Toisinaan tekee mieli puhua pehmoisia. – Kiravuon netiketti
Tälle sivulle olen koonnut – hiukan muokattuina – joitakin huuhaa-ryhmiin kirjoittamiani juttuja. Mukana on myös muiden hyviä huuhaaideoita. Tämän olen tehnyt kerätäkseni parhaat palat niille, jotka eivät jaksa lukea sfnet.huuhaa-ryhmää. Jos tässä näyttää olevan jotain vakavaa, se on näköharha.
Koko länsimainen huuhaa on pelkkiä reunamerkintöjä Korpelan monologeihin.(Pekka Virtanen sfnet.huuhaassa 2005-03-11.)
Tätä sivua ei enää täydennetä, koska olen keskittänyt kaiken tarmoni Suuren huuhaakirjan (PDF; 8. laitos 2014-06-21, 277 sivua) kehittämiseen. Se sisältää myös tämän sivun huuhaat. Kirjan uusin, entistä huuhaampi versio on julkaistu e-kirjana vuonna 2015.
Espoon Tapiolassa on ensi lauantaina maalaismarkkinat.
Minä olen vähän miettinyt hommata kokeeksi yhden, mutta mistään ei ole löytynyt hoito-ohjeita. Miten ne esimerkiksi saa viihtymään kaupunkiolosuhteissa?
Maalaisia kannattaa hankkia kerralla ainakin neljän viiden yksilön parvi, jotta ne viihtyvät. Niitä voi ruokkia tavallisella suomalaisella perusruualla kuten pitsalla, hampurilaisilla ja spagetilla ja jauhelihakastikkeella. Valkosipulia kannattaa kuitenkin käyttää aluksi varovaisesti. Ruokintapaikaksi sopii hyvin isäntäväen ruokapöytä; muistathan vanhan sananlaskun ”Jyväjemmari syö pöydässäsi.”
Maalaisen saatavilla on aina pidettävä kaivovettä, piimää, olutta ja kossua.
Kullekin maalaiselle on hyvä hankkia oma makuukoppi, ”huone”, ja siihen televisio, digisovitin, tietokone laajakaistayhteyksineen ja kirjahylly, johon maalainen voi panna mukanaan tuomiaan tai hankkimiaan pikkutavaroita, esimerkiksi puutarhatonttuja. Näin maalaiset sopeutuvat alusta alkaen hyvin kodikkaisiin oloihinsa eivätkä ne karkaile esimerkiksi tupailtoihin.
Kahden viikon välein vaihdetaan maalaisen kopin lattialle puhtaat oljet.
Kuukausittain annettaan maalaiselle saavillinen tukiaisia, uusi Paavo Väyrysen kirja ja lippu 24 tunnin risteilylle.
Alkon sivuilta: ”Etanolin pitoisuus työpaikan ilmassa saa olla suurempi kuin minkään muun orgaanisen liuottimen.”
Taas työläisiä sorretaan. Tässähän päästään
siihen, että työntekijät saadaan tekemään pitempiä työpäiviä ihan
vapaaehtoisesti, kun ilmaan suihkutetaan etanolia sopiva määrä –
sen verran,
että ollaan vähän huppelissa mutta työt silti sujuvat. Kukas hullu lähtisi
virallisen työajan päättyessä kotiin, jossa odottaa vain nalkuttava puoliso,
tyhjä viinakaappi, rääkyvät pennut ja kotitöitä siellä täällä, kun voi jäädä
duuniin ja mukavasti omalla työpaikallaan nauttia ensiluokkaista etanolia
suoraan limakalvojen ja keuhkojen kautta? Pomot saavat tietysti samalla
ilmaan suihkutettua Dom Perignon
Vrt. Chaplinin Nykyaikaan ja työpaikkaruokinnan järjestelyihin siinä.
Hienoa, että kielilautakunta on vihdoinkin ottanut selvän askeleen kohti vieraiden nimien suomalaistamista, ks. http://kotus.shorturl.com
Uudistuksessa jatketaan vanhaa hyvää linjaa, jossa yleisimmin käytettyjä maantieteellisiä nimiä mukautetaan suomeen, esim. Stockholm > Tukholma, London > Lontoo. Kaivattuja uudistuksia ovat mm. EU:n pääkaupungin selkeän suomalainen nimi Rysseli ja näppärät amerikkalaisten nimien suomalaistukset kuten Long Island > Pitkäsaari.
Olin ällikällä lyöty ja kurisettu, kun kuulin, että Saksassa ei uskota Joulupukkiin, vaan siellä kuulemma Jeesuslapsi antaa ja jakaa lahjat.
Joo on se kummaa, kun tunkevat Jeesuksen joka paikkaan, jouluunkin.
Mutta ensi vuodeksihan tulee se uusi juhladirektiivi, joka säätää sallitut vapaapäivät ja juhlimistavat niin, että ihmisten, pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuvuus toteutuu. Vaikeaa kädenvääntöhän siitä tulee, mutta kannattaa jo totutella siihen, että ainakin Mikael Agricolan päivä ja juhannus menevät, koska direktiivi sisältää oikeuden vain yhteen kansalliseen poikkeukseen vuodessa ja se on varmaankin itsenäisyyspäivä. Onhan se vaikeaa, mutta voimmehan muistaa Agricolaa itsenäisyyspäivän juhlassa!
Muistaakseni tuoreessa luonnoksessa oli pakolliseksi jouluruuaksi määritelty ainakin lipeäkala (virkakielellä muistaakseni ”kuivatusta kalasta valmistettu perinneruoka”), koska se käytössä mm. Portugalissa ja Norjassa, jota näin houkutellaan EU:n jäseneksi. Ympäristönsuojelun takia luonnonpuiden käyttö joulukuusina tai muina joulupuina kielletään v:een 2010 mennessä.
Lahjojen antamiseen direktiivi tuo tasa-arvoa, terveysvalvontaa ja yleistä moraalia edistäviä piirteitä. Koska niin Jeesuslapsi kuin joulupukkikin ovat uskonnollisesti latautuneita hahmoja, joita EU:ssa ei voida avoimesti virallistaa, otetaan käyttöön erityinen joulunukke.
Joulunukke eli EU-nukke on EU:n lippua vastaavaan kankaaseen puettu henkilö, jolla on päässä täysnaamari tietosuojadirektiivin vaatimuksesta. Joulunuken tehtävä on määräaikainen (1 vrk) EU-virka. Kaikki tietyn perheen lahjat luovutetaan hänelle joulupäivän (direktiivin mukainen lahjojenantamispäivä!) aamuna, ja hän suorittaa pistokoetarkastuksia muutamille lahjoille. Jos löytyy viallinen tai direktiivien vastainen lahja (esim. esine, jonka alle 3-vuotias voi panna suuhunsa), lahjaerä hävitetään ongelmajätelaitoksessa. Muussa tapauksessa odottaa jouluilo: joulunukke soittaa ovikelloa ja jakaa lahjat perheenjäsenille tasa-arvoisesti, arvontaa käyttäen, kuitenkin niin, että arvonnassa käytetään painokertoimia, jotka määräytyvät Euroopan kiltteysvirastoon rekisteröityjen kiltteyspisteiden mukaan. Näin vältetään perheensisäisen suosinnan epätasa-arvoistava vaikutus, sillä kiltteyspisteitä saa vain EU:n akkreditoimien tarkastajien (ns. tonttujen) raporttien perusteella.
Pian siis kaikki kiltit lapset voivat innolla odottaa EU-nukkeja!
miksi tsekinkieltä ei voi kirjoittaa ilman joka toisen kirjaimen päälle laitettavaa aksenttimerkkiä tai kruunukoristetta tai ruotsalaisen å-kirjaimen rinkulaa.
Asiahan on varsin yksinkertainen, mutta koska niin on tässä tapauksessa lukijakuntakin, selitän sen voimakkaasti yksinkertaistettuna enkä aloita hieroglyfeistä ja muinaisseemiläisestä aakkostosta kuten oikeastaan pitäisi. (Kohtuutonta korvausta vastaan olen valmis tilauksesta pitämään aiheesta tarkemman esitelmän, en kuitenkaan selvin päin.)
Muinaiset roomalaiset eivät olleet kaukaa viisaita vääntäessään oppimiaan kreikkalaisia kirjaimia omaan käyttöönsä. Niinpä heiltä jäi ottamatta huomioon mm. se, että tšekin kielessä on huomattavasti enemmän foneemeja kuin latinassa kirjaimia.
Niinpä otettiin käyttöön erilaisia tarkkeita. Jan Hus keksi 1500-luvulla háčekin (ˇ), jota suomessa kutsutaan hatuksi ja englannissa jostakin ihmisjärjelle tuntemattomasta syystä caroniksi. Tästä hyvästä hänet poltettiin roviolla, joskin asiaan kuulemma liittyi myös joitakin (muita) uskonnollisia erimielisyyksiä. Alkujaan háček oli yläpuolinen piste, ja kenties tähän liittyneet kiistat osittain johtivat tuohon traagiseen tapahtumaan – lieneeköhän asia yhteydessä myös hattujen sotaan vähän myöhemmin? Akuutin käytöllä vokaalin pituuden osoittamiseen taas on esikuvansa jo antiikissa. Muuta erikoistahan tšekin merkistössä ei oikeastaan olekaan, ellei oteta huomioon sitä, että pitkää u:ta merkitään milloin ú:lla, milloin ů:lla; jälkimmäisen epäillään johtuvan 30-vuotisen sodan aikaisesta hakkapeliittojen suorittamasta pakkoruotsittamisesta. Ai niin, onhan myös hatullinen t-kirjain, joka versaalina on ihan normaalin näköinen (Ť) mutta gemenana näyttää valistumattoman maallikon mielestä kovasti siltä kuin t:hen olisi liitetty pilkku eikä hattua (ť). Merkitykseltäänhän kyseinen kirjain kuitenkin on selvää pässinlihaa: soinniton palataaliklusiili.
Maailmanhistoriallisesti merkittävintä asiassa on tietysti se, että š ja ž kehitettiin, Kaitselmuksen johdolla, perimmältään suomen kielen tarpeisiin. Jo yli sadan vuoden ajanhan nämä tšekin ortografiasta lainatut kirjaimet ovat kuuluneet kansallisen kulttuurimme jalokiviin. Kyvyttömyys tai kyky niiden käyttöön erottelee yhä vuohet lampaista ja pukit pässeistä.
Hiljattain oli Helsingin Sanomat -nimisessä päivälehdessä juttu pontikanteosta. Siinä mainittiin otsikossa, että pontikkaan on käytetty hiirenraatojakin. Ne harvat, jotka lukevat myös ns. leipätekstin, huomasivat sieltä, että otsikko oli hienostelevan siisti eli mainitsi vain hovikelpoisimman osuuden asiasta. Tekstissä mainittiin paljon olennaisempia raaka-aineita: lehmänlanta ja ihmisen ulosteet.
Selväähän on, että niin ihmisen kuin eläintenkin, etenkin kasvissyöjien, ulosteissa on paljon käymiskelpoisia hiilihydraatteja, jotka kannattaisi ottaa hyötykäyttöön. Pontikan valmistus on oiva tapa. Käymisen jälkeenhän seuraa tislaus, jossa mahdolliset taudinaiheuttajat tislautuvat pois tai kuolevat, ja ei-toivotut hajut ja maut vähenevät (lähes) olemattomiin.
Ellei köyhää kansaa sortava kvartaalikapitalistis-eurokraattinen tyrannivaltio voi sallia kansan valmistaa sorretun voimaa laillisesti ja siten suuressa määrin, tulisi ainakin Direktiiveillä ja Laeilla säätää pakolliseksi viemärijätteen hyötykäyttö jätteenkäsittelylaitoksissa tällä tavoin. Ja kun pontikkaa säilytetään muutama vuosi tammiviilutynnyreissä, sitä voidaankin myydä konjakkina, jahka saadaan murretuksi ranskalaisten hankkima protektionistinen suoja konjakki-nimitykselle. Tai ainakin Jaloviinana.
Kirjoitettu huuhaahan 2004-10-04 vastaukseksi viestiin, jossa sanottiin: ”No nyt on sitten vaalimainosten aika.” (Kunnallisvaalimainonta oli alkanut.)
Okei, mä sitten mainostan:
Äänestäkää Kerryä ja jatkokautta Putinille! Siinä kaksi todellista demokraattia, jotka panevat antidemokraattiset voimat kuriin.
Suomalaisethan ovat selvästi kiinnostuneempia eräiden muiden maiden vaaleista kuin omistamme, ja tärkeämpiähän ne ovatkin.
Oikeastaan jokaisen kansan pitäisi saada valita toisen maan valtaapitävät. Suomi voisi siis aluksi hoitaa USA:n ja Venäjän, ja meidän kunnallisvaalimme voitaisiin ratkaista vaikkapa Jaavalla.
Toinen vaihtoehto olisi antiikin Ateenan demokratia, jossa monet virat täytettiin arvalla. Siinähän on se etu kaikkiin muihin vaalitapoihin verrattuna, että päteväkin voi tulla valituksi. (Kukaan, joka haluaa määräillä muiden ihmisten elämää, ei ole siihen pätevä. Mutta harvoin olen saanut aihetta epäillä, että johonkin julkiseen tehtävään valittu ei nauttisi homman siitä puolesta.)
Tietysti olisi mahdollista myös ulkoistaa vaalit tarjouskilpailun perusteella. Yksityinen yritys hoitaisi äänestämisen varmaan paljon tehokkaammin kuin monimiljoonainen kansa, ja halvemmallakin, jos oikein tingitään.
Tämä on alkujaan kirjoitettu otaxin huuhaahan 2004-09-09. Helsingin Sanomat oli kertonut edellisenä päivänä, että ”Venäjä julisti maailmanlaajuisen terroristisodan”, ja tätä kommentoitiin huuhaassa näin:
Jotain tuntuu itänaapurissakin muuttuvan, kun muistavat tuollaistakin tehdä. Pääsi aikanaan unohtumaan niin vuonna 1939 kuin 1941. Ainakin noin verbaalisessa mielessä. Ottivat molemmilla kerroilla ns. lentävän lähdön.
Mutta olivathan Neuvosto-Venäjä ja Neuvostoliitto julistaneet maailmanlaajuisen luokkasodan. Unohtivat vain välillä kertoa, mihin suuntaan milloinkin lähtivät höökimään.
Nythän on kyllä niin, että vuonna 1941 Neuvostoliitto onnistui pääsemään lähinnä hyökkäyksen uhriksi. Syyllisiä tiettävästi etsitään yhä. Yhden tulkinnan mukaan Stalin oli järjestänyt joukot hyökkäysryhmitykseen, ja kaikki menikin ihan sekaisin, kun Suur-Saksa, Suur-Romania ja Suur-Suomi aloittivat ensin. Vähän niinkuin olisit etukäteen suunnitellut shakkipelisi noin 42. siirtoon asti ja sitten musta törkeästi aloittaa. Vähemmästäkin joutuu vetäytymään rientomarssia. Sitten harjoiteltiinkin puolustussodankäyntiä live-tilanteissa melkein Siperiaan asti.
Tämänpäiväisten lehtitietojen mukaan Venäjä on ilmoittanut hyökkäävänsä ”terroristeja” vastaan kaikkialla maailmassa, kuitenkin (toistaiseksi) käyttämättä ydinaseita. Tämä varmaankin jouduttaa ulkopoliittisen johtomme pyrkimyksiä parantaa maamme kansainvälistä mainetta rauhaarakastavana valtiona luopumalla nopeasti jalkaväkimiinoista. Jos nimittäin Suomella olisi miinoja varastossa, voitaisiin epäillä, että suojelemme terroristeja, varsinkin kun terrorisminvastaisen taistelun keskeisin yksikkö Suojelupoliisi on lamautettu vangitsemalla sen ylin johto.
Selvittämättä on jäänyt, mitä ihmettä Rudolf Hess oikein hössötti lentäessään Isoon-Britanniaan. Jos se oli Hitlerin vilpitön rauhantarjous, niin siinä tapauksessa missattiin ehkä ainutlaatuinen tilaisuus.
Jos Hessin rauhanoffensiivi olisi onnistunut, saattaisimme nyt elää maailmassa, jossa Neuvostoliitto on muisto vain ja jossa Eurooppa on yhdistynyt Saksan, Ison-Britannian ja Ranskan johdolla! Ja Suomikin olisi vapaa ryssän vallasta, joskin ehkä em. koalition protektoraatti.
Huuhaassa kirjoitettiin:
Nonni, la donna e mobile!
Katsotaanpa mitä Googlen kielenkäännösohjelma tuosta sanoo:
Grandfathers, the woman and piece of furniture!
Olisikohan tarkoitettu tätä:
La donna è mobile!
Ainakin se kääntyy näin:
The woman is mobile!
Se on paljon järkevämpi, sikäli kuin nyt mikään, missä mies mainitsee naiset jne.
Ja sitten vielä jotkut sanovat, ettei aksenttimerkeillä ole merkitystä.
Huuhaassa kysyttiin:
Pitäisi kaulia pitszataikinaa, ja, mäntti, vein kaikki tyhjät pullot palautukseen aamulla, eikä tämä uusi ole vielä lähellekään tyhjä. Mikä neuvoksi?
Tähän ehdotettiin vastaukseksi ”Korkki?”, mihin minä:
Olipas vitsikästä. Korkkihan on tietysti lintattu lyttyyn ensimmäiseksi, perinteisen suomalaisen rituaalin mukaan.
Muistan vieläkin, kuinka joku suomalainen valitti neuvostoliittolaisten votkapullojen repäisykorkkeja – kuinka pulloa ei voinut kunnolla sulkea sen jälkeen, kun se oli avattu. Siihen toveri: ”Enpä ole koskaan nähnyt suomalaisen kiertävän korkkia kiinni.”
Joten oikea neuvo on tietysti se, että otetaan pullosta kunnon kulaus, kaadetaan loput lasiin, ruvetaan kaulimaan, todetaan että taikina tarttuu pulloon kuten ennenkin eikä suostu tasaiseksi, eikä kaapissa sitä paitsi ole päällystettäkään ja tomaattipurkki oli parasta ennen 03.02.01, mitä se sitten lieneekin, ja juustoksi on vain homeista edamia, ja ”edulliset” valkosipulit muuttuneet paitsi idullisiksi myös itsestään käveleviksi, joten soitetaan pitsataksi ja korkataan toinen pullo.
Siihen aikaan, kun suomalaiset sankoin joukon kääntyivät pois pakanuudesta oikeaan uskoon, oli senaikaisessa ruotsin kielessä sana, josta nykyruotsin ”påsk” on kehittynyt mutta josta on voitu – mm. latinan, kreikan ja heprean sanojen perusteella – päätellä, että nykyruotsin å:n tilalla on ollut ”a”, ja sanan lopussakin on ollut ”a”, eikä k-äänne liene enää ollut aspiroitunut kuten muinoin kreikassa. Eipä siis ihme, että lingvistit ovat päätelleet, että suomen kieleen sepitettiin sana ”pääsiäinen” lähinnä profaanin homonyymin välttämiseksi.
Hurskas selitys on, että ”pääsiäinen” viittaa pääsiäisen alkuperäisiin sanomiin, joko Israelin kansan pääsemiseen Egyptin maasta, orjuuden pesästä, tai Jeesuksen pääsemiseen haudasta. Kulttuurihistoriallisesti paljon uskottavampi selitys on, että pääsiäinen nimettiin sen kunniaksi, että päästään paastosta, johon laskiaisena oli laskeuduttu.
Sitkeänä legendana elää kuitenkin myös kertomus, jonka mukaan konklaaviin määrätyt papit, joille oli annettu tehtäväksi keksiä nimitys tälle juhlalle ja jotka jo olivat liki neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä viettäneet asiaa pohtien, syömättä ruuan murua ja pääsemättä ulos millekään asialle, niinkuin piispa oli määrännyt, ratkesivat riemuun, kun joku tokaisi ”se olisi melkoinen pääsiäinen, jos joskus päästäisiin tästä p*sk*sta!”
Tähän selitykseeni esitettiin täydentävä kommentti: ”Tämän kaiken symbaaliksi sitten keksittiin juhlistaa hommaa mämmillä.”
Tämä on kommentti seuraavaan lausumaan: ”Olen nähnyt tutkimuksen, amerikkalaisen, tietotyöläisten ajankäytöstä. Muistaakseni n. 90 % ajasta kului ihmettelyyn, 10 % tuottavaan työhön.”
Tulos luultavasti vain kuvastaa sitä, miten tehokkaasti tietotyöläiset osaavat naamioida puuhansa ”tuottavaksi työksi”. Kun esimerkiksi käyttää pari päivää viilatakseen vähän tehokkaammaksi sellaista koodia, joka suoritetaan todennäköisesti enintään kerran, tai toteuttaakseen ohjelmaan piirteen, jota kukaan ei halua eikä voisikaan käyttää, koska sitä ei dokumentoida, niin puuhastelua seuraavasta maallikosta, ja asiantuntijastakin, se voi näyttää tosi tuottavalta työltä. Siinä päästään helposti yli ohjelmoijan keskimääräisen tuottavuuden (5–10 riviä lopullista koodia päivässä).
Amerikkalaiset ilmaisevat auton polttoaineen kulutuksen kertomalla, montako mailia yhdellä gallonalla pääsee. Meillä on vielä oudompi tapa: sanomme, että auto syö niin-ja-niin monta litraa sadalla (kilometrillä).
Litra on SI-järjestelmään kuulumaton yksikkö, joka on toistaiseksi
hyväksytty käytettäväksi SI-yksiköiden ohella. Se vastaa
tilavuuden SI-yksikön eli kuutiometrin (m3)
kerrannaista
Toisaalta kun kyseessä on tilavuus jaettuna matkalla, voidaan supistaa, jolloin yksiköksi saadaan neliömetri (m2). Esimerkiksi kulutus ”yhdeksän litraa sadalla”, siis 9 L/(100 km), on täten oikein ilmaistuna (9×10-3 m3/(10 5 m) =) 9×10-8 m2.
Käytännön syistä voimme käyttää pinta-alan yksikön
m2 kerrannaista
mm2
Tälle on havainnollinen tulkinta. Jos kuvittelemme, että polttoaine palamisen sijasta valuu säiliössä olevasta reiästä täysin tasaisena vanana, niin oikealla tavalla, pinta-alan yksiköllä esitetty polttoaineenkulutus vastaa reiän pinta-alaa.