Päätös kanteluun

1 Kantelu

Korpela kertoo eduskunnan oikeusasiamiehelle 10.6.1996 osoittamassaan kantelukirjoituksessa, että Teknillisen korkeakoulun rehtori oli 26.8.1996 tekemällään päätöksellä vahvistanut tietokonejärjestelmien ja tietoliikenneverkon käytön säännöt, joiden neljännessä kappaleessa ("ylläpito") todettiin seuraavaa:

Teknillisen korkeakoulun tietokonejärjestelmien ylläpitohenkilökunnalta on velvollisuuksiensa hoitamiseksi lupa valvoa, rajoittaa ja säädellä tietokonejärjestelmien ja tietoliikenneverkon käyttöä sekä tarvittaessa kopioida, siirtää, poistaa tai lukea koneissa tai verkoissa olevaa tietoa.

Tämä määräys on Korpelan mukaan ristiriidassa hallitusmuodon 8 §:ssä turvatun luottamuksellisen viestin suojan kanssa siltä osin kuin kysymys on tietokoneverkossa lähetetyistä sähköpostiviesteistä.

2 Selvitys

Teknillisen korkeakoulun rehtori antoi pyynnöstäni asiassa selvityksen. Opetusministeri ja tietosuojavaltuutettu antoivat lausuntonsa.

Selvitys ja lausunnot ovat tämän päätöksen liitteinä.

3 Ratkaisu

3.1 Oikeusohjeet

Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton hallitusmuodon 8 §:n 2 momentin mukaan. Pykälän 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapauden menetyksen aikana.

Myös jokaisen oikeus yksityiselämään on turvattu hallitusmuodon 8 §:n 1 momentin mukaan. Yksityiselämän suojaa ei ole kuitenkaan täsmennetty säännöksessä. Perustuslakivaliokunta on eräissä kotirauhan piiriin ulottuvia tietojen hankintamenetelmiä koskevissa kannanotoissaan pitänyt esimerkiksi telekuuntelua ja televalvontaa yksityisyyden suojaan puuttumisena samoin kuin yksityishenkilöä koskevien tietojen keräämistä julkisiin rekistereihin. Näin ollen sähköpostiviestin luottamuksellisuudella on yhtymäkohtia tässä säännöksessä tarkoitettuun yksityiselämän suojaan.

Hallitusmuodon 10 §:ssä on turvattu jokaiselle sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy ilmaisu- ja julkistamisoikeuden lisäksi oikeus vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia muun muassa kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön mukaan suoja koskee myös puhelinkeskusteluja. Oikeuskirjallisuudessa on myös katsottu, että säännöksen sanamuoto ei estä sitä, etteikö tämän suojan voitaisi katsoa koskevan myös tekniikan kehityksen mukanaan tuomia uusia viestintämuotoja, vaikkakin tämän loukkaamattomuuden suojan sisältö riippuu kysymykseen tulevan tekniikan ominaispiirteistä.

Viestintäsalaisuuden loukkausta koskevat rangaistussäännökset sisältyvät rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momenttiin (578/95). Pykälän 1 momentin mukaan se, joka oikeudettomasti avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin, taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä, on tuomittava viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Momentin 3 kohdan mukaisena rikoksen tekomuotona on tiedon hankkiminen televiestin sisällöstä ja tällaisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta silloin, kun tieto on televerkossa välitettävänä.

Tiedot, jotka sisältyvät sähköpostin käyttöoikeudet määrittävään käyttäjätiedostoon ja sähköpostin käytön kirjavaan käyttökirjanpitoon, voivat olla henkilörekisterilain mukaisia henkilötietoja. Myös käyttäjäkohtaisessa hakemistossa säilytettävät sanomat voivat olla tällaisia tietoja. Henkilörekisterilain (471/87) 3 §:n mukaan rekisterinpitäjän on henkilötietoja kerättäessä, talletettaessa, käytettäessä ja luovutettaessa noudatettava huolellisuutta ja hyvää rekisteritapaa ja toimittava muutoinkin niin, ettei rekisteröidyn yksityisyyden suojaa taikka hänen etujaan ja oikeuksiaan loukata perusteettomasti. Henkilörekisterilain 41 §:n mukaan se, joka henkilötietoja kerättäessä, talletettaessa, käytettäessä tai luovuttaessa on saanut tietää jotakin toisen henkilökohtaisista oloista tai taloudellisesta asemasta, ei saa tämän lain vastaisesti ilmaista sivullisille näin saamiaan tietoja.

Euroopan parlamentti ja Euroopan Unionin neuvosto hyväksyivät 15.12.1997 direktiivin henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla. Direktiivissä korostetaan henkilötietojen ja yksityisyyden suojan tärkeyttä televerkoissa. Sen 5 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden on kansallisilla sään nöksillä turvattava yleisen televerkon ja yleisesti saatavilla olevien telepalvelujen välityksellä tapahtuvan viestinnän luottamuksellisuus. Niiden on erityisesti kiellettävä se, että muut kuin käyttäjät voivat ilman käyttäjän suostumusta kuunnella, salakuunnella, tallettaa tai muulla tavalla siepata tai valvoa viestejä, jollei se ole laillisesti sallittua direktiivissä yksilöityihin tarkoituksiin. Tällaisia tarkoituksia ovat mm. valtion ja yleisen turvallisuuden takaaminen ja telejärjestelmien luvattoman käytön tai rikoksen torjuminen.

Työntekijän henkilötietojen suojaamisesta on olemassa eräitä kansainvälisiä suosituksia.

Kansainvälinen työjärjestö ILO on antanut asiaa koskevan ohjeiston lokakuussa 1996. Ohjeistossa todetaan työntekijöiden valvonnasta, että työntekijöille tulisi ennakolta kertoa valvonnan syyt, aikataulu, käytettävät välineet ja tekniikat sekä kerättävät tiedot, ja että työnantajan tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä estämään työtekijän yksityisyyden loukkaukset. Salainen valvonta on ohjeiston mukaan sallittua vain, kun se tapahtuu kansallisen lainsäädännön hyväksymissä puitteissa sekä, jos on olemassa perustellut syyt epäillä rikollista toimintaa tai muuta vakavaa väärinkäytöstä. Jatkuva valvonta tulisi sallia vain, jos terveys ja turvallisuus tai omaisuuden suojelu sitä edellyttävät.

Euroopan Neuvoston ministerikomitea on hyväksynyt 18.1.1989 suosituksen nro R (89) 2 työsuhteen hoitamiseksi käytettävien henkilötietojen suojaamisesta.

3.2 Kannanotto

3.2.1 Yleistä

Hallitusmuodon 8 §:n 2 momentti turvaa siis luottamuksellisen viestin salaisuutta. Sen ensisijaisena tarkoituksena on hallituksen esityksen (309/1993 vp) mukaan suojata luottamukselliseksi tarkoitetun viestin sisältö ulkopuolisilta. Toisaalta säännös antaa turvaa muillekin tällaista viestiä koskeville tiedoille, kuten esimerkiksi tunnistamistiedoille. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan säännös turvaa jokaiselle oikeuden luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tiedon hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä. Kysymyksessä on molempien viestinnän osapuolten perusoikeus. Luottamuksellisen viestin suojaa koskeva säännös on muotoiltu mahdollisimman laajaksi silmällä pitäen jatkuvasti kehittyviä uusia viestinnän muotoja. Se koskee myös viesti ntää erilaisissa tietoverkoissa ja siten myös sähköpostia.

Arvioitaessa työnantajan, tässä tapauksessa oppilaitoksen oikeutta puuttua sähköpostiviestintään sen tietoverkoissa on mielestäni olennaista, että hallitusmuodon säännös suojaa luottamuksellista viestintää nimenomaan oikeudettomalta puuttumiselta.

Perustuslakivaliokunta arvioi lausunnossaan (47/1996 vp.) säännöstä telelaskun maksamiseen velvollisen oikeudesta saada teleyritykseltä kaikki laskun määräytymiseen liittyvät tunnistamistiedot. Säännös sisältyi hallituksen esitykseen telemarkkinalaiksi, joka oli tuolloin eduskunnan käsiteltävänä. Valiokunnan käsityksen mukaan tätä ehdotusta ei tullut arvioida suoraan suhteessa hallitusmuodon 8 §:n 3 momentissa sallittuihin perusteisiin rajoittaa lailla luottamuksellisen viestin suojaa. Nämä rajoitusperusteet koskivat valiokunnan käsityksen mukaan ensisijaisesti julkisen vallan taholta tapahtuvia puuttumisia. Valiokunta arvioi, että laskun maksamisvelvollisuus muodostaa sinänsä hyväksyttävän perusteen ehdotetunlaiselle sään nökselle, joka oli lisäksi sisällöltään riittävän tarkkarajainen perusoikeusrajoitusten sallittavuutta koskevien yleisten edellytysten kannalta.

Tästä perustuslakivaliokunnan kannanotosta saa nähdäkseni johtoa sille, miten oikeudettomuutta tulisi arvioida. Arvioinnissa voidaan nähdäkseni lähteä siitä, että työnantajalla saattaa olla hyväksyttävä peruste puuttua työntekijän ja tässä tapauksessa myös opiskelijan sähköpostiviestintään, mutta puuttumisen muoto ja laajuus täytyy olla riittävän tarkkarajaisesti määritelty.

Rikoslain 38 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädetty viestintäsalaisuuden loukkaus edellyttää, että teko on oikeudeton. Oikeudetonta ei luonnollisesti voi olla sellainen tiedon hankkiminen televiestistä, johon on lailla säädetty oikeus. Myös oikeuttamisperuste voi poistaa teon oikeudenvastaisuuden. Sellainen peruste voi asiaa koskevan hallituksen esityksen (94/1993 vp) mukaan olla esimerkiksi loukatun suostumus. Esityksessä todetaan kuitenkin, että perusoikeuden suojan näkökulmasta suostumuksen vaikutukseen on kuitenkin ilmeisesti suhtauduttava hyvin pidättyyästi.

Nähdäkseni luottamuksellisen viestin perustuslain suojan toteutuminen Teknillisen korkeakoulun säännöissä on riippuvainen siitä, arvioidaanko puuttuminen oikeudettomaksi vai ei. Tässä arvioinnissa on merkitystä ainakin käyttäjän suostumuksella, sähköpostin käytön määrittelyllä sekä sillä, miten verkon ylläpitämiseksi välttämättömät toimet on määritelty.

3.2.2 Suostumuksen merkityksestä

Kaikki Teknillisen korkeakoulun henkilökuntaan kuuluvat ja opiskelijat allekirjoittavat käyttölupahakemuksen, jossa he sitoutuvat noudattamaan annettuja ohjeita ja määräyksiä. Tietojärjestelmien käyttäjät ovat siten tietoisia valvonnasta. Sen arvioimisessa, voidaanko kyseistä sitoumusta pitää oikeudettomuusarvioinnin kannalta merkityksellisenä, on mielestäni olennaista, miten valvonta tai muu puuttuminen on määritelty säännöissä ja ohjeissa.

3.2.3 Sääntöjen arviointia

Edellä sanotun johdosta arvioin jatkossa Teknillisen korkeakoulun rehtorin vahvistamia sääntöjä. Tässä arvioinnissa kiinnitän huomiota säännöissä erityisesti seuraaviin seikkoihin:

• Onko sähköpostin käyttö yksilöity säännöissä riittävän selvästi?
• onko viestiin puuttumisen tarkoitus ilmaistu riittävän selvästi?
• onko viestin sisältöön tutustuminen ja muu viestiin puuttuminen välttämätöntä tarkoituksen toteuttamiseksi?
• onko säännöissä riittävän yksilöidyt määräykset viestien poistamisesta?
• sekä, onko puuttumiseen oikeutettu henkilöpiiri eli ylläpitohenkilöstö täsmennetty riittävästi?

3.2.3.1 Sähköpostin käyttö

Teknillisen korkeakoulun rehtorin vahvistamissa tietokonejärjestelmien ja tietoliikenneverkon käytön säännöissä todetaan, että korkeakoulun tavoitteena on tarjota opiskelijoilleen ja henkilökunnalleen hyvät mahdollisuudet tietokonejärjestelmien ja tietoliikenneyhteyksien käyttöön. Käytön periaatteista todetaan säännöissä, että Teknillisen korkeakoulun läsnäolevilla opiskelijoilla, tutkijoilla ja muulla henkilökunnalla on oikeus käyttää korkeakoulun tietotekniikkapalveluja töissä, jotka liittyivät välittömästi opiskeluun, tutkimukseen, opetukseen ja näiden tukitoimiin korkeakoulussa. Muun käytön todetaan edellyttävän erillissopimusta. Säännöissä ei ole määritelty tai täsmennetty sähköpostin käyttöä.

Sääntöjen mukaan tietotekniikkapalvelujen käyttöön tarvitaan käyttölupa, jolla käyttäjä sitoutuu noudattamaan sääntöjä sekä muita korkeakoulun antamia ohjeita ja sääntöjä tietotekniikkapalvelujen käytöstä. Käyttöluvan myöntämisen yhteydessä käyttäjä saa henkilökohtaisen käyttäjätunnuksen ja hän sitoutuu noudattamaan näitä sääntöjä.

Teknillisen korkeakoulun atk-keskus on antanut sääntöjen soveltamisohjeet 29.10.1997. Niissä todetaan, että sähköpostin sallituksi käytöksi voidaan tulkita muun muassa sähköpostin käyttö asiallisiin tarkoituksiin, tiedonsiirtopalvelutja yhteydenotot niihin koneisiin, joihin käyttäjällä on voimassa oleva käyttöoikeus sekä interaktiiviset viestit käyttäjältä toiselle. Kiellettyä käyttöä on soveltamisohjeiden mukaan muun muassa tietotekniikkapalveluiden käyttö liike-, ansio- tai muuhun kaupalliseen tai poliittiseen toimintaan. Hyväksyttävää kuitenkin on Teknillisen korkeakoulun tarpeita palveleva ilmoittelu sekä eräiden yksityiskäytössä olevien kulutushyödykkeiden myynti-ilmoittelu ns. tori-ilmoitteluna.

Edellä sanotun nojalla totean, että sääntöjen ja soveltamisohjeiden perusteella ei ole yksiselitteisen selvää, että sallittua käyttöä olisi ainoastaan joko työtehtävään, tutkimukseen tai opiskeluun liittyvä sähköpostin käyttö.

Luvallisen käytön määrittely on kuitenkin nähdäkseni tärkeää erityisesti sen vuoksi, että juuri luvallisen käytön perusteella voidaan arvioida käyttäjän odotuksia viestinnän luottamuksellisuudesta, kun käyttäjä sitoutuu tietoverkon käyttöä koskeviin määräyksiin. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan soveltavuutta arvioitaessa tarkasteltu niitä perusteita, joilla henkilöllä on ollut perusteltua syytä odottaa yksityisyyttä viestinnältään. Tällöin on otettu huomioon muun muassa etukäteen määrätty käyttötarkoitus (katso Eur. Court HR, Halford v. the United Kingdom, Reports of Judgements and Decisions 1997-III, s. 1004-).

Tietosuojavaltuutettu on tässä asiassa antamassaan lausunnossa todennut, että sähköpostiviestin osalta henkilörekisterilain mukainen hyvä rekisteritapa edellyttää, että henkilörekisterin käytöstä ja siihen liittyvistä menettelytavoista on olemassa rekisterinpitäjäkohtaiset ohjeet, jotka ottavat huomioon myös rekisterinpitäjän ulkopuolisten tahojen yksityisyyden suojan. Myös oman käsitykseni mukaan näin on asianlaita.

Mielestäni säännöistä tulisikin yksiselitteisesti ilmetä sähköpostin sallittu käyttö.

3.2.3.2 Viesteihin puuttumisen tarkoitus

Säännöissä todetaan, että lupa valvoa, rajoittaa ja säädellä tietokonejärjestelmien ja tietoliikenneverkon käyttöä on sallittu ylläpitohenkilökunnalle heidän velvollisuuksiensa hoitamiseksi. Näitä velvollisuuksia ei säännöissä ole kuitenkaan täsmennetty. Näin ollen niistä ei ilmene esimerkiksi se tärkeänä pidettävä seikka, kohdistuuko valvonta sähköpostiviestien sisältöön vai ei.

Teknillisen korkeakoulun rehtori on antamassaan selvityksessä todennut, että tarkoituksena on ylläpitää järjestelmää ja taata sen toimintakyky, jotta verkko ei tukkeutuisi eikä viestien määrä tekisi verkon käyttöä mahdottomaksi.

Mielestäni tämä viesteihin puuttumisen rajoitettu tarkoitus olisi selvästi ilmaistava säännöissä.

3.2.3.3 Puuttumisen välttämättömyys

kuten edellä jo on ilmennyt, perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan korostanut, että kaikenlainen puuttuminen perusoikeuteen edellyttää, että se on ehdottoman välttämätöntä hyväksytyn tarkoituksen aikaansaamiseksi.

Teknillinen korkeakoulu ei selvityksessään ole esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella viestin sisältöön tutustuminen olisi ylläpitotehtävien hoitamiseksi välttämätöntä.

Opetusministeri on tässä asiassa antamassaan lausunnossa todennut, että tietojärjestelmän ylläpitotehtävät lienee mahdollista suorittaa sähköpostinkin osalta tutustumatta luottamuksellisiin tietoihin. Asiassa saadun selvityksen perusteella on siis tehtävissä se johtopäätös, että sääntöihin sisältyvä määräys, joka oikeuttaa ylläpitohenkilökunnan lukemaan koneissa tai verkoissa olevaa tietoa, ei ole perusteltu. Tämä ei mielestäni merkitse kuitenkaan sitä, etteikö käyttäjätietoa ja sähköpostiosoitetta koskevat tiedot olisi luettavissa silloin, kun sähköposti ei ole saavuttanut vastaanottajaa osoite- tai muun vastaavan virheen vuoksi.

Katson, että sähköpostiviestien lukemiselle ei ole saadun selvityksen perusteella Teknillisen korkeakoulun ilmoittaman käyttötarkoituksen mukaista välttämätöntä tarvetta.

3.2.3.4 Viestien poistaminen

Säännöissä ei ole otettu kantaa viestien poistamiseen tilanteessa, jossa viestin saaja ei ole vielä lukenut viestiä. Ohjeissakaan ei ole täsmennetty menettelyä tältä osin.

Opetusministeri on todennut lausunnossaan, että sellaisten sähköpostiviestien poistamista tulisi arvioida erikseen, joita viestin saaja ei ole vielä lukenut. Yhdyn tähän käsitykseen. Tällä seikalla on nähdäkseni merkitystä myös hallitusmuodon 10 §:ssä turvatun sananvapauden toteutumisen kannalta. Säännöissä ei ole eritelty tätä tilannetta.

Nähdäkseni säännöt ovat siis puutteelliset siltä osin, että niissä ei ole erikseen kerrottu, miten käsitellään niitä sähköpostiviestejä, joita vastaanottaja ei ole lukenut.

3.2.3.5 Henkilöpiiri

Säännöissä ei ole määritelty myöskään sitä, kenellä on oikeus viestin ja tietoliikenneverkon käytön valvontaan.

Lupahakemukseen sen sijaan liittyy 1.5.1994 päivätty ohje atk-luvan hakijalle ja valvojalle. Siinä todetaan, että atk-luvan myöntämisoikeus on korkeakoulun viran- ja toimenhaltijoista professoreilla, apulaisprofessoreilla, lehtoreilla, yliassistenteilla, laboratorioinsinööreillä, yksiköiden johtajilla, osasto-, toimisto- ja jaostopäälliköillä. Ohjeessa todetaan myös, että luvan myöntäjä on samalla käytön valvoja, joka vastaa käyttötarkoituksen oikeellisuudesta. Edelleen ohjeissa todetaan atk-keskuksella olevan oikeus valvoa luvan käyttöä ja tarvittaessa lukea ja tallettaa käyttäjien tiedostoja.

Näissä ohjeissa on mielestäni annettu oikeus viestien valvontaan laajemmalle henkilöpiirille kuin mitä säännöissä käytetty käsite ylläpitohenkilökunta voi sisältää. Lisäksi ohjeiden mukaan käytön valvoja vastaa käyttötarkoituksen oikeellisuudesta. Se, sisältääkö tämä nimenomaisesti viestien sisällön valvontaa jää tämän ohjeen perusteella epäselväksi. Teknillisen korkeakoulun rehtorin antamassa selvityksessä viitataan ainoastaan ylläpitotehtävään.

Mielestäni ylläpitohenkilökunta tulisi määritellä säännöissä tarkasti ja mahdollisimman rajoitetusti. Ohje tulisi tältä osin saattaa sisällöltään sääntöjä vastaavaksi.

3.2.4 Yhteenveto

Teknillisen korkeakoulun säännöt ja käyttölupaa koskeva hakemusmenettely lähtevät siis siitä, että käyttäjä on tietoinen valvonnasta ja luvan hakiessaan antaa suostumuksensa siihen.

Kuten edellä olen todennut, säännöt eivät mielestäni kuitenkaan ole perusoikeutena turvatun luottamuksellisen viestin suojan tai henkilörekisterilain hyvän rekisteritavan edellyttämällä tavalla riittävän täsmällisiä viesteihin puuttumisen tarkoituksen, ylläpitohenkilökunnan henkilöpiirin ja lukematta olevien viestien käsittelyn osalta. Käsitykseni mukaan myös sähköpostin käyttöä yksityisluontoisten viestien lähettämiseen tulisi täsmentää. Myöskään sähköpostiviestien lukemiselle ei ole saadun selvityksen perusteella Teknillisen korkeakoulun ilmoittaman käyttötarkoituksen mukaista välttämätöntä tarvetta.

3.3 Lainsäädännöstä

Tietoverkkoja koskeva sääntely on tähän asti puuttunut lainsäädännöstämme kokonaan. Luottamuksellisen viestin suojaa on pyritty arvioimaan lähinnä puhelinsalaisuutta koskevien normien pohjalta. Erilaisten teknisten ratkaisujensa vuoksi televiestintä kaipaisi kuitenkin omaa sääntelyään, kuten tietosuojavaltuutettu on lausunnossaan todennut. Opetusministeri on myös todennut lausunnossaan, että mikäli tietokonejärjestelmien ja tietoliikenneverkon toimintakykyisenä pitämiseksi on välttämätöntä rajoittaa luottamuksellisen viestin loukkaamattomuuden periaatetta, tulisi siitä hallitusmuodon säännökset ja riittävät oikeusturvajärjestelyt huomioon ottaen säätää erikseen lailla.

Hallitus onkin 18.6.1998 antanut eduskunnalle esityksen laiksi yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 85/1998). Lailla on tarkoitus perinteisten telepalvelujen ohella säännellä sähköpostia ja muuta televiestintää internetin välityksellä. Lakiesityksessä todetaan, että televiestintä olisi luottamuksellista hallitusmuodon 8 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla. Säännös sisältäisi määräykset vaitiolovelvollisuudesta muun muassa silloin, kun luottamuksellinen televiesti joutuisi jonkun muun kuin vastaanottajaksi tarkoitetun tietoon. Tällä olisi tarkoitus säännellä myös tilannetta, jossa työnantaja tai oppilaitoksessa työskentelevä saa tavanomaisen toimintansa ohessa tietoonsa muiden luottamuksellisia viestejä ilman, että hänellä olisi ollut oikeudettomasti tarkoitus hankkia tällaisia tietoja. Säännös sisältäisi myös kiellon oikeudettomasti käyttää hyväksi tietoa viestin sisällöstä tai sen olemassaolosta. Jos työnantajalla olisi esimerkiksi sopimuksen johdosta tai muusta syystä oikeus lukea työntekijöidensä sähköpostiviesti, on sääntelyssä tarkoitus turvata yksityisluonteiset luottamukselliset sähköpostiviestit vaitiolovelvollisuutta ja käyttökieltoa koskevin määräyksin. Lakiesityksessä ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, mitkä ovat työnantajan oikeudet työntekijöidensä sähköpostiviestien käsittelyssä.

Työministeriossa on valmisteilla hallituksen esitys lainsäädännöksi yksityisyyden suojasta työelämässä. Saamani tiedon mukaan tämän esityksen on tarkoitus sisältää säännös noudatettavasta menettelystä teknisessä valvonnassa. Esityksen mukaisesti henkilöstöön kohdistuvan teknisen valvonnan tarkoitus, käyttöönotto ja siinä käytettävät menetelmät kuuluisivat yhteistoimintamenettelyn piirin siten kuin siitä säädetään yhteistoiminnasta yrityksestä annetussa laissa ja yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa. Säännöksen tarkoituksena olisi pyrkiä yhteensovittamaan teknisen valvonnan avulla työnantajalle saatavissa olevia etuja sekä työntekijöiden yksityisyyden suojaan liittyviä näkökohtia. Myöskään tämän esityksen ei ole tarkoitus koskea työnantajan oikeuksien sisältöä.

Koska televiestintää koskevien lainsäädäntöuudistusten jälkeenkin työnantajan oikeus puuttua työntekijöiden sähköpostiviestien sisältöön jää vaille sääntelyä, on mielestäni aihetta selvittää erikseen tarvetta säännellä työnantajan valvontaoikeutta. Oppilaitoksen tietoverkon käyttöön liittyvien erityiskysymysten sääntelytarve tulisi nähdäkseni myös selvittää erikseen

3.4 Johtopäätökset

Saatan edellä kohdassa 3.2. esittämäni käsityksen Teknillisen korkeakoulun tietokonejärjestelmien ja tietoliikenneverkon käytön sääntöjen puutteellisuuksista Teknillisen korkeakoulun rehtorin tietoon lähettämällä hänelle jäljennöksen tästä päätöksestä.

Tulen omana aloitteena selvittämään lainsäädännön tarpeen siten kuin olen edellä kohdassa 3.3 esittänyt.