Viestintäsalaisuus: Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 28.8.1998 tekemän päätöksen kommentointia

Pekka Kiviniemen kommentit

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöstä kanteluuni, joka koski Teknillisen korkeakoulun tietoliikennesääntöjen lainmukaisuutta, on eräällä tavalla kommentoitu Pekka Kiviniemen kirjassa Oikeutetusta puuttumisesta luottamukselliseen viestiin. Sähköpostiviesti ja muut viestit, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Rikos- ja prosessioikeuden julkaisusarja B:18, Turku 2000, ISBN 951-29-1834-X. Kirjassa ei varsinaisesti referoida päätöstä, mutta siihen viitataan (s. 178) alaviitteellä, jossa otetaan käsitykseni mukaan hiukan voimakkaampi ja käsitykseni mukaan oikeampi kanta viestintäsalaisuuteen kuin apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä:

Itse suostumuksen antamisessa viestintäsalaisuuden kyseessä ollessa olisi syytä erityisesti kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.462 Mitä sopimussuhteessa täsmällisesti tarkoitetaan sähköpostin käytöllä? Työnantajan tai muun sähköpostipalvelun tarjoajan tulee määritellä esimerkiksi saako sähköpostia käyttää yksityiseen tarkoitukseen vai pelkästään työtehtävissä tai opiskelutehtävissä. Onko viestiin puuttumisen tarkoitus ilmaistu riittävän selvästi? Sähköpostin käyttäjälle olisi kerrottava syy, miksi viestin salaisuutta halutaan loukata. Epämääräinen peruste kuten vaikkapa järjestelmän ylläpitäjän valvonta ei voi olla riittävän selkeä eikä missään nimessä sellaisenaan oikeutettu peruste. Syyn ilmoittaminen on tärkeää siksi, että voidaan tietää, tullaanko viestin sisältöön puuttumaan. Entä onko viestin sisältöön tai tunnistamistietoihin puuttuminen välttämätöntä tämän tarkoituksen saavuttamiseksi? Jos palvelun tarjoaja ilmoittaa tarkoitukseksi sähköpostijärjestelmän varmuuden takaamisen vaikkapa viestien perillemenon varmistamiseksi, ei sen voida katsoa automaattisesti edellyttävän viestien sisältöön puuttumista. Jos palvelun tarjoaja haluaa tutkia viestien liikkumista verkossa ja reitittimillä, hän voi sen tehdä viestin tunnistamistiedoista, mikä ei edellytä viestin sisältöön puuttumista. Ne tilanteet, joissa viestiin puututaan, olisi rajattava erittäin perustelluiksi. Esimerkkinä viestin sisältöön puuttumiseen olisi esimerkiksi tilanne, jossa yritykselle poikkeuksellisen tärkeän intressin ollessa kyseessä tieto olisi saatava työntekijän sähköpostiviestistä, eikä tätä tietoa millään muulla keinolla ole saatavissa463.


462 EOA 1998 I s. 4.

463 Työntekijä loukkaantuu liikenneonnettomuudessa ja tulee työkyvyttömäksi. Hän on juuri ennen onnettomuutta osallistunut yrityksen edustajana neuvotteluun sulautumisesta toisen yrityksen kanssa, ja tällä prosessilla on yritykselle erittäin suuri merkitys. Sulautumisneuvottelujen ratkaiseva neuvottelupäiväkin on juuri onnettomuutta seuraava päivä, jolloin työntekijä makaa sairaalassa tajuttomana. Tietoja neuvottelujen tietyistä yksityiskohdista ei ole saatavissa millään muulla keinolla kuin lukemalla työntekijän sähköpostiviesti.

Tässä "EOA 1998 I" viittaa puheen olevaan päätökseen. Sivulta 4 alkaa kannanotto-osuus (3.2).

Vaikka alaviitteessä esitetty esimerkki on sinänsä vaikuttava, herää kysymys, onko sillä tarkoitus sanoa, että kyseessä olisi sellainen pakkotila, joka oikeuttaisi loukkaamaan viestintäsalaisuutta. Ajatukseen siitä, että yrityksen taloudellinen intressi riittäisi syrjäyttämään yleisiin ihmisoikeuksiin kuuluvia perusoikeuksia, on tietenkin syytä suhtautua pidättyväisesti, mutta ei ehkä kuitenkaan ehdottoman kielteisesti tapauksessa, jossa yksityisyyden todellisen loukkaamisen riski on hyvin pieni ja intressi on elintärkeä yritykselle. Mutta jos tällaisiin tulkintoihin mennään, on mielestäni ilmeinen vaara, että niitä ruvetaan tekemään huomattavasti heikommin perustein kuin esimerkkitapauksessa.

Apulaisoikeusasiamies esittää päätöksensä lopussa: ”Tulen omana aloitteena selvittämään lainsäädännön tarpeen siten kuin olen edellä kohdassa 3.3 esittänyt.” Ilmeisestikin tästä johtuu Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen esitys valtioneuvostolle työnantajan ja oppilaitosten tietoverkon käytön sääntelystä 29.9.1998, diaarinumero 2016/2/98. Kyseistä esitystä referoidaan Kiviniemen kirjassa (s. 174) alaviitteessä näin:

Palvelun tarjoajan henkilökunnassa on palvelun ylläpidon vuoksi henkilöitä, jotka on organisaation sisäisin ohjein oikeutettu tarkkailemaan viestintää eri tavoin. Nämä organisaatioiden sisäiset normit saattavat olla selkeästi ristiriidassa luottamuksellista viestintää koskevan lainsäädännön kanssa.453

453Esimerkiksi Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on todennut, että työnantajan ja oppilaitosten oikeus puuttua työntekijöiden, opiskelijoiden ja oppilaiden sähköpostiviesteibin ja muuhun tietoverkon käyttöön teknisenä valvontaa voi vaarantaa perusoikeutena turvatun luottamuksellisen viestin suojan (EOA 19. II s. 2).

Näistäkin arvioista ja kannanotoista on mielestäni erittäin selkeästi nähtävissä, että ATK-alalla ainakin aiemmin varsin tavallinen käsitys ”ylläpitäjän” aseman automaattisesti tuomasta oikeudesta lukea tietokoneiden käyttäjien viestejä on täysin virheellinen. Kun ei kerran voida katsoa organisaation olevan oikeutettu lukemaan viestejä vain siksi, että sitä pidetään tarpeellisena tai välttämättömänä, niin vielä vähemmän sellaista oikeutta on yksittäisellä ylläpitäjällä.

Klaus Nyblinin kommentit

Klaus Nyblinin kirjassa Työelämän sähköposti (Talentum, 2., uudistettu painos 2004, ISBN 952-14-0787-5) käsitellään lausuntoa kohdassa 3.6 Työntekijän oikeus sähköpostiviestinnän luottamuksellisuuteen kahden sivun verran (s. 82–83). Sen mukaan päätöstä voidaan pitää ”jossain määrin ongelmallisena”, ja myöhemmin todetaan, että kannanotto ”antaa aihetta arvosteluun”.

Nyblin mukaan päätöksessä on havaittavissa sellaista ajattelua, että opiskelijan (tai työntekijän) alisteinen asema voisi vaikuttaa viestinnän luottamuksellisuuden tasoon. Samoin hän arvostelee mainintaa luottamuksellisuuden puuttumisen ”tarkkarajaisesta määrittelystä”, koska tällaista määrittelyä ei hänen mukaansa voida tehdä oppilaitoksen itsensä antamissa säännöissä, vaan laissa.

Nyblin toteaa toisaalta, että päätös on ajalta ennen eräiden nykyisten säännösten voimaantuloa. Täten ei ”ole ollut voimassa sellaista erityissääntelyä, joka olisi ollut suoraan sovellettavissa tarkasteltavana olevaan tapaukseen”.

Nyblin tiivistää:
Joka tapauksessa lähtökohta on nykyisin se, ettei työnantajilla ole oikeutta puuttua työntekijöiden viestinnän luottamuksellisuuteen – tai oppilaitoksilla opiskelijoiden viestinnän luottamuksellisuuteen – ilman laissa säädettyä perustetta.

Sanoisin kuitenkin, että olennaisinta ei ole lakien muuttuminen. Jos aiemminkin viestintäsalaisuus oli perustuslaissa ja rikoslaissa turvattu oikeus, niin miksi siihen olisi aiemminkaan saanut puuttua ilman laissa säädettyä perustetta? Uusi lainsäädäntö on pikemminkin supistanut viestintäsalaisuutta, sillä nykyisin laki sallii työnantajan puuttua työntekijän viestintäsalaisuuteen eräissä tarkoin määritellyissä tilanteissa. Tätä muutosta olennaisempaa on kuitenkin se, että samassa yhteydessä on lainvalmistelussa ja laissakin erikseen korostettu viestintäsalaisuuden suojan laajuutta.


Jukka Korpela 2001-05-05. Täydennetty 2005-03-22./div>