Yleensä jos-lause ilmaisee ehdon, kun-Lause aikasuhteen, joka usein sisältää ehdon. Ehtoa ilmaiseva kun-Lause sisältää yleensä ajatuksen, että ehto kyllä toteutuu, mutta ei vielä tiedetä, milloin.
Usein jos- tai kun-lausetta kuitenkin käytetään ilmaisemaan oletettu ehto sille, että jatko on lukijaa kiinnostava, eikä suinkaan päälauseen paikkansapitävyydelle.
Puhekielessä tällainen ei ehkä aiheuta ongelmia, mutta sitä ei voi pitää loogisena eikä kirjakielen normien mukaisena. Sivulausehan ei tässä ilmaise ehtoa sille, että päälause tosi, vaan sen sen kiinnostavuudelle. Asia pitäisi ilmaista toisenlaisella virkerakenteella, esimerkiksi muuttamalla jälkimmäistä lausetta niin, että sivulause todella ilmaisee ehdon sille.
Virkkeen jakaminen kahdeksi virkkeeksi voi olla sujuvampi ratkaisu.