täsmällisyyteen pyrkivän kuvauksen).

Ranskan kirjoitusjärjestelmää on 1990-luvulta alkaen uudistettu muun muassa vähentämällä tarkkeiden käyttöä sanoissa, joissa se on tarpeetonta (esim. aout, ennen août), ja toisaalta lisäämällä tarkkeita sanoihin, joissa tarkkeet ovat tarpeen ääntämyksen osoittamiseksi. Aiheesta on kuvaus sivulla Nouvelle orthographe : l’Essentiel. Tarkempia tietoja on Ranskan akatemian dokumentissa Rectifications de l’orthographe.

Ranskalaisten nimien loppuosan ääntämys vaikuttaa niiden taivuttamiseen suomen kielessä, sillä periaatteessa pääte lausutaan ja kirjoitetaan äänneasun, ei kirjoitusasun mukaan. Taivutetaan esimerkiksi Fermat’n (ei Fermatin), koska loppu-t ei äänny. Toisaalta tällöin ääntämystä tulkitaan yleensä suomen suuntaan: sananloppuinen vokaaliäänne tulkitaan pitkäksi, ranskan mykkää loppu-e:tä käytetään sidevokaalina, nasaalivokaaliin loppuvaa sanaa taivutetaan kuten se loppuisi n:ään ja sananloppuista j-äännettä käsitellään taivutuksessa yleensä kuten i-äännettä. Lisätietoja on Markus Långin sivulla Ranskalaisten nimien taivutus suomen kielessä.

This pages describes the basic rules of pronunciation of the French language, in Finnish.

Ceci pagine décrit les règles basiques de la prononciation de la langue française, en finnois.