Tiedostot sijaitsevat käytännössä levyllä (disk). Samaan tietokoneeseen voidaan liittää useita levy-yksiköitä ja niillä olevia tiedostojärjestelmiä. Toisaalta asiat voidaan järjestää niin, että useat koneet käyttävät samoja levyjä. Yhä yleisemmin menetellään niin, että käytössä on erityisiä levy- eli tiedostopalvelimia (file server), jotka ovat erikoistarkoitukseen varattuja tietokoneita: tiedostopalvelin hallitsee suurta määrää levytilaa ja tarjoaa levypalveluita eri tietokoneille. Normaalisti käyttäjä ei juuri huomaa sitä, että hänen tiedostonsa ovat levypalvelimen hallitsemilla levyillä - paitsi jos palvelin tai tietoliikenneyhteys siihen ei toimi.
Vaikka nykyisissä tietokoneissa on käytettävissä suuri määrä levytilaa ja levy on suhteellisen halpaa, kyseessä on kuitenkin rajallinen resurssi. Koska suuri määrä käyttäjiä käyttää samoja levyjä, saattaa käydä niin, että yksi käyttäjä vahingossa (tai ilkivaltaisuuttaan) täyttää levytilan estäen siten muita tekemästä koneella juuri mitään. Tällaisten syiden takia monissa järjestelmissä on käytössä levytilan kiintiö (quota). Olipa kiintiöinti käytössä tai ei, käyttäjän on syytä silloin tällöin tarkistaa levytilan käyttönsä. Jotkin ohjelmat saattavat käyttäjän tietämättä luoda varsin isojakin tiedostoja, jotka ehkä jäävät tarpeettomasti kuluttamaan tilaa.
Komento df (disk free) tulostaa tietoja
koko järjestelmän levytilan käytöstä.
Koska koneissa on usein monia levyjä,
komennolla voi saada pitkän listan,
josta aloittelija ei välttämättä ymmärrä mitään.
Tässä esimerkki df-komennon tulostuksesta
eräässä koneessa:
vipunen ~ % df Filesystem Total KB free %used iused %iused Mounted on /dev/hd4 28672 7676 73% 1272 17% / /dev/hd2 323584 54840 83% 17233 21% /usr /dev/hd9var 20480 6544 68% 538 10% /var /dev/hd3 20480 12640 38% 472 7% /tmp /dev/lv03 131072 1544 98% 5077 15% /var2 /dev/lv01 2007040 19928 99% 183684 36% /u /dev/lv02 950272 16948 98% 43544 18% /u1 /dev/lv00 1015808 89132 91% 59858 23% /m/vipunen/u2 /dev/fslv00 507904 35068 93% 3654 2% /m/vipunen/scratch leka.hut.fi:/u/. 1982464 53844 97% - - /m/leka/u leka.hut.fi:/u1/. 851968 57660 93% - - /m/leka/u1 leka.hut.fi:/u2/. 1982464 259092 86% - - /m/leka/u2 leka.hut.fi:/usr/lpp/info/. 503808 72456 85% - - /m/leka/usr/lpp/infoUseimmiten eniten käyttöä on komennolle
df .,
joka kertoo levytilan käyttöasteesta juuri sillä levyllä,
jossa työhakemistosi on.
Esimerkki komennon df . tulostuksesta:
vipunen ~ % df . Filesystem Total KB free %used iused %iused Mounted on /dev/lv01 2007040 20276 98% 183685 36% /uTästä selviää, että levyn nimi on
lv01
ja sille on sijoitettu /u-niminen hakemisto.
Toisin sanoen kaikki /u-hakemiston alihakemistot
(joihin kyseisen käyttäjän työhakemistokin kuuluu)
ovat tällä fyysisellä levyllä.
Levyn koko on
tässä tapauksessa
2007040 kilotavua
eli n. 2000 megatavua, josta on vapaana 20276 kilotavua eli
noin 20 megatavua.
Levystä on käytössä 98 %.
Tällöin on aika lähellä se tilanne, jossa levy on aivan täynnä,
jolloin kukaan käyttäjä ei voi perustaa uusia tiedostoja
(eikä vanhojen tiedostojen uusia versioita) - siitä riippumatta,
onko heidän oma levytilankäyttönsä heidän henkilökohtaisen
kiintiönsä rajoissa.
Ja tällöin olisi kaikkien käyttäjien syytä tarkistaa, onko heillä
tarpeettomia isoja tiedostoja, joiden poistaminen parantaisi tilannetta.
Komennolla du (disk usage)
taas voit seurata omaa levytilan käyttöäsi tai yleisemmin
hakemistojen viemää tilaa.
Komennolle annetaan argumenttina hakemiston nimi, ja komento tulostaa
koko hakemiston (alihakemistot mukaan luettuina) levytilan käytön.
Argumentin oletusarvona on työhakemisto.
Jos siis työhakemistonasi on kotihakemisto, niin antamalla
pelkän komennon du saat selville, paljonko tiedostosi
kaikkineen vievät tilaa.
Levytilan mittayksiköt voivat olla erilaiset eri koneissa.
Usein, mutta ei välttämättä, yksikkönä on edellä mainittu kilotavu.
Joissakin koneissa
du ilmoittaa levyn käytön
varausblokkeina, jotka ovat puolen kilotavun (512 tavun) kokoisia.
Kyseisissä koneissa saa du-komennon tulostamaan
koon kilotavuina antamalla valitsimen -k
(esim. du -k).
Usein kiintiöinti on sellainen, että kunkin käyttäjän levynkäytöllä on "pehmeä" ja "kova" kiintiö. Jos levytilankäyttösi ylittää "pehmeän" kiintiön, niin saat aina istunnon alussa ilmoituksen siitä, montako päivää sinulla on aikaa poistaa ylimenevä osa. Jos et poista ylimäärää, tietokonelupasi poistuu käytöstä ilmoitetun ajan umpeutuessa. Pehmeän rajan siis voi ylittää väliaikaisesti (muutamia päiviä). On olemassa myös "pehmeää" kiintiötä korkeampi "kova" kiintiö, jota ei voi hetkellisestikään ylittää: kun "kova" kiintiö on täynnä, kaikki tiedostojen perustamis- tai päivittämisyritykset epäonnistuvat, kunnes käyttäjä on poistanut tiedostoja tarpeellisessa määrin. - Perustellusta syystä käyttäjä voi ehkä saada lisäkiintiötä.
Kiintiöiden rajoissa pysymistä on helppo seurata: komennolla
quota näet, oletko ylittänyt kiintiön.
Tarkemmin sanoen
quota ei tulosta mitään, jos olet "pehmeän" kiintiön
alapuolella. Muussa tapauksessa se kertoo tilanteen:
käytössäsi olevan levytilan määrän (sarakkeessa usage)
"pehmeän" kiintiön (sarakkeessa quota) ja
"kovan" kiintiön (sarakkeessa limit.
Voit myös seurata levynkäyttöäsi
siten, että annat quota-komennossa valitsimen -v,
siis quota -v.
Tällöin komento aina tulostaa tiedot tilanteesta, vaikka olisit
"pehmeän" kiintiön rajoissa.
Tulostus voisi olla seuraavanlainen:
Filesystem usage quota limit timeleft files quota limit timeleft /m/fs/user0 3998 8192 15360 194 5000 10000Tässä tapauksessa tilaa on melko paljon käytössä, mutta ollaan vielä selvästi pehmeän kiintiön alapuolella. Lopussa oleva sarake
files ja sitä seuraavat sarakkeet liittyvät
tiedostojen määrään, joka myös on kiintiöity, mutta näillä kiintiöillä
on merkitystä erittäin harvoin.