Nykyajan kielenopas, luku 7 Sananvalinta:

Käsitteellinen vai havainnollinen ilmaisu?

Ilmaisun havainnollisuus on ennen muuta tyyliasia, ei niinkään oikeakielisyyttä. Näillä sei­koil­la on kuitenkin yhteys: käsitteelliseen ilmaisuun tulee yleensä helpommin virheitä. Tämä johtuu toisaalta siitä, että käsitteellisyys merkitsee vaikeita, harvinaisia, arkikieleen kuulumattomia sanoja, toisaalta siitä, että se vaatii mutkikkaita lause- ja virkerakenteita.

Nyrkkisääntö: valitse yksinkertaisin ja tutuin sana, joka ilmaisee asian tarpeeksi tarkasti. Ei siis niin tarkasti kuin mahdollista, vaan niin tarkasti kuin tarvitaan. Vertaa seuraavia:

Meissä on herännyt ajatus ottaa perheeseemme eläinystävä.
Olemme ajatelleet hankkia koiran.
Tulotasossamme tapahtunut epäsuotuisa kehitys on häirinnyt suunnitelmiamme.
Vaimon palkka laski, joten meillä ei ole varaa toiseen autoon.

Vaikka termien käyttö on usein välttämätöntä täsmällisyyden vuoksi, aina ei suinkaan tar­vit­se olla täsmällinen kaiken muun kustannuksella. Asiantuntijan kirjoittama teksti usein para­nee huomattavasti, kun tarkkoja ilmaisuja korvataan epämääräisemmillä, mutta ymmär­ret­tä­väm­mil­lä. Usein ongelmana on, että asiantuntija haluaa sanoa kaiken tai ainakin aivan liian paljon. Hän ehkä kirjoittaa seuraavasti:

Tutkimuksissa käytetyt, erityistä laboratoriokokeisiin kehitettyä kantaa edustavat kotihiiret (Mus musculus) eivät osoittaneet taipumusta abnormaaliin ruumiin­painon kehittymiseen käytettäessä tutkimuksen kohteena ollutta ravinto­seosta pääasiallisena ravinnonlähteenä, vaikka tällainen efekti oli hypotetisoitu teoreettisten tarkastelujen pohjalta.
Mutta useimmat ihmiset ymmärtäisivät perusajatuksen paljon paremmin, jos se esitettäisiin yksinkertaisesti:
Ruokaseoksen odotettiin lihottavan koehiiriä, mutta niin ei käynytkään.