Datatekniikka ja viestintä - Lait - Tekijänoikeus:

Tekijänoikeudet verkossa - umpikujassa?

Oikeuksien vyyhti

Oikeudenalana tekijänoikeus on yksi sotkuisimmista, mutta tämän jutun tarkoitus ei ole selvitellä sitä sotkua. Pikemminkin tässä kysytään, mitä tekijänoikeuksille on tapahtumassa tai pitäisi tapahtua 3. vuosituhannella. Samalla kuvataan kuin ohimennen lyhyesti nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän ydinkohdat ja ydinongelmat. Olisihan melko hyödytöntä hahmotella tulevaisuutta, ellei ymmärrä menneisyyttä ja nykyisyyttä.

Tekijänoikeuden kaksi juurta

Eurooppalaisen tekijänoikeuden synty ajoittuu historian vaiheeseen, jota voidaan kuvata valistuksen ajaksi ja sitä seuranneeksi Ranskan vallankumouksen ajaksi. Niiden, tai ainakin niiden julistusten, ajatukseen ihmisen luovuttamattomista oikeuksista kuului alusta alkaen myös omistusoikeus aiempaa laajemmin ymmärrettynä. Sen lisäksi, että maamiehellä ja käsityöläisellä on oikeus kättensä työn tuloksiin, ajateltiin, että taiteilijalla, kirjailijalla ja keksijällä on oikeus työnsä tuloksiin. Ja tämän oikeuden täytyy, ollakseen todellista, olla jotain enemmän kuin oikeus paperiin, jolla sävellyksen nuotit tai kirjan käsikirjoitus tai keksinnön kuvaus on. Sen tulee olla oikeutta itse luomukseen, esimerkiksi oikeutta teoksen painamiseen kirjana, sävellyksen julkiseen esittämiseen tai keksinnön hyväksikäyttöön.

Sillä aikaa, toisella mantereella, muutamat entiset brittiläiset siirtokunnat rakensivat yhteiskuntaa, joka vahvasti rakentui tekniikan ja tieteen voittokululle - tai niin ainakin uskottiin. Yhdysvaltain perustuslakiinkin otettiin periaate myöntää tekijöille ja keksijöille määräaikaisia yksinoikeuksia teostensa ja keksintöjensä hyväksikäyttöön. Keskeinen idea oli, että näin kannustetaan taloudellisilla kiihokkeilla tieteiden, taiteiden ja tekniikan kehitystä ja julkistamista. Jos keksijällä on yksinoikeus keksintönsä hyödyntämiseen, hän voi myydä lisenssejä ja siten ansaita työllään. Tilanne on aivan toinen kuin jos keksintö olisi "vapaata riistaa", kun se on julkistettu.

Nämä kaksi suunnilleen samoihin aikoihin kehkeytynyttä ajatuskulkua johtivat sellaisen oikeudenalan kehittymiseen, jossa puhutaan aineettomista eli immateriaalisista oikeuksista. Taustalla on ajatus, että kyse on omistusoikeuteen rinnastettavasta asiasta, jossa omistuksen kohde on aineeton, abstrakti. Tämä ei ehkä ole kovin onnistunut ajatusmalli. Maanläheisemmin voidaan asiaa kuvata niin, että kyse on oikeudesta valmistaa kopioita, julkaista ja muilla tavoin hyödyntää. Sen mukaan, mikä hyödyntämisen tapa nähtiin olennaisimmaksi, muodostettiin erilaisia immateriaalisia oikeuksia. Keksintöjen osalta olennaista on keksinnön käytännöllinen soveltaminen tuotannossa; tätä varten luotiin patenttijärjestelmä. Taideteollisen muotoilun osalta olennaista on suoja kopiointia ja jäljittelyä vastaan; luotiin mallisuoja. Kun tähän tapaan kehitettiin erilaisia erityissuojia, niin niille luovan työn tuloksille, jotka eivät erityissuojaa saaneet, jäi suojan muodoksi tekijänoikeus.

Alun perin tekijänoikeus nähtiin lähinnä kirjailijoiden, säveltäjien ja kuvaamataiteen tekijöiden suojaksi. Sen pohjalta suojan muodoksi tuli oikeus määrätä kappaleiden valmistamisesta ja teoksen julkisesta esittämisestä. Tämän ansiosta sitten kirjailija voi sopia kustantajan kanssa kirjan painamisesta niin, että hän saa tekijänpalkkion. Jos näin ei olisi, ei kustantajalla olisi mitään erityistä kiinnostusta maksaa kirjailijalle penniäkään. Vastaavasti säveltäjä voi sallia teoksensa esittämisen konsertissa, kunhan maksusta sovitaan. Tämä järjestelmä osoittautui suhteellisen toimivaksi.

Tekijänoikeudella on siis ranskatar äitinä ja jenkki isänä. Suureksi osaksi tekijänoikeuden erilaiset perustelut johtavat samoihin päätelmiin, mutta osittain erilaisin painotuksin, ja joskus syntyy ristiriitoja. Konfliktit ovat lisääntymässä, koska tekijänoikeuden taloudellinen merkitys kasvaa ja teosten tuotanto on teollistunut.

Luomus - kas siinä käsiteluomus

Alun perin tekijänoikeuden ajatuksena on suojata luovan työn tekijän oikeutta luomuksiinsa. Luominen ei tällöin tarkoita lumen tai lannan luomista. On hankalaa määritellä yleisesti, mitä se sitten tarkoittaa. Usein puhutaan henkisestä luomuksesta, mutta selvää on, että tuloksen pitää jotenkin saada aineellinen muoto esimerkiksi runona, novellina, sävellyksenä tai veistoksena. Toisaalta ei vaadita mitään erityistä taiteellista tai muuta tasoa. Kioskikirjallisuus nauttii tekijänoikeuden suojaa siinä missä nobelistien kirjatkin.

Mutta omaperäisyyttä on vaadittu. Yksinkertainen selonteko jostakin asiasta taikka paperille piirretty yksinkertainen kuvio tai kaavio ei yleensä täytä vaatimusta. Usein sanotaan, että luomus, vastakohtana muulle mitä ihmiset saattavat tuottaa, ilmentää tekijänsä persoonallisuutta.

Käytännössä luomuksen tai teoksen käsite ei ole ollut niin kiistanalainen kuin voisi luulla. Tekijänoikeuden ongelmana ei niinkään ole ollut se, mikä on luomus ja mikä ei, vaan se, miten laaja tekijänoikeuden antama suoja on ja miten ahtaasti tai laveasti tekijänoikeuden monia poikkeuksia on tulkittava.

Mutta myös mainittu käsite on hämärtymässä. Tekijänoikeus, joka luotiin lähinnä sana- ja muun taiteen suojan muodoksi, on, ehkä vähän vahingossa, muodostunut myös tietoteosten, multimediaesitysten, tietokoneohjelmien ja monen muun tuotoksen suojaamisen tavaksi.

Luovuuden suojaamisesta investoinnin suojaamiseen

Suomessa tekijänoikeuden on teoriassa ajateltu suojaavan vain luovan työn tuloksia. Tämän mukaan mikään tuotos ei saa suojaa vain siksi, että sen tekemiseen on mennyt paljon työtä ja vaivaa. Esimerkiksi puhelinluettelo, oli siinä tuhansia tai miljoonia nimiä ja numeroita, ei oikein voi olla luomus. Sen tekeminen vaatii paljon työtä, mutta omaperäisyydelle ja luovuudelle ei perusasiassa ole juuri tilaa.

Käytännön syyt ovat johtaneet siihen, että luetteloillekin on annettu suoja, tosin ei varsinaisen tekijänoikeuden vaan "lähioikeuksien" muodossa. Tämä alkujaan pohjoismainen idea oli yhtenä esikuvana, kun muutama vuosi sitten EU:ssa kehitettiin tietokantojen erityissuoja. Nykyisin esimerkiksi CD-romilla oleva tietoaineisto on suojattu tietokantana, vaikka kyse ei olisi luovan työn tuloksesta.

Myös tietokoneohjelmien alalla on suuntaus kohti työn eikä luovuuden suojaamista. EU:n direktiivi ohjelmien suojasta on tulkittavissa siten, että ohjelmalta ei vaadita omaperäisyyttä. Raja tekijänoikeuden ja muiden immateriaalioikeuksien välillä on täten hämärtymässä. Toisaalta immateriaalioikeuksien merkitys on lisääntymässä, koska ne koetaan tärkeiksi ns. tietoyhteiskunnan rakentamisessa.

"Tietoyhteiskunta" ja datateollisuus

"Tietoyhteiskunnassa" on kyse edellytysten luomisesta sellaisille tuotannonaloille, jotka rakentuvat datatekniikan varaan, olipa kyse sitten tietokoneohjelmien, tietokantojen, digitaaliseen muotoon tallennettujen musiikki- ja videoesitysten tai vaikkapa langattomille puhelimille tuotettavien palvelujen tuottamisesta. Tietoa siinä toki tarvitaan, mutta niin tarvitaan muussakin tuotannossa. Olennaista on, että tuotteena tai sen olennaisena osana on digitaalisessa muodossa oleva data.

Ja juuri sellainen data "tarvitsee" suojaa, ja nimenomaan tiukempaa suojaa kuin esimerkiksi kirjat tai vanhanaikaiset äänilevyt. Syynä on ratkaiseva ero datan kopioitavuudessa.

Poikkeukset uhkaavat muodostua säännöiksi

Tekijänoikeudessa on vanhastaan ollut runsaasti poikkeuksia. Juuri niiden tulkinnanvaraisuus on yksi niitä syitä, joiden takia se on hankala oikeudenala. Yksi keskeinen poikkeus on ollut oikeus kopioida yksityiseen käyttöön. Alun perin tätä perusteltiin käytännöllisillä syillä ja kohtuudella. Sanottiin, että olisi kohtuutonta esimerkiksi kieltää runokirjan lukijaa jäljentämästä siitä itselleen runoa. Ajateltiin siis lähinnä käsin kopiointia tai vastaavaa pienimuotoista toimintaa.

Nykyisin yksityisellä kopioinnilla on aivan toinen merkitys. Tietosanakirjan verran tekstiä taikka iso äänitekokoelma kopioituu hups vain Internetin kautta tai CD-romilta toiselle. Niinpä oikeutta kopioida yksityiseen käyttöön on digitaalisen kopioinnin osalta ruvettu rajoittamaan. Suomessa rajoitukset koskevat tietokoneohjelmia ja tietokantoja, joissakin muissa EU-maissa jo kaikkea digitaalista kopiointia. Tilanne on erittäin hankala, koska yksityiselämässä tapahtuvia asioita ei oikein olisi mielekästä säädellä lailla, mutta toisaalta monien teosten osalta kopiointi yksityiseen käyttöön muodostuisi helposti niin laajaksi, että siitä tulisi sääntö.

Internet, "villi ja vapaa"

Hölynpöly siitä, miten Internetissä eivät päde mitkään lait, on onneksi vähentynyt. Vähemmän ymmärretään sitä, miten hankala kysymys kansainvälinen yksityisoikeus onkaan. Ei ole olemassa esimerkiksi mitään kansainvälistä tekijänoikeuslakia. On vain suuri joukko kansallisia lakeja, joiden perusajatukset ovat pitkälti samat mutta yksityiskohdat vaihtelevat. Oikeusjuttu voitaisiin nostaa miltei missä vain, jos rikollinen teko on tehty Internetissä, jolloin sen vaikutus on maailmanlaajuinen. Käytännön tasolla taas jutun oikeudenkäyntikulut olisivat useimmiten monta kertaluokkaa suuremmat kuin ne taloudelliset arvot, joista on kyse.

Tunnetusti Internet on muun ohessa väline, jonka kautta levitetään laittomia kopioita teoksista. Eniten on viime aikoina puhuttu musiikista. Asian yksi hankaluus on siinä, että kyse ei useinkaan ole järjestäytyneestä rikollisuudesta vaan asianharrastajien "hyvän hyvyyttään" harjoittamasta toiminnasta. Hyvyys on toki hyvin suhteellinen käsite silloin, kun poljetaan niiden taiteilijoiden oikeuksia, joiden teoksia levitetään. Mutta puolustelunahan voidaan esittää, että toiminta suuntautuu pahoja Suuryrityksiä vastaan, ehkäpä suorastaan Taiteen (ja Informaation) vapauden puolesta.

Entä jos ei olisi tekijänoikeutta?

Usein sanotaan tai annetaan ymmärtää, että olisi parempi, jos tekijänoikeutta ei olisi. Sehän on, niin sanotaan, lakannut olemasta taiteilijoiden suoja ja muodostunut heitä riistävän viihdeteollisuuden monopolien suojaksi. Tai jotain sinne päin. Tietokoneohjelmistojen alalla taas sanotaan, sinänsä aivan oikein, että vapaasti levitettävä ohjelma voi olla parempi kuin kaupallinen tuote, joka on ankarasti tekijänoikeuden suojaama.

Maailmassa, jossa tekijänoikeus vielä vallitsee ainakin periaatteessa, ei kukaan eikä mikään estä ketään tekemästä ohjelmia, musiikkia, kirjoja tai muita teoksia kaikkien vapaaseen käyttöön. Niin tehdäänkin paljon. Web-sivuista erittäin suuri osa on tehty siltä pohjalta. Tekijä ehkä haluaa pitää kiinni moraalisista oikeuksistaan, tekijyydestään, mutta ei tähtää ainakaan välittömään hyötymiseen teoksistaan.

Tekijänoikeusjärjestelmän lopettaminen ei suinkaan merkitsisi vapauden lisääntymistä kuin hetkellisesti. Teokset tulisivat "vapaiksi", mutta teosten tekeminen vähenisi. Ne, jotka nykyisin tekevät teoksia vapaaseen käyttöön, voisivat tehdä niin edelleenkin. Mutta ne, jotka nykyisin ansaitsevat elantonsa kirjoittamalla kirjoja tai lehtiartikkeleita tai ottamalla valokuvia tai koodaamalla tietokoneohjelmia, joutuisivat etsimään uuden leipäpuun. Samalla kun menisivät ohjelmistofirman tekijänoikeudet tuotteisiinsa menisi myös firman syy pitää palkkalistoillaan ohjelmoijia. Puhtaalla ohjelmistofirmalla ei oikein tulevaisuutta olisi lainkaan.

Ajatus tekijänoikeuden purkamisesta ei toki ole kovinkaan realistinen. Tekijänoikeus on betonoitu osaksi kansainvälisiä järjestelyjä, eikä millään kehittyneellä maalla, kaikkein vähiten EU-maalla, ole mahdollisuuksia ruveta sooloilemaan. Silti voidaan kysyä, mihin tekijänoikeuden alalla ehkä vuosien saatossa päädytään.

Suojaukset vai sanktiot?

Tekijänoikeutta voidaan yrittää suojata teknisin keinoin. Aikoinaan ohjelmiin rakennettiin kopiointisuojauksia. Vieläkin niitä käytetään, mutta yleensä niistä on luovuttu, kun on huomattu, että laittoman kopioinnin estäminen tehokkaasti ei kuitenkaan onnistu mutta laillista käyttöä onnistutaan kyllä vaikeuttamaan kohtuuttomasti. Aika näyttää, missä määrin kopiointisuojaukset taikka kopioinnin paljastavat menetelmät, esimerkiksi niin sanotut digitaaliset vesileimat, tulevat toimimaan muiden teosten osalta. Kuvia suojataan nykyisin jo aika paljon menetelmillä, joissa kuvadataan sisällytetään tunnistedataa, joka ei näy kuvaa paljain silmin katsottaessa mutta on koneellisesti havaittavissa, jolloin voidaan saada todisteita laittomasta kopioinnista.

Toinen mahdollinen lähestymistapa on se, että pidetään teosten laittoman kopioinnin ja levittämisen kustannukset tarpeeksi korkeina silloin, kun kyse on kaupallisesta tai julkisesta toiminnasta. Kun rahasta on kyse, riittää, että kiinni jäämisen riskin kerrottuna korvausten yms. todennäköisellä määrällä on suurempi kuin odotettu hyöty. Harrastelijoita vastaan taas auttaa se, että tehdään tarpeeksi monta varoittavaa esimerkkiä. Aika näyttää, onnistutaanko tässä. Napster-jupakassa on erään käsityksen mukaan tapahtunut vain se, että laiton levitys on hakeutunut uusiin muotoihin.

Vaiko selvittäisiinkö sittenkin ilman tekijänoikeutta?

Vielä yksi mahdollisuus on se, että ajan oloon - ei vuoden päästä eikä vuosikymmenenkään, mutta aikanaan - päädytään siihen, että tekijänoikeuden suojaaminen taloudellisena oikeutena johtaa mahdottomuuksiin. Raja yksityisen ja julkisen kopioinnin välillä on jo nyt hämärä. Ja ajatus siitä, että tekijällä on luonnollinen oikeus määrätä teostensa kopioinnista, ei ehkä koskaan ole ollut todella suuren yleisön hyväksymä. Tekijän moraaliset oikeudet saattaisivat saada suurempaa hyväksyntää.

Ehkäpä maailma ei luhistuisi, vaikka tekijänoikeus lopetettaisiin. Monen yksilön maailma luhistuisi, mutta se voitaisiin estää erilaisilla siirtymäkauden järjestelyillä. Missään tapauksessahan kyse ei olisi pikaisesta muutoksesta, vaan se vaatisi kansainvälisiä sopimuksia.

Jos tekijän taloudelliset oikeudet teoksiinsa kumottaisiin ja teoksia saisi kopioida vapaasti, poistuisi mahdollisuus tekijyyteen porvarillisena ammattina. Teoksia tehtäisiin, koska niitä halutaan tehdä. Jokaisen tekijän pitäisi hankkia elantonsa muusta. Varmaankin moni tietokoneohjelmoija eläisi myymällä palveluita kuten ohjelmien käytön neuvontaa. Kirjailijoiden voisi käydä huonommin, mutta moniko kirjailija nykyisin elää kirjojensa kaupallisella tuotolla?

Olisiko katastrofi, jos yleiskäyttöisiä tietokoneohjelmia tekisivät vain ne, jotka haluavat antaa ohjelmansa vapaasti muiden käyttöön? Ehkäpä ei. Entä jos pienehkö joukko kirjailijoita ei voisikaan elää sillä, että suuret massat ostavat heidän teoksiaan? Entä jos säveltäjät ja sanoittajat eivät voisikaan elää musiikillaan? Voisi kysyä, moniko maailman taiteen suurteos onkaan syntynyt kaupallisessa tarkoituksessa. Ehkäpä kulttuuri ei tarvitsekaan tekijänoikeutta. Ehkäpä suuri yleisö tarvitsee sitä voidakseen saada sitä mitä haluaa, oli se sitten menestyskirjoja, musiikkihittejä tai Microsoftin ohjelmia.