Esimerkkejä virheiden korjaamisesta

Vapaata kirjoittelua

Ensimmäinen esimerkki on tekstistä, joka on aikoinaan kirjoitettu Internetin erääseen kes­kus­te­lu­ryh­mään, sfnet.keskustelu.lapset. Kyse oli julkisesta, kaikille avoimesta foorumista, jossa kirjoittelu oli yleensä hyvin vapaamuotoista. Kukaan ei valvonut sitä, paitsi kirjoittelijat itse, jotka saattoivat huomautella toisilleen sopimattomana pitämästään kirjoittelusta. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että kieliasu olisi ollut merkityksetön.

(Otsikko:) matkalle egyptiin
Sharm El Sheiki
Heissan!
Egyptin kävijät miten on pikkulasten 1v. kanssa ko. paikassa, mitä tarvitsee
mukaan ja mihin on syytä varautua?
Kiitos vastuksista.

Kyse on käytännöllisestä kysymyksestä, joka kirjoitetaan vapaamuotoisesti ja jolta tuskin kukaan vaatii kielellistä täydellisyyttä. Mutta jos kirjoituksen kieliasu on selvästi huoli­mat­to­mam­pi kuin kyseisellä foorumilla yleensä, syntyy hiukan huono vaikutelma. Tämä taas voi ratkaista sen, käyttääkö joku aikaansa vastaamalla kysymykseen – ja miten vastaa.

Kirjoitus- ja kielivirheiden määrä on tässä aika huomattava. Otsikossa on käytetty vain pieniä kirjaimia, vaikka molemmissa sanoissa pitäisi olla iso alkukirjain. Aivan olennainen paikannimi on kirjoitettu väärin. Nimi on kyllä hankala, ja eri lähteissä on sille erilaisia kirjoitusasuja, mutta tässä on asu, jota ei ole tarkistettu mistään lähteestä. (Oikea muoto suomen­kielisessä tekstissä on ”Šarm el-Šeikh” tai ”Sharm el-Sheikh”.)

Varsinainen asia on ahdettu yhdeksi virkkeeksi, jonka rakenne on sekava ja joka olisi parempi jakaa pariksi virkkeeksi ja kirjoittaa hiukan pidemmän. ”Heissan!” ja ”Kiitos vas­tuk­sis­ta” sen sijaan joutaisivat pois, koska lukija haluaa todennäköisesti vain vilkaista viestin asian. Internetin keskustelufoorumille saattaa tulla kymmeniä, jopa satoja viestejä päivässä, ja siksi niissä nasevuus on kohteliaisuutta. Kirjoitusvirhe sanassa ”vastuksista” on hiukan huvittava ja joka tapauksessa vie ajatuksia pois itse asiasta.

Mutta haitallisin virhe on ilmaisussa ”pikkulasten 1v. kanssa”. Olennaisinta ei ole, että ”1v.” on väärin kirjoitettu. Ilmaisu ”1 v” olisi oikein, mutta sen merkitys olisi ’yksi vuosi’. Tässä kuitenkin tarkoitetaan yksivuotiasta. Mutta ilmaisun korjaaminen kielellisesti oikeaksi vaatisi sen merkityksen täsmentämistä. Tarkoitetaanko ”pikkulasten, tässä tapauksessa yksi­vuo­tiaan”​ vai ehkä ”pikkulasten, mukaan lukien yksivuotiaan”? On olennaista, onko kysyjällä useita lapsia, joukossa yksivuotias, vai onko hän kiinnostunut vain yksivuotiaan kanssa matkustamisen ongelmista.

Vaikka yksityiskohtien oikeakielisyys ei olekaan tärkeää keskustelutyyppisessä vies­tin­näs­sä, jotkin kieliasiat ovat siinäkin olennaisia. Liian huolimaton kirjoittaminen johtaa yleensä myös kielivirheisiin. Vakavimpia ovat ne virheet, jotka esiintyvät sisällön kannalta keskeisissä kohdissa. Useinkaan ratkaisuna ei ole yksittäisten virheiden korjaaminen, vaan tekstin kirjoittaminen kokonaan uudestaan ja huolellisemmin.

Tavanomainen asiateksti

Seuraava teksti on Korttelimenu-nimisen web-sivuston esittelystä:

Korttelimenu on Pohjoismaiden suurin ja suosituin ravintolaopas. Meidän tavoitteenamme on jatkuvasti parantaa valikoimaamme ja tarjoata lisää palveluja. Monet vihjeet ja ideat olemme saaneet teiltä käyttäjiltä joista olemme hyvin kiitollisia. Ruotsissa Korttelimenu tekee yhteistyötä Ruotsin Parahaan Pöydän (Sveriges Bästa Bord) yhteisön kanssa, joka opastaa sinut parhaiden ravintoloiden maailmaan. Meidän tavoitteenamme on kehittää ja ylläpitää vastaava palvelua myös Suomessa.

Tekstissä on kaksi yksinkertaista kirjoitusvirhettä, nimittäin kirjain liikaa sanoissa ”tarjoata” ja ”Parahaan”. Yhtä virhettä ei lukija ehkä huomaa, mutta kun samassa kappaleessa on kaksi virhettä, lukija todennäköisesti jo hiukan häiriintyy. Nykyaikainen lukija ehkä ajattelee, että tekstiä ei selvästikään ole tarkistettu tekstinkäsittelyohjelman oikolukutoiminnolla. Lukija ehkä jopa ajattelee, että tekstiä ei ole viitsitty tarkistaa.

Häiritsevämpiä virheitä voivat olla joka-lauseiden virheet. Rakenne ”yhteisön kanssa, joka” ei ole ehdoton virhe, mutta kömpelö, sillä joka-sanan pitäisi mieluiten viitata juuri edel­tä­vään sanaan. Ongelmaa pahentaa, että edellisessä virheessä on karkea virhe: ”käyt­tä­jil­tä joista olemme hyvin kiitollisia”. Pilkun puuttuminen ei ole tässä olennaisinta, vaan se, että joista-sana näyttäisi viittaavaan sanaan ”käyttäjistä”. Kun tarkoitus on kiittää vihjeistä ja ideoista, virke pitäisi muotoilla toisin. Samalla pitäisi korjata epäsuomalainen sijamuodon käyttö: ”Olemme saaneet teiltä käyttäjiltä monia vihjeitä ja ideoita, joista olemme hyvin kiitollisia.”

Kirjakielen normien kannalta pitäisi meidän-sanat poistaa, koska niitä pitäisi käyttää vain, jos halutaan erityisesti korostaa, että kyse on meidän tavoitteestamme vastakohtana jonkun muun tavoitteelle. Puhekielessä sanotaan yleisesti ”meidän tavoite”, kirjakielessä taas ”tavoitteemme”. Ilmaisu ”meidän ta­voit­teem­me” on tavallaan niiden yhdistelmä, joka ei oikein sovi kumpaankaan kielimuotoon.

Eri asia on, että teksti kokonaisuudessaan toistaa asioita ja esittää itsestään­sel­vyyk­siä­kin. Voi olla, että tekstin kehittäminen kannattaisi aloittaa siitä, että se kirjoitetaan paremmalla tyylillä.

Asiateksti, jolta vaaditaan erityistä oikeellisuutta

Seuraava teksti on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuston sivulta ”Ohjeita käsi­kir­joi­tuk­sen tarjoajalle”, joka on nyttemmin poistettu. (Tekstissä oleva linkki ei toimi.)

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisee vuosittain noin sata tietokirjaa ja tutk imusta. SKS:n pääkustannusalat ovat perinnekulttuuri, historia, kirjallisuudentutkimus ja suomen kieli. SKS ei kustanna muistelmia, muistelukirjoituksia, paikallisia teoksia tai kaunokirjallisuutta lukuun ottamatta suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.

Tutustukaa kustannusprofiiliimme ennen käsikirjoituksen tarjoamista: Sopiiko käsikirjoitus meidän julkaistavaksemme?

Käsikirjoitus osoitetaan kustannusjohtajalle. Otamme käsikirjoituksia vastaan vain paperimuodossa, emme käsittele sähköpostitse tulleita julkaisuehdotuksia. Käsi­kirjoi­tuk­seen kannattaa liittää lyhyt saatekirje (1–2 A4-liuskaa). Saatekirjeen olisi syytä sisältää seuraavia asioita:
– tekijän/tekijöiden esittely
– lyhyt selostus käsikirjoituksen sisällöstä
– mitä uutta käsikirjoituksessa on verrattuna vastaaviin kirjoihin
– kenelle ja millaiseen käyttöön kirja on tarkoitettu
– markkinointi-ideoita

Tekstin luonteen ja tarkoituksen takia sen tulisi olla kaikkien sääntöjen mukaista. Siinä on kuitenkin eräitä kiistattomia virheitä ja monia kyseenalaisia kohtia:

1. Ensimmäisessä virkkeessä kirjoitusvirhe ”tutk imusta”. Se olisi paljastunut tieto­kone­ohjel­mal­la tehdyssä oikoluvussa.
2. Sanat ”lukuun ottamatta” voivat liittyä joko edeltävään tai seuraavaan ilmaisuun. Eri tul­kin­nat merkitsevät aivan eri sisältöä. Tosin lukija yleensä pystyy päättelemään, kumpaa (tai oikeastaan mitä) tulkintaa tarkoitetaan, koska tulkinta ”SKS ei julkaise (muistelmia, muistelukirjoituksia, paikallisia teoksia tai kauno­kirjal­li­suut­ta lukuun ottamatta) suo­ma­lai­sen kirjallisuuden klassikoita” ei ole mahdollinen niille, joilla on kohtalaisesti tietoa SKS:stä. Mutta turhaa vaivaa säästyisi, jos teksti olisi selkeämpää: ”– – eikä kauno­kir­jal­li­suut­ta, paitsi suomalaisen kirjallisuuden klassikoita”.
3. Toinen kappale on tyyliltään töksähtävä. On kyseenalaista, onko kaksoispisteen käyttö tässä edes muodollisesti oikein. Paljon tyylikkäämpi olisi muotoilu ”Tutustukaa kustan­nus­profii­liim­me ennen käsikirjoituksen tarjoamista. Harkitkaa sen pohjalta, sopiiko käsi­kirjoi­tus meidän julkaistavaksemme.”
4. Me-muodon käyttö tällaisessa yhteydessä on uudehkoa, hiukan tuttavallista tyyliä. Kielivirheenä sitä ei tietenkään voi pitää, mutta minkä vaikutelman antaa, kun aluksi sivu viittaa SKS:ään, sitten ”meihin”? Jääkö lukijalle epäselväksi, keitä ”me” tarkoittaa?
5. Virkkeessä ”Otamme käsikirjoituksia vastaan vain paperimuodossa, emme käsittele sähköpostitse tulleita julkaisuehdotuksia” on kaksi päälausetta, jotka on erotettu toisistaan vain pilkuilla. Sellainen on sinänsä sallittua, mutta useimmiten huonoa tyyliä. Tässä voisi olla puolipisteen paikka, ellei haluta jakaa asiaa kahdeksi virkkeeksi.
6. Kolmannessa kappaleessa on käytetty erilaisia ilmaisuja ohjeissa, jotka on var­maan­kin todellisuudessa tarkoitettu aika ehdottomiksi. Aluksi käytetään ns. pas­sii­via (”osoi­te­taan”), sitten on epäsuora, mutta erittäin voimakas käsky lähettää käsikirjoitus paperilla ja sen jälkeen on kaksi erityyppistä ilmaisua ”kannattaa liittää” ja ”olisi syytä sisältää”. Näiden ilmaisujen muodollinen lievyys tuskin vastaa sitä, mitä ohjeiden laatija on todella tarkoittanut.
7. Ilmaisu ”1–2 A4-liuskaa” vaikuttaa kovin tiiviiltä. Se rikkoo sitä sääntöä, että pienet luvut kirjoitetaan sanoin (esim. ”yksi tai kaksi A4-liuskaa”). Vaikka sääntöä ei ole syytä pitää ehdottomana, tässä sitä kannattaisi noudattaa.
8. Ilmaisu ”Saatekirjeen olisi syytä sisältää seuraavia asioita:” on varsin epäselvä. Peri­aat­tees­sa, virallisten kielioppien mukaan, partitiivimuodon ”joitakin asioita” käyttö merkitsee, että saatekirjeen olisi syytä sisältää joitakin seuraavista asioista. Toisaalta virkakielessä tämäntyyppinen ilmaisu (esim. ”virasto esittää lausuntonaan seuraavaa:”) tarkoittaa yleensä jotain muuta. Ehkä on ollut tarkoitus sanoa, että saatekirjeen pitää sisältää ainakin mainitut asiat. Tämä olisi parempi sanoa suoraan.
9. Vinoviivan käyttö ilmaisussa ”tekijän/tekijöiden” ei aiheuta väärinkäsityksen vaaraa, koska tarkoitettu lukutapa ja merkitys on asiayhteyden takia ilmeinen: ”tekijän tai tekijöiden”. Mutta vinoviivan käytöllä annetaan vääränlainen esimerkki, eikä sillä saavuteta mitään.
10. Luetelman viimeisen kohdan perästä puuttuu piste, joka sinne sääntöjen mukaan kuuluu.

Tekstin oikeellisuutta voidaan siis arvioida monelta kannalta ja monella tasolla. Monet tässä esitetyistä huomautuksista olisivat pikkumaisia, jos kyse olisi toisen tyyppisestä tekstistä. Toi­saal­ta ainakin huomautukset 2 ja 6 olisivat todennäköisesti kaikissa tilanteissa olennaisia.