Tekstin virke- ja lauserakenne on enemmänkin tyyliasia kuin oikeakielisyyttä. Kielenoppaissa onkin yleensä keskitytty siihen, miten korjataan mutkikkaiden rakenteiden virheet. Usein on kuitenkin parempi alun perinkin välttää mutkikkaita rakenteita.
Mutkistuminen lisää virheiden todennäköisyyttä. Ensinnäkin syntyy rakenteita, jotka poikkeavat niin paljon puhekielestä, että luontainen kielitaju ei kerro esimerkiksi sitä, mihin sijamuotoon objekti kuuluu. Toiseksi pelkkä virkkeen pituus voi aiheuttaa sen, että kirjoittajakaan ei pysty hahmottamaan sitä kokonaisuutena.
Pitkään virkkeeseen voi syntyä jopa anakoluutti eli tilanne, jossa virke alkaa yhdellä tavalla ja sitten, ehkä siksi että kirjoittajan mielessä kilpailee kaksi vaihtoehtoista rakennetta, jatkumaan toisella tavalla. (Edellä olevassa virkkeessä on tarkoituksellinen anakoluutti esimerkin vuoksi: sanan jatkumaan tilalla pitäisi virkerakenteen takia olla jatkuu).
Etenkin muutettaessa mutkikasta virkettä on syytä olla tarkkana: yhden kohdan muuttaminen voi vaatia muutoksia muuallekin.
Joskus kuitenkin monisanaisuus tai mutkikkuus on tarkoituksellista. On kielenkäytön muotoja, joissa ilmaisun pitää olla mutkikasta, ainakin jonkun mielestä. Pitää ehkä noudattaa jotakin vanhaa kaavaa tai muotovaatimusta. Kenties ehdotus pitää muotoilla kautta rantain, ei liian suoraksi ja selväksi. Näin annetaan vastaanottajalle tilaisuus kieltäytyä kohteliaasti.