Periaatteellisesti hyvin olennainen seikka Webissä on, että Web-tekstien sisäinen esitys on rakenteellinen. Sisäisessä esityksessä, HTML-kielessä, ei ole tarkoitus kuvata tekstin ulkonäköä tyyliin "tämä teksti tulee 15 mm:n korkuisin kirjaimin punaisella" vaan sen looginen rakenne tyyliin "tämä teksti on 1. tason otsikko". Loogisen rakenteen toteutus erilaisin keinoin jätetään tarkoituksellisesti riippuvaiseksi siitä, millaisella laitteella ja ohjelmalla tekstiä katsellaan. Loogisen rakenteen esityksen ei edes tarvitse olla minkäänlainen näkyvä teksti vaan se voi olla esimerkiksi automaattisesti tuotettua puhetta. Valitettavasti tämä perusajatus, rakenteen ja ulkoasun erottaminen toisistaan, on pahasti hämärtynyt asiantuntemattomassa Web-puuhastelussa.
Webin perusideaan liitettiin myöhemmin mahdollisuus ns. multimediaan eli erilaisten välineiden kuten kuvien, liikkuvien kuvien ja äänien yhdistäminen tekstimuotoiseen tietoon. Samalla Webin käyttöliittymät eli ne tavat, joilla Webissä olevia tietoja katsellaan, alkoivat nopeasti kehittyä tekstimuotoisista graafisiksi eli kuvallista esitystä tukeviksi ja hyödyntäviksi. On luonnollista, että tämä on lisännyt suuren yleisön kiinnostusta Webiä kohtaan. Valtaosa Webin käytöstä tapahtuukin nykyisin graafisella käyttöliittymällä Netscapella.
Lisäksi viime vuosina on kehitetty varsin tehokkaita tiedonhaun välineitä, joista tätä nykyä käyttökelpoisin on Alta Vista. Niiden tärkeys johtuu Webissä olevan tiedon valtavasta ja jatkuvasti kasvavasta määrästä. Ilman hakuohjelmia, joilla tietoa voi etsiä esimerkiksi avainsanojen perusteella, Webin käyttö on lähinnä ajanvietettä - tai ajantuhlausta.
Esimerkkeinä Webin tarjoamien mahdollisuuksien
hyötykäytöstä voi mainita
Tullin (http://www.edita.fi/tulli/) Web-sivut, joilla on
mm. matkailijoita koskevista tullimääräyksistä tietoja, jotka
todella pidetään
ajan tasalla määräysten muuttuessa,
ja Kansanterveyslaitoksen tiedotuslehden Web-version
(http://www.ktl.fi/ktlehti/), johon liittyy
mm. hypertekstiominaisuuksia hyödyntävä asiasanasto.
Koska "sivujen" tuottaminen Webiin vaatii erityisiä teknisiä taitoja, se hyvin usein annetaan "Web-asiantuntijoiden" tehtäväksi. Pahimmassa tapauksessa yritys teettää Web-sivunsa ulkopuolisilla konsulteilla, joilla ei ole ymmärrystä siitä, mikä on yrityksen toiminnassa olennaista ja sen asiakkaille tärkeää. Koska tämä tapahtuu irrallaan normaalista toiminnasta, sivut eivät jää kenenkään vastuulle; edes aivan välttämättömiä tietojen päivityksiä ei tehdä. Sivujen sisällön vähyyttä ja virheellisyyttäkin peitellään ulkoasun kuvitellulla näyttävyydellä. Sivuista muodostuu muistomerkki siitä, miten eräs ulkopuolinen konsultti näki yrityksen toiminnan eräänä vuonna.
"Web-asiantuntijoilla", kuten atk-alan ihmisillä yleensäkin, on suuri tarve tehdä itsensä välttämättömiksi. Tämä johtuu sekä henkisistä syistä eli halusta saada arvostusta omalle osaamiselle että käytännöllisistä syistä, halusta varmistaa oma työllisyys. Tämän takia korostetaan teknisiä seikkoja ja vaikeuksia sekä harrastetaan esimerkiksi Netscapen tukemien teknisten "hienouksien" itsetarkoituksellista käyttöä. Todellisuudessa Web-sivujen tuottaminen ja ylläpitäminen on tekstinkäsittelyohjelman käyttöön rinnastettava asia, joka voitaisiin ja pitäisi opettaa jokaiselle, sisälähetistä ylipääjohtajaan.
Jopa "tasavallan presidentin kotisivuilla",
http://www.tpk.fi/,
julistetaan:
näillä sivuilla on käytetty Netscape Navigator -ohjelman
erikoisominaisuuksia.
Onko kohtuullista, että sivujen tekijät näin tekevät
valtionpäämiehestä erään tuotteen markkinoijan ja rajoittavat
niiden kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia, jotka
käyttävät sen kanssa kilpailevia tuotteita?
Toisaalta kyseisellä sivulla lukee tätä kirjoitettaessa, 3. heinäkuuta [1997],
että sivuja on päivitetty 13. kesäkuuta.
Eikö tasavallan presidentti noiden ajankohtien välissä ole
todellakaan tehnyt mitään mainitsemisen arvoista?
On luonnollista, että laitokset ja yritykset haluavat, että niiden
Web-sivut ovat näyttäviä ja usein myös kansainväliseen käyttöön
tarkoitettuja. Tässä pyrkimyksessä kuitenkin tehdään hyvin helposti
ylilyöntejä: tehdään liitupaperiesitteitä vastaavia Web-esittelyjä,
jotka ehkä jostakusta näyttävät hienoilta mutta joiden todellinen
merkitys on hyvin kyseenalainen. Ääriesimerkki yli-innokkaasta
kansainvälisyydestä on Nokia, jonka pääsivu
http://www.nokia.fi/ on kokonaan englanninkielinen
ja jolta ei ilmeisesti pääse lainkaan käsiksi Nokiaa ja sen
tuotteita esitteleviin suomenkielisiin teksteihin.
Tiedon ja palvelujen tarjoaminen Webin kautta kuuluu "Web-asiantuntijoille" yhtä vähän kuin yrityksen strategisen suunnitelman tekeminen tekstinkäsittelyn asiantuntijoille. Teknisen asiantuntijan tehtävä on antaa tarvittaessa teknistä apua. Webin hyväksikäytön perusongelmat ovat aivan muualla kuin HTML-kielen yksityiskohdissa: tarpeiden ja tavoitteiden kartoittamisessa, tiedon jäsentämisessä ja ilmaisemisessa, päivityksen järjestämisessä jne. Visuaalisella suunnittelulla on monissa yhteyksissä tärkeä merkitys, ja siihen tarvitaan sen osaajia; valitettavasti hyvin monet vain luulevat osaavansa sitä.
Web on vasta kehityksensä alkutaipaleella. Se tarjoaa loistavia mahdollisuuksia tiedon jakamiseen, tiedottamiseen, markkinointiin, kaupankäyntiin sekä niin tieteelliseen kuin muuhunkin keskusteluun. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii kuitenkin paljon työtä ja osaamista, mutta ei ensisijaisesti atk-teknisiä taitoja vaan ymmärrystä, harkintaa ja suunnittelua. Siinä on lähdettävä Webin käyttäjien tarpeista ja valmiuksista, ei Web-sivujen tekijöiden taiteellisista intohimoista.
Jukka Korpela
Juttu on kirjoitettu alkujaan vuonna 1997.
Teknisiä päivityksiä tehty 2001-09-06.
Päivityksessä ei ole puututtu siihen, että osaa käsitellyistä
sivuista on muutettu kirjoittamisen jälkeen.