Kielenhuolto on aiemmin pitänyt yhdysverbejä, kuten lähtöselvittää, enimmäkseen vältettävinä, suomen kieleen kuulumattomina. Linja on jossain määrin lieventynyt; ks. koosteen Suomen kielen normien muutoksia kohtaa Yhdysverbit, kuten ”koeajaa”.
Yhdysverbillä suppeassa merkityksessä tarkoitetaan sanaa, joka on muodostettu liittämällä verbiin määriteosaksi jokin nomini. Esimerkiksi sana valokuvata ei ole tässä mielessä yhdysverbi, sillä se ei ole sanojen valo ja kuvata yhdistelmä, vaan substantiivin valokuva johdos. Tällaisia johdoksia on aina pidetty moitteettomina.
Esimerkiksi lähtöselvittää on yhdysverbi eikä sitä voida pitää nykyistenkään normien mukaisena. Houkutus sen käyttöön voi olla suuri, koska se on lyhyempi kuin ilmaus tehdä lähtöselvitys. Lisäksi voisi luulla, että lähtöselvittää on johdos sanasta lähtöselvitys, mutta tällaista sananjohtoa ei pidetä oikeana; vastakkainen johtosuhde olisi kyllä mahdollinen.
Nykyisten normien mukainen yhdysverbien käytön linja voidaan tiivistää seuraavasti:
Normit ovat kuitenkin epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia, ja varsinkin erikoisalojen termeissä voisi yhdysverbejä pitää paljon laajemminkin hyväksyttävinä. Kun esimerkiksi juurihoitaa on hyväksytty, voi kysyä, miksei voisi sanoa etähoitaa.
Sana huutoitku on lähinnä puhekielinen, mutta muodostustavaltaan moitteeton kahden substantiivin yhdistelmä. Sen sijaan huutoitkeä on sääntöjen vastaisesti muodostettu; toisaalta sitä ei oikein voi korvata muuten kuin ilmauksella itkeä huutoitkua.