Tässä käsitellään sellaisia ilmauksia kuin ”Casablanca-elokuva” ja ”elokuva Casablanca”, jotka koostuvat erisnimestä ja yleisnimestä, joka ilmaisee, minkätyyppiseen kohteeseen erisnimi viittaa. Erityisesti tarkastellaan sitä, mitkä asiat vaikuttavat siihen, kumpaa rakennevaihtoehtoa käytetään.
Ville Eloranta kysyi Facebook-ryhmässä ”Kielitiede” 30.12.2019 seuraavasti:
Onkohan joskus tehty tutkimusta siitä, mitkä semanttiset ja morfosyntaktiset tms. seikat tukevat tai estävät sentyyppisten rakenteiden kuin Casablanca-elokuva kieputtamista muotoon elokuva Casablanca?
Huomaan, että siinä missä oheinen esimerkki toimii hyvin, esimerkiksi Bepanthen-voide taipuu jo selvästi kehnommin muotoon voide Bepanthen. Sen sijaan tarkennus ihovoide Bepanthen tekee ainakin minun kielitajussani ilmaisusta paljon luontevamman.
Toisaalta pääkaupunki Nairobi ei ole erityisen luonteva muodossa Nairobi-pääkaupunki (eikä myöskään muodossa Nairobi-kaupunki, kun taas Nairobin kaupunki on korrekti).
Kehittelen mielessäni jonkinlaista epämääräistä predikatiivitestiä tai eli-sanan prototyyppisen käytön kokeilua sanojen välissä mutta en pääse kovinkaan pitkälle.
Loppuun vielä pseudotieteellisehkö ennuste: somen tuoma mekaaninen ilmaisutyyppi "paikassa Helsinki henkilön Liisa kanssa" saattaa jossain vaiheessa koetella ns. kollektiivista kielitajuamme toden teolla.
Isosta suomen kieliopista ei yllättäen näytä löytyvän oikein mitään näistä ilmaustyypeistä. Kielenhuollon ohjeissakin puhutaan ilmeisesti vain niiden kirjoitusasusta, ei valinnasta tyyppien välillä. Seuraavassa pyritään arvioimaan, miten tällaisia valintoja tosiasiassa tehdään.
Syntaktisesti esimerkki-ilmaus toimii niin, että yleisnimi taipuu rakenteen lauseaseman vaatimaan muotoon ja erisnimi pysyy taipumattomana, esimerkiksi ”Casablanca-elokuvassa” ja ”elokuvassa Casablanca”. Monissa rakenteeltaan vastaavissa tapauksissa kuitenkin taipuu aina jälkimmäinen osa, esimerkiksi ”Elite-ravintolassa” ja ”ravintola Elitessä”.
Semanttisesti kyseessä on erisnimen A ja yleisnimen B yhdistelmä (A-B tai B A), jonka merkitys on yleensä ’A, joka on B’, missä sivulause on yleensä selittävä, ei rajoittava. Tällöin ilmauksen voisi korvata – ja se joskus korvataankin, varsinkin virallisessa kielessä – muotoa ”B-niminen A” tai ”A nimeltä B” olevalla ilmauksella.
Tällaiselle rakenteelle ei vielä ole terminimitystä, ja mainitut vaihtoehdot käsitetään rakenteeltaan erilaisiksi: yhdyssanaksi ja sanaliitoksi. Tässä esityksessä puhutaan vain yleisnimestä erisnimen seuralaisena tai erisnimi-yleisnimiparista ottamatta kantaa termikysymyksiin. Näissä rakenteissa erisnimi ilmaisee tarkoitteen, ja yleisnimi on loogisesti määritteenä, vaikkakin se saattaa olla syntaktisesti edussanana (taipuvana osana).
Erisnimi-yleisnimiparissa erisnimi ilmaisee tarkoitteen, ja sitä voisi useimmiten käyttää yksinäänkin, mutta yleisnimen käytölle sen lisänä on erilaisia syitä. Yksi mahdollinen syy on erisnimen merkityksen selventäminen: lukijan tai kuulijan ei oleteta ilman muuta tuntevan erisnimeä, ja yleisnimi opastaa tällöin merkityksen hahmottamiseen.
Toinen syy rakenteen käyttöön on erisnimen taivuttamisen välttäminen. Jos erisnimen taivuttamista pidetään mahdottomana tai epäsuotavana, joudutaan käyttämään jotain yleisnimeä ”tukisubstantiivina”. Erisnimi on tällöin usein kaksisanainen, esimerkiksi ”Hänet tunnetaan Vain elämää -ohjelmasta” tai ”Hänet tunnetaan ohjelmasta Vain elämää”.
Kolmas syy on erisnimen monitulkintaisuus. Esimerkiksi Casablanca on ensisijaisesti kaupungin nimi, joten se voi vaatia seurakseen yleisnimen, ellei asiayhteys tee selväksi, että puhutaan elokuvasta.
Erisnimi-yleisnimipareja ei käsitellä omana käsitteenään ja kokonaisuutenaan kieliopeissa. Kielenoppaissakin aiheen käsittely rajoittuu kysymyksiin siitä, kirjoitetaanko tyyppiä Casablanca-elokuva olevat ilmaukset yhdyssanoiksi ja miten niissä käytetään yhdysmerkkiä.
Isossa suomen kieliopissa (ISK), sellaisena kuin se alkujaan julkaistiin painettuna kirjana, ei edes ole sanaa tukisubstantiivi. Se on mukana määritelmäluettelossa, joka julkaistiin myöhemmin verkossa. Määritelmä on seuraava:
tukisubstantiivi
Tukisubstantiivilla tarkoitetaan taipuvaa substantiivia, jonka määritteenä on perusmuodossa oleva erisnimi, kielenaines, numeroilmaus, lyhenne, merkki tms., esim. Hän esitti laulun Rakastan elämää, Käytän sanaa kiva ~ merkkiä @, onnettomuus valtatiellä 75. Tukisubstantiivi ilmaisee luokan, johon taivuttamattoman ilmauksen tarkoite kuuluu. Samalla se osoittaa lausekkeen syntaktisen suhteen muuhun lauseeseen ja on siis lausekkeen edussana. (» § 567–.)
Määritelmässä mainittu § 567 puhuu substantiivista, jolla on taipumaton määrite jäljessään tai edessään. Se kuvaa määritteen sellaisena, joka on kyseisestä substantiivia spesifimpi, ”esim. nimi”, mutta voi olla myös ”symboli tai kielenaines – – taikka sarjaan tai muuhun luokkaan kuuluvuutta ilmaiseva numero-, kirjain- tms. osan sisältävä ilmaus”: ruotsin sana julklapp, merkki @, valtatie 25, koko M, viikko 32, vuosi 2000. Pykälässä mainitaan myös toisesta järjestyksestä (@-merkki), mutta ei käsitellä aihetta enempää. Sitä seuraava pykälä § 568 Taipumaton määrite edellä: Peugeot 205:tä, TV 1:ssä sivuaa aihettamme, mutta sen käsittelemistä tyypeistä ensimmäinen on luonteeltaan moniosainen erisnimi, jossa vain viimeinen osa taipuu, ja toinen yleisnimen ja numeron kokonaisuus, jota jo § 567 käsittelee.
Symboli, kielenaines tai järjestysnumero tms. voidaan rinnastaa erisnimiin, koska ne viittaavat tiettyihin yksilöihin ainakin suhteellisesti. Esimerkeissä viitataan tiettyyn sanaan, tiettyyn merkkiin ja tiettyyn valtatiehen.
Erisnimi-yleisnimipareilla on esiintymisrajoituksia. Niitä ei käytetä esimerkiksi silloin, kun erisnimi viittaa kaupunkiin, maahan tai alueeseen. Sen sijaan käytetään genetiivimääritettä. Olisi kai kielenvastaista kirjoittaa ”Helsinki-kaupunki” tai ”kaupunki Helsinki”; niiden sijasta käytetään ilmausta ”Helsingin kaupunki”. Kaupunkien ja kylien lisäksi tämä koskee alueiden ja maiden nimiä, esimerkiksi ”Lapin maakunta” ja ”Tanskanmaa”. Jälkimmäinen ei ehkä ole aivan normaalityyliä, ja se kirjoitetaan yhdyssanaksi ilman yhdysmerkkiä. Sellaiset ilmaukset kuin ”Tanskan valtio” ovat merkitykseltään erilaisia: jälkiosan sisällöllinen merkitys on selvästi mukana, eli tarkoitetaan valtiota (yleensä instituutiona), ei maana.
Mahdollinen on kyllä esimerkiksi ”Suomen pääkaupunki Helsinki”, mutta se on erilainen rakenne. Siinä yleisnimellä on määrite, joka rajaa merkityksen niin, että erisnimi voitaisiin jättää poiskin, sille se vain appositiona ilmoittaa tarkoitteen nimen.
Mahdollinen on myös rakenne, jossa kaupungin tms. nimeä edeltää perusmuotoinen yleisnimi määritteineen kuvailevassa tarkoituksessa, esimerkiksi ”hansakaupunki Hampuri” tai ”kulttuuripääkaupunki Tartto”. Tällöin kyse on lähinnä tittelimääritteeseen rinnastettavasta attribuutista pikemminkin kuin luokittelevasta yleisnimestä.
On arveltu, että myös ilmausta ”kaupunki Helsinki” voisi pitää mahdollisena joissakin tilanteissa, kuten silloin, kun yleisnimi ”kaupunki” on painokas ja sillä on kontrastiivinen merkitys. Jos kuitenkin halutaan korostaa eroa johonkin muuhun Helsinki-nimiseen, kuten Taivassalon kunnassa sijaitsevaan kylään, olisi varmaankin normaalia tällöinkin sanoa ”Helsingin kaupunki”, jälkimmäistä sanaa painottaen.
Vaikka tavaramerkkejä (tuotemerkkejä) käsitellään erisniminä siinä mielessä, että ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, ne eivät ole erisnimiä suppeassa merkityksessä eli yksilöllisiä nimityksiä. Esimerkiksi automerkin nimi Toyota ei tarkoita mitään nimenomaista autoa, vaan se on valmistajan autoilleen käyttämä tavaramerkki, joka liittyy hyvin moniin ja monenlaisiin autoihin. Varsinainen erisnimi olisi autonomistajan ikiomalle autolleen antama yksilölinen nimi.
Tämän takia on ymmärrettävää, että ilmaus ”auto Toyota” on mahdoton, kun taas ”Toyota-auto” on käypä: se tarkoittaa mitä tahansa autoa, joka on myyty Toyota-tavaramerkkiä käyttäen.
Vastaavasti lienee tulkittava, että ”voide Bepanthen” on mahdoton. Yleisnimimääritteen laajentaminen, ilmeisesti voi joidenkin mielestä muuttaa tilannetta niin, että esimerkiksi ”ihovoide Bepanthen– saattaisi olla mahdollinen. Onko kuitenkaan esimerkiksi lause ”Olen käyttänyt pitkään ihovoide Bepanthenia– käypää suomea? Mielestäni ei; kielenmukaista on sanoa ”Bepanthen-ihovoidetta– (ellei pelkkä ”Bepanthenia” riitä). En usko, että vastakkainen järjestys olisi käypä edes silloin, kun yleisnimellä on kontrastiivinen merkitys ja se on painokas; esimerkiksi jos halutaan korostaa, että käytettiin lääkettä ihovoiteena eikä tabletteina, sanottaisiin esimerkiksi ”Käytin Bepanthen-ihovoidetta enkä Bepanthen-tabletteja–.
Etenkin elintarvikealalla on tavaramerkkejä ryhdytty käyttämään vanhasta käytännöstä poikkeavalla jäljittelevällä tavalla, jossa tavaramerkki on ilmauksen alussa taipumattomana ja loppuosa ilmaisee tuotteen tyypin, esimerkiksi ”Pirkka kermaviili” tai ”Pirkka laktoositon kermaviili”. Tällainen lienee jo niin juurtunut alan käytäntöön, että kielenhuolto on jättänyt sen rauhaan. Vanhan käytännön mukaista olisi, että erisnimi on yleisnimen edessä ja muodostaa sen kanssa yhdyssanan, esimerkiksi ”Pirkka-kermaviili” tai ”laktoositon Pirkka-kermaviili”, jollaisia ilmauksia käytetäänkin muualla kuin valmistajan ja markkinoijien kielessä. Näissäkään tapauksissa ei erisnimiloppuinen ilmaus kuten ”kermaviili Pirkka” ole mahdollinen.
Erisnimen ja yleisnimen yhdistelmä voi olla myös sellainen, jossa erisnimi taipuu. Yleisnimikin taipuu tällöin monissa tapauksissa. Esimerkiksi tittelin ja erisnimen yhdistelmässä erisnimi taipuu, tittelin taipuminen vaihtelee, esimerkiksi johtaja Virta : johtaja Virralle, mutta laitoksen johtaja Virta : laitoksen johtajalle Virralle.
Tällaiset rakenteet tulkitaan yleensä sellaisiksi, joissa yleisnimi on erisnimen määritteenä, joskin usein taipumattomana. Erisnimen voidaan tällöinkin sanoa ilmaisevan koko rakenteen tarkoitteen, Jos yleisnimellä kuitenkin on määritteitä, ne saattavat rajata merkitystä niin, että tarkoite olisi selvä ilman erisnimeäkin. Näin saattaa olla, vaikka yleisnimellä ei olisi määritteitä; esimerkiksi ilmauksesta ”paavi Franciscus” voisi merkityksen kannalta jättää erisnimen pois, jos asiayhteys tekee selväksi, että puhutaan nykyisestä paavista.
Näissä rakenteissa yleisnimi on lähes aina ensimmäisenä. Sellaiset ilmaukset kuin Virta-johtaja tuntuvat mahdottomilta, mutta Franciscus-paavi vastaisi sellaisia aiemmin käytettyjä ilmauksia kuin Kaarle-kuningas. Näissä tietysti vain yleisnimiosa taipuu.
Yleisnimi on käytännössä pakollinen esimerkiksi sellaisessa ilmauksessa kuin ”Asun hotelli Moskovassa” (tai ”Asun Moskova-hotellissa”). Pelkkä ”Asun Moskovassa” riittäisi vain silloin, kun on aivan selvää, että kyse on siitä, missä hotellissa itse kukin asuu. Mutta miksi tällaisen ilmauksen taipuva osa on erisnimi eikä yleisnimi? Samoin käyttäytyvät ainakin ravintoloiden ja erilaisten keskusten nimet, esimerkiksi ”Kävin museokeskus Vapriikissa”, ja laivojen ja vastaavien nimet, esimerkiksi ”taistelulaiva Missourilla”, ”taisteluplaneetta Galactican”.
Puheena olevissa tapauksissa saatetaan kursivoinneilla tai lainausmerkeillä erottaa erisnimi muusta tekstistä:
Näistä vaihtoehtoa 2 käytetään harvoin. Muita käytetään etenkin silloin, kun muuten voisi olla epäselvää, mikä kaikki kuuluu erisnimeen; käytännössä tämä koskee tapauksia, joissa erisnimi koostuu useasta sanasta eikä ole kovin tavallinen. Jos tällöin käytetään yhdyssanarakennetta, kirjoitetaan nykyisten sääntöjen mukaan yhdysmerkin edelle välilyönti, esimerkiksi Yksi lensi yli käenpesän -elokuva. Silloinkin kursivointi on yleensä turhaa, koska iso alkukirjain ja sananalkuinen yhdysmerkki osoittavat erisnimen rajat. Sen sijaan esimerkiksi seuraavaa kursivointi tai lainausmerkkien käyttö selventäisi: Hän esiintyi elokuvan Yksi lensi yli käenpesän sivuosassa.
”Casablanca-elokuva” on yhdyssana vain ortografisen konvention mukaan – konvention, jota yleisesti rikotaan ja joka on suhteellisen uusi. Ilmaus ääntyy kaksihuippuisena eli kummankin osan alkutavulla on pääpaino. Konventiosta tosin on päätetty jo vuonna 1929 (ks. Kielenhuollon juurilla, s. 87–88), mutta kiistaa oli siitä, koskeeko konventio myös tapausta, jossa alkuosana oleva erisnimi on sanaliitto. Aluksi päätettiin, että yhdysmerkkiä ei silloin käytetä, vaan kirjoitettaisiin esimerkiksi ”Tuntematon sotilas elokuva”, jolloin kyseessä olisi kirjoituksenkin kannalta sanaliitto. Päätös muutettiin vuonna 1940. Kuitenkin vielä vuonna 1964 tunnettu oikeakielisyysmies E. A. Saarimaa kyseenalaisti jopa alkuperäisen konvention sitovuuden Kielenoppaassaan (6. painos, s. 110; sivuilla 145–146 esitetään selvemmin normien mukainen linja):
Ennen noudatettiin yleisesti sitä tapaa, että käsitettiin sanaliitoiksi sellaiset yhtymät kuin Rein virta, Trasimenus järvi, Kaarle kuningas, Heikki poika, Seitsemän veljestä romaani, raha sana, A kohta, nen johdin, joissa lajin nimeen liittyy rajoittava määräys (alakäsitteen nimi + yläkäsitteen nimi). Nykyään kieliopit esittävät tällaiset yhtymät yhdyssanoina, joissa on käytettävä yhdysmerkkiä: Rein-virta jne. Erilleen kirjoittamista ei kuitenkaan ole pidettävä virheenä. Sitä on käytetty varsinkin sellaisessa tapauksessa, milloin yhdyssanan määräysosa tulisi olemaan sanaliitto, esim. Kevät ja takatalvi romaani. Ainakin selvyyden vaatiessa pitäisi tällöin kuitenkin osoittaa määräysosa lainausmerkein tai typografisin keinoin, esim. »antaa mennä» periaate, Gravis admodum bulla. Sanaliitoksi kirjoittainen voi aiheuttaa väärinkäsityksen, esim. pikkuvarsa Pekka-ystävänsä kanssa: pikkuvarsa Pekka ystävänsä kanssa. Olihan Kalle-veljesi mukana: Olihan Kalle veljesi mukana.
Edellä esitetyn mukaisesti vaihtoehdoissa kuten Casablanca-elokuva ~ elokuva Casablanca on kyse erisnimen ja sitä luokittelevan yleisnimen järjestyksestä sanaliitossa. Sanaliitto kuitenkin kirjoitetaan yhdyssanan tavoin, jos erisnimi on ensimmäisenä. Tällöin voidaan erottaa seuraavat kirjoitusasua koskevat tapaukset:
Maantieteelliset nimet ovat sikälikin poikkeavassa asemassa, että niiden osalta vastakkainen järjestys (joki Thames) ei tule kyseeseen.
Avoimiksi jää kuitenkin suuri joukko järjestyskysymyksiä, Tapaukset, joissa molemmat järjestykset ovat mahdollisia ja tuntuvat suunnilleen yhtä luontevilta, taitavat olla melko harvinaisia.
Esitän seuraavat alustavat hypoteesit osien järjestyksestä erisnimen tai sellaiseen rinnastuvan ilmauksen ja sitä luokittavan yleisnimen yhdistelmissä: