Švaa-kirjain ə (englanniksi schwa) on kehitetty alkujaan foneettiseksi merkiksi, joka tarkoittaa švaa-vokaalia eli neutraalivokaalia eli suun keskiosassa ääntyvää vokaalia, jota voisi hiukan epämääräisesti luonnehtia eri vokaalien keskiarvoksi. Se esiintyy esimerkiksi englannissa sanan about alussa ja artikkelin a tavallisessa, painottomassa ääntämyksessä.
Neutraalivokaali on usein hyvin lyhyt vokaali, joka voi jäädä kokonaan pois nopeassa puheessa. Tämä ei kuitenkaan kuulu tämän äänteen määritelmään, vaan se voi ääntyä myös normaalin mittaisena ja painollisena.
Švaa-kirjainta käytetään suomessa melko usein ääntämismerkinnöissä silloinkin, kun niissä muutoin yritetään tulla toimeen suomen kirjaimilla ja ääntämyksen karkealla kuvailulla. Tämä on perusteltua, koska kyseessä on usein esiintyvä äänne ja koska se poikkeaa äänteellisesti kaikista suomen vokaaleista. Juuri neutraalisuutensa (tai ”epämääräisyytensä”) takia se erottuu, koska suomen vokaalit ovat muutoin melko ”kirkkaita” ja ”puhtaita”.
Myöhemmin on ə-merkki otettu myös kirjaimeksi joidenkin kielten varsinaiseen kirjoitusjärjestelmään.
Azerin ja tataarin kirjoitusjärjestelmään ə on otettu äänteen [æ] merkiksi eli samaan tehtävään kuin suomessa ä-kirjain. Tässä tehtävässä sitä käytetään myös tšetšeenin kielessä, kun sitä kirjoitetaan latinalaisin aakkosin.
Kirjaimen virallinen suomenkielinen nimi on švaa, vaikka se siis ei suinkaan aina äänny švaa-äänteenä. Nimestä käytetään nykyisin myös asua svaa, joka voidaan tulkita viralliseksikin.
Švaa on lainattu myös kyrilliseen kirjoitusjärjestelmään, ja kyrillinen švaa (U+04D9) on samannäköinen kuin latinalainen. Periaatesyistä sitä kuitenkin pidetään eri merkkinä, koska kyse on kahdesta eri aakkostosta.
Muodoltaan ə-kirjain on 180 astetta käännetty e-kirjain. Toisin sanoen jos paperiarkki kiepautetaan ylösalaisin, e muuttuu ə:ksi ja ə e:ksi. Taustalla on ehkä se, että mm. englannissa ja ranskassa e-kirjain usein ääntyy švaana.
Jos ə-kirjain valitaan merkistötaulukosta, esimerkiksi Windowsin Merkistö-ohjelmalla, on oltava tarkkana. IPA-merkkien joukossa on nimittäin ə:n (U+0259) lisäksi myös peilikuva-e (reversed e) ɘ (U+0258). Lisäksi on aivan ə:n näköinen merkki käänteis-e (U+01DD), jota käytetään eräissä afrikkalaisissa kielissä ns. yleisnigerialaisessa aakkostossa. Sitä pidetään erillisenä merkkinä, koska sitä vastaava versaalikirjain Ǝ (U+018E) on aivan erilainen kuin versaali-švaa Ə (U+0185), joka on käytännössä muodostettu gemenamuodosta, sitä suurentamalla.
Nämä sekaannusmahdollisuudet vältetään, kun ə kirjoitetaan näppärimmällä tavalla: suomalaista monikielistä näppäinasettelua käyttäen yhdistelmällä AltGr(a). Sijoittaminen a-näppäimeen johtuu siitä, että AltGr(e) on jo melko pitkään ollut varattuna euron merkin € kirjoittamiseen, ja muista vokaaleista juuri a:n voinee helpoimmin mielessään yhdistää švaahan. Se on helppo muistaa englannin sanoista a ja about.
Sanalla švaa tai švaavokaali tarkoitetaan usein myös toista asiaa: ns. loisvokaalia, joka kehittyy konsonanttien väliin ääntämyksen helpottamiseksi. Esimerkiksi suomen yleiskielen sana kolme esiintyy monissa murteissa muodossa kolome, jossa toinen o-äänne on loisvokaali. Suomen murteissa konsonanttien väliin muodostuva loisvokaali on yleensä laadultaan sama kun ensimmäistä konsonanttia edeltävä vokaali (halvalla ∼ halavalla, pilkku ∼ pilikku, kylmä ∼ kylymä jne.), joskin yleensä tavallista lyhyttäkin vokaalia lyhyempi. Se ei siis ole švaa-äänteen kaltainen.