Syldavian maataloudella on pitkät perinteet, mutta kuten kaikkialla kehittyneissä maissa, maatalouden suhteellinen merkitys on vähentynyt. Se tuottaa enää 9 % bruttokansantuotteesta, vaikka siinä vielä toimiikin 22 % työvoimasta.
|
| Komea syldavianmaatiaispässi |
Syldavian maatalous on valtaosaltaan karjataloutta. Sympaattien rinteillä laiduntavat suuret lammaslaumat, jotka ovat lähes kokonaan vanhaa maatiaisrotua. Syldavianmaatiaislammas tuottaa hyvin sekä maitoa että lihaa.
Lampaanmaidosta valmistettu atef-juusto on Syldavian tunnetuimpia tuotteita maailmalla. Myös lampaanliha tekee hyvin kauppansa, tosin lähinnä kotimarkkinoilla. Villan menekki sen sijaan on laskenut, ja Syldavian hallitus puhuu jopa villavuoresta.
Lampaanhoito on työvaltaista, sillä Syldaviassa on jo varhain omaksuttu pitkäjänteinen, nykykielellä sanottuna ekologinen lammastalous. Liikalaiduntamisen estämiseksi lammaslaumoja siirretään usein laitumelta toiselle, ja tätä varten tutkitaan laitumien tilaa maan eri osissa.
Lampaanhoidon tärkeimpiä välineitä on sczifklebcz, syldavianlammaskoira, jota pidetään yhtenä älykkäimmistä koiraroduista. Taitava paimen pystyy muutaman sczifklebczin avulla hallitsemaan jopa satojen lampaiden laumaa, joka on hajaantunut pienemmiksi osiksi laajalle laitumelle.
| Lampaita | 841 000 |
| Nautoja | 79 000 |
| Sikoja | 24 000 |
| Hevosia | 9 000 |
| Vuohia | 500 |
Moltus- ja Wladis-jokien rantaniityillä pidetään nautakarjaa, lähinnä vanhakantaista, alkuhärkää muistuttavaa suurisarvista rotua lihantuotantoa varten. Näitä niittyjä ja niiden perinteistä elinkeinoa on ehdotettu jopa Unescon maailmanperintökohteeksi, mutta paikalliset talonpojat vastustavat tätä. Heidän mielestään maataloutta ei saa museoida.
Lähinnä Niedzdrowin lähistöllä on sikatiloja, joissa moderni teollistunut tehomaatalous tekee tuloaan. Vanha perinteikäs hevostalous taas on romahtanut koneistamisen myötä.
Maaperän karuuden ja vuoristoisuuden takia viljanviljely on Syldaviassa melko vähäistä. Se tuottaa lähinnä rehuheinää ja -viljaa, etenkin maissia. Heinä korjataan vielä osittain viikatteella ja haravalla varsinkin rantaniityiltä ja ylätasangoilta, joille ei juuri pääse koneilla.
Osa maissista käytetään kuitenkin ihmisravinnoksi, lähinnä poleligana, joka on suurimoista valmistettu puuromainen ruoka.
Pääosa leipäviljasta tuodaan naapurivaltiosta Borduriasta. Maiden rajaseuduilla harrastetaan vielä vaihtokauppaa, jossa ikivanhaan tapaan yksi syldavialainen täysikasvuinen lammas vastaa 42 skrputslaa bordurialaista vehnää.
Juuresten tuotanto on paikoitellen laajaa ja tuottaa laadukkaita, vientiinkin kelpaavia tuotteita. Erikoisuuksia ovat makeaporkkanat, kaaniit (kaalin ja nauriin risteytys) ja sinijuuret, jotka ovat mustajuuresta jalostettuja, paljon satoisampia joskaan eivät yhtä herkullisia kasveja.
Vain harvoissa paikoissa Syldaviassa viljellään viiniköynnöstä, mutta rypäleet – jotka ovat lähes yksinomaan ikivanhaa Syldivitis-lajiketta – ovat sitäkin laadukkaampia. Nämä vahvan tummanpunaiset rypäleet käytetään lähes kokonaan laatupunaviinin valmistukseen.
Syldavialaisia viinejä kypsytetään yleensä vähintään viisi vuotta maanalaisissa kellareissa. Kypsytykseen käytetyt tynnyrit valmistetaan syldaviantammesta, joka antaa viiniin paljon hennomman ja hienostuneemman tammisuuden kuin useimmat muut tammilajit.
Syldavialaiset ravintolat pitävät kunnia-asianaan pitää valikoimassaan vain syldavialaisia viinejä, vaikka useimmilla asiakkailla ei olekaan yleensä varaa edes niistä halvimpiin. Kannattaa siis harkita, milloin sanoo syldaviaksi On sprädj werlagh ’Haluaisin hiukan viiniä’!