Kirjainten tarinoita, luku 4 4 Tarkkeet:

4.18 Treema

Treemasta käytetään myös monia muita nimiä: diereesi, umlaut, erokepisteet ym. Eri nimitykset heijastavat osittain eri merkityksiä.

Treema ja Umlaut

Saksan kielessä treema kirjaimissa ä, ö ja ü esittää ns. Umlaut-ilmiötä eli sitä, että ääntämys on etuvokaalinen. Umlaut-sana viittaa usein nimenomaan taka- ja etuvokaalin vaihteluun taivutuksessa, esimerkiksi Hand : Hände ’käsi : kädet’. Suomen kielessä ei vastaavaa vaihtelua ole sanan vartalossa mutta kylläkin päätteessä; esimerkiksi illatiivin päätteellä on ns. vokaalisoinnun mukaisesti kaksi eri muotoa -ssa ja -ssä (esim. talossakylässä).

Suomen kieleen on omaksuttu ä ja ö ruotsin kautta saksasta, kun taas y-äännettä merkitään ruotsin mukaisesti y:llä eikä ü:llä. Ruotsissa ja suomessa ä ja ö yleensä käsitetään selvemmin erillisiksi vokaaleiksi kuin saksassa, jossa Umlaut on vain eräänlainen taivutuksen ja sananjohdon oheisilmiö eikä kovin usein erottele sanoja toisistaan.

Kirjaimissa ä ja ö olevaa treemaa voidaan tietenkin kutsua vakiintuneeseen tapaan a:n ja o:n pisteiksi silloin, kun nämä kirjaimet tarkoittavat samantapaisia vokaaleita kuin suomessa.

Treema erokepisteinä

Kokonaan toisentyyppinen merkitys treemalla on esimerkiksi ranskassa, jossa se osoittaa, että vokaali ääntyy erikseen eikä sitä tulkita digrafin (kahden kirjaimen yhdistelmän) osaksi.

Vanhinta tämäntapainen käyttö lienee latinan sellaisissa kirjoitustavoissa, joissa merkinnöillä aë ja oë osoitetaan, että e ääntyy erikseen, vastakohtana sille, että ae ja oe normaalisti molemmat ääntyvät pitkänä e:nä. Esimerkiksi latinan poena ’rangaistus’ ääntyy suunnilleen [ˈpeːna], mutta poëta [poˈeːta]. Treemaa ruvettiin käyttämään sen jälkeen, kun ae ja oe, jotka alkujaan olivat diftongeja, olivat yleisesti muuttuneet pitkäksi e:ksi, mutta joissakin sanoissa e piti ääntää erikseen. Tällaisia sanoja olivat aluksi lähinnä kreikkalaisperäiset sanat, esimerkiksi nimi Boëthius, myöhemmin muutkin, kuten keskiajalla arabialaiseen nimeen perustuva nimi Averroës. Treeman pois jättäminen tällaisista sanoista on nykyisin yleistä mutta antaa väärän käsityksen ääntämyksestä.

Vastaavasti esimerkiksi ranskalaisessa nimessä Anaïs treema ilmoittaa, että peräkkäiset a ja i ääntyvät erikseen eikä ai-yhdistelmä tarkoita eräänlaista e-äännettä kuten yleensä ranskassa.

Tyypillisesti tällaisessa käytössä treema on kahdesta peräkkäisestä vokaalista jälkimmäisen päällä. Se osoittaa myös, että vokaalit kuuluvat eri tavuihin, mistä kielitieteessä käytetään nimitystä hiatus ’aukko’, koska tavunrajan ajatellaan muodostavan ikään kuin aukon sanaan. Aukkoa tarkoittaa myös kreikan sana trẽma, josta nimi treema on peräisin. Sana diereesi (englannin diaeresis t. dieresis) puolestaan tarkoittaa erottamista, erilleen vetämistä.

Koska treema e:n päällä yleensä osoittaa, että e ääntyy erikseen, on ymmärrettävää, että sitä ruvettiin käyttämään myös sen osoittamiseen, että e ylipäänsä ääntyy. Englantilaisissa nimissä kuten Brontë treema tarkoittaa vain, että sananloppuinen e ääntyy eikä ole mykkä kuten englannissa yleensä. Sen äännearvo on tässä yhteydessä [i].

Treema-u (saksalainen y) ü

Treema-u koostuu u-kirjaimesta ja treemasta eli kahdesta pisteestä. Suomessa sitä usein kutsutaan saksalaiseksi y:ksi, mutta tämä nimitys on sopiva vain silloin, kun se todella ääntyy y-äänteenä. Näin on saksan lisäksi mm. virossa, turkissa ja kiinan pīnyīn-siirtokirjoituksessa.

Kirjain ü on syntynyt yhdistelmästä ue samaan tapaan kuin ä ja ö ovat syntyneet yhdistelmistä ae ja oe (ks. Ä:n tarinaa). Aluksi kirjoitettiin pieni e u:n yläpuolelle, ja myöhemmin e muuttui pisteiksi. Käsin kirjoitettaessa ja joskus fonteissakin ü:n pisteet ovat viivamaiset esimerkiksi kuten kaksoisakuutti-u:ssa ű. Sekaannuksen vaaraa tästä ei juuri aiheudu, paitsi unkarin kielessä, jonka merkistöön sekä ü että ű kuuluvat.

Saksaa kirjoitettaessa pidetään hyväksyttävänä korvata ü ue:llä, jos ü ei ole käytettävissä. Suomenkielisessä tekstissä siihen ei ole tarvetta, koska jos ä ja ö ovat käytettävissä, on ü:kin. Sen kirjoittaminen on hiukan vaativampaa mutta onnistuu tavallisella suomalaisella näppäimistöllä yhdistelmällä ¨u, missä ¨ tarkoittaa Å-näppäimen oikealla puolella olevan näppäimen (treemanäppäin) painamista.

Itse merkin nimeksi sopisi paremmin treema-u. Merkkiä käytetään muun muassa espanjan kielessä osoittamassa u-äännettä tilanteessa, jossa tavallinen u-kirjain jäisi ääntymättä. Espanjassa u on ei äänny yhdistelmissä gue ja gui, vaan se vain osoittaa, että g ääntyy kuten takavokaalin edellä, siis [g], eikä spiranttina, kuten se espanjassa yleensä ääntyy e:n ja i:n edellä. Siksi joissakin sanoissa käytetään yhdistelmää güe tai güi osoittamaan ääntämyksiä [gue] ja [gui].

Suomalaisessa aakkostuksessa ü on vanhastaan rinnastettu y:hyn. Käytännössä etenkin tietokoneella tehdyssä aakkostuksessa ü kuitenkin aakkostetaan kuten u, mikä vastaa saksan kielen käytäntöä.

Treema ja dialytiká

Kreikan kielessä käytetään dialytiká-nimistä tarketta, esimerkiksi kirjaimessa ϊ (dialytiká-ioota). Se vastaa muodoltaan treemaa, ja käytöltään se vastaa treeman erokepistekäyttöä. Niinpä se onkin Unicode-standardissa samastettu treeman kanssa.

Treeman kirjoittaminen

Suomalaista näppäimistöä käytettäessä voi treeman lisätä seuraavan kirjaimen päälle käyttämällä Å-näppäimen oikealla puolella olevaa treemanäppäintä.