Tekstiä monenlaista - tekstitason korostus- ja muut elementit

Kaikki teksti ei ole samanlaista. Hyvin kirjoitetussa jutussa korostetaan tärkeitä asioita. Tämä on Webissä vielä tärkeämpää kuin esimerkiksi kirjoissa. Kuvaruudulta luetaan silmäillen, etsien tärkeitä kohtia, jotka houkuttelisivat lukemaan leipätekstiäkin.

Eräs menettely onkin, että liki joka kappaleessa vahvasti korostaa muutamia avainsanoja. Kappale on silloin ikäänkuin pienoisluku, jolle ei käytännön syistä ole kirjoitettu erillistä otsikkoa, vaan avainsanojen korostus on ikäänkuin otsikoinnin tilalla. Menettelyn haittana on, että tekstistä tulee helposti levottoman näköistä, ja on vaikea kirjoittaa niin, että avainsanat sekä sopivat lauseyhteyteensä että antavat erilleen otettuina kuvaa tekstin sisällöstä. Niinpä parempi vaihtoehto voikin olla käyttää runsaasti väliotsikoita.

Lisäksi tekstissä voi esiintyä normaalikielestä poikkeavia ilmaisuja, esimerkiksi ohjelmointikielen lauseita kuten a[i++] = 0 tai tieteellisiä lajinimiä kuten Homo sapiens taikka fysiikan kaavoja kuten F = ma. On eduksi, jos tällaisissa asioissa käytetään näkyvän ulkoasun vaihtelua eli typografisia keinoja - mutta liika on aina liikaa: kovin monien eri kirjasinlajien käyttö tekee tekstistä sotkuisemman, ei selkeämpää. Charles Kelly mainitsee eräässä dokumentissaan, että monet Web-sivut palauttavat mieleen sen ajan, kun Mac-tietokoneet olivat tulleet käyttöön ja hän sai ihmisiltä kirjeitä, joissa oli käytetty noin 25:tä eri fonttia.

Web-dokumentin tekijä ei kuitenkaan voi tietää, mitä typografisia keinoja kussakin katselutilanteessa on käytettävissä. Hän ei voi tietää edes sitä, onko hänen juttunsa käsittely jotain ihan muuta kuin näkyvässä muodossa näyttämistä. Juttua voi käsitellä esimerkiksi puhesyntetisaattori tai hakupalvelimen indeksointirobotti.

Ratkaisuna on loogisten elementtien käyttö. Esimerkiksi strong-elementti merkitsee, että sen sisältämä teksti on voimakkaasti korostettua. Korostuksen toteutus riippuu selaimesta. Toteutus voi perustua esimerkiksi tekstin lihavointiin, alleviivaukseen, tekstin värin muuttamiseen tai äänen volyymin nostamiseen.

Edellä kuvatut elementit ovat tekstitason elementtejä, englanniksi text level element tai inline element. Tämä sisältää sen, että niiden sisällä saa olla tekstiä ja muita tekstitason elementtejä, mutta ei esimerkiksi kappaleita.

Kokonaisten kappaleiden korostamiseen ei HTML:ssä ole hyvää keinoa keinoa. Koko kappaleen tekstin kirjoittaminen esim. em-elementin sisään (<p><em>Tekstikappale</em></p>) on mahdollista, mutta tulos ei ole kovin mukavan näköinen. Rakenne <p><big>teksti</big></p> myös yksi vaihtoehto, mutta teksti voi silloin tuntua lukijasta aivan liian isolta. Tyylisäännöstöillä voidaan asia tehdä paljon tyylikkäämmin, mutta tämä merkitsee, että kappale näkyy aivan normaalin näköisenä silloin, kun selain ei sovella kyseistä tyylisäännöstöä.

Valitettavasti tekstitason elementtien valikoima ei ole kovinkaan huolellisesti suunniteltu, eikä sitä myöskään ole kovin hyvin toteutettu selaimissa. Monet selaimet esimerkiksi käyttävät kursiivia kovin moniin tarkoituksiin (esim. em-, cite- ja var-elementtien sekä tietysti myös i-elementtien esittämiseen), joten HTML-dokumentissa huolella tehdyt erot eivät näykään lukijalle.

Looginen elementtien käyttö on silti järkevää. On parempi tehdä sivuja niin, että ne toimivat jotenkuten nykyisillä selaimilla ja hyvin tulevilla kuin välittää vain siitä, miltä asiat nyt näyttävät (tai olla välittämättä siitäkään). Ja jo nykyisin voidaan aika paljon saada aikaan käyttämällä tyylisäännöstöjä yhdessä elementtien loogisen käytön kanssa. Vaikka esimerkiksi code-, samp- ja kbd-elementit kaikki näkyvät samanlaisella fontilla, kun tyypillistä selainta käytetään oletusasetuksin, niin tyylisäännöstöillä voidaan kullekin ehdottaa omaa esitystapaa. Tästä on hyviä esimerkkejä mm. WDG:n CSS Quick Tutorial -aineistossa, jonka oma ulkoasu pyrkii hyödyntämään CSS:ää.

Tekstitason korostus- yms. elementtien käytössä voi soveltaa Jambalaya-periaatetta: lisukkeita voi panna mukaan maun ja inspiraation mukaan ja miten tilanteeseen sopii. "Perusmausteita" em ja strong voi käyttää olennaisten sanojen korostamiseen, jos väliotsikot eivät tunnu paremmalta vaihtoehdolta. Muutoin kyse on paljolti siitä, miten paljon haluat nähdä vaivaa tulevaisuutta varten.