Seuraus: korkeakoulu saa kaksikymmensivuisen kirjelmän, jossa eri tavoin uhkaillen vaaditaan sitä poistamaan tekijänoikeutta loukkaava aineisto.
Hullu kuvitelmako? Hullua ehkä, mutta ei kuvitelma. Ja totta on, että kyseisessä tapauksessa tekijänoikeutta on loukattu. Tosin meidän maamme laissa "ikivanhuudesta säädetään: ken rikkoo, sen on syy". Rikkoja on tuossa tapauksessa opiskelija, ei korkeakoulu, joskin voidaan keskustella siitä, missä määrin korkeakoulu on velvollinen osaltaan valvomaan sitä, mitä sen tietokoneilla tehdään. Kyseinen opiskelija voitaisiin Suomen lain mukaan todella tuomita tekijänoikeusrikkomuksesta. Mahdollisia sakkoja käytännössä vakavampi seuraamus voisi olla, että joutuu maksamaan korvauksia ja ennen kaikkea oikeudenkäyntikuluja.
Hyvin usein sanotaan, että tekijänoikeus on ongelmallista Internetissä, multimediassa tai jossain muussa uudehkossa ilmiössä. Totta on, että uudet tekniikat tuovat uusia määrittelyongelmia, mutta asia on oikeudellisesti paljon selvempi kuin luulotellaan. Eri asia on, että julkaistaessa teoksia Internetissä, tuotettaessa multimediaa ja sovellettaessa muita moderneja välineitä ei useinkaan muisteta tekijänoikeutta tai ei välitetä siitä. "Tiedon vapauden" huumassa ei kiinnitetä huomiota sellaisiin vanhoihin asioihin kuin tekijän oikeus teokseensa. Kyseessä on kuitenkin kansainvälisillä sopimuksilla ja kansallisella lainsäädännöllä turvattu oikeus. Onkin sanottu, että väite tekijänoikeuden ongelmallisuudesta Internetissä sisältääkin sen arvostelman, että tekijänoikeus ikävästi rajoittaa toimintaa - kuten tiedon hyödyntämistä maksamatta siitä.
Osasyynä tähän on, että tekijänoikeuslainsäädäntö on juristienkin mielestä sangen tulkinnanvarainen ja mutkikas - ja mutkistuu jatkuvasti. Uusien välineiden käytön ei aina mielletä olevan samalla tavoin tekijänoikeudellisesti ongelmallista kuin esimerkiksi kirjojen kopiointi. Mutta koska Internet-maailmassa jokainen voi olla julkaisija, jokaisen tulisi myös olla tietoinen tekijänoikeuden periaatteista ja sen asettamista rajoituksista.
Tekijänoikeuden keskeiset periaatteet ovat aika yksinkertaiset. Tekijällä on pääsääntöisesti yksinomainen oikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Täten esimerkiksi teoksen julkaiseminen vaikkapa Webissä tai käyttäminen osana multimediateosta edellyttää nimenomaista lupaa tekijältä tai, jos tekijöitä on useita, kultakin tekijältä erikseen. Mikään hiljainen suostumus tai nimenomaisen kiellon puuttuminen ei riitä. Tekijä voi asettaa luvan myöntämiselle mitä ehtoja haluaa, ja luvan kysyjä puolestaan voi suostua niihin tai olla suostumatta. Tavallisin ehto on tietysti rahallinen korvaus.
Teoksia ovat muun muassa tekstit, piirrokset, valokuvat, sävellykset, elokuvat ja tietokoneohjelmat. Laki määrittelee teoksen käsitteen yleisin sanakääntein, joten myös uusilla teknisillä välineillä tehdyt teokset ovat tekijänoikeuden piirissä, vaikka niistä ei olisikaan laissa nimenomaista mainintaa.
Tekijänoikeudesta on joukko laissa erikseen säädettyjä poikkeuksia. Niiden kaikkien kattava käsittely vaatisi kirjan kirjoittamisen, ja kirja ehtisi luultavasti vanhentua jo painatuksen aikana. Olennaista on, että kun joku aikoo tehdä teoksesta kappaleita tai saattaa sen yleisön saataviin, niin hänen vastuullaan on selvittää toiminnan laillisuus - joko hankkimalla lupa tekijältä tai etsimällä laista jokin nimenomainen säädös, joka sanoo, että tässä tapauksessa lupaa ei tarvita.
Tekijänoikeus voi siirtyä esimerkiksi kustannussopimuksella tai työsuhteen perusteella, joten lupaa voidaan joutua pyytämään alkuperäisen tekijän asemesta (tai lisäksi) esim. kustantajalta.
Tekijänoikeuteen kuuluu myös teoksen muuntelu. Täten teosta voidaan esimerkiksi digitaalisin keinoin muunnella vain tekijän nimenomaisella luvalla. Sama koskee teoksen siirtämistä toiseen muotoon tai toiseen mediaan. Esimerkiksi pelkkä teoksen skannaus edellyttää normaalisti tekijän lupaa. Teoksesta (paitsi tietokoneohjelmasta!) saa kyllä tehdä kopion yksityiseen käyttöön ilman tekijän lupaakin. Mutta yksityistä on vain yksityiselämään liittyvä käyttö, ei koskaan käyttö esimerkiksi korkeakoulun opetuksessa, tutkimuksessa tai hallinnossa. Jos skannattu kuva esimerkiksi pannaan Webiin vapaasti saataville, kyse ei ole missään tapauksessa enää yksityisestä käytöstä.
On oikeastaan aika hämmästyttävää, että esim. tiedon tuottamista Webiin koskevissa ohjeissa ei juurikaan edes mainita tekijänoikeutta.
Käytännössä tekijöiden luvan hankkiminen on usein erittäin työlästä. Pelkästään sen selvittäminen, ketkä ovat tekijöitä, voi vaatia suuren työmäärän tai olla mahdotontakin. Jos esimerkiksi on otettu veistoksesta valokuva, jota on digitaalisesti muunneltu (niin että muunteluun sisältyy jonkinlainen luova panos), niin tuloksen julkaiseminen edellyttää kaikkien seuraavien lupaa: veistoksen tekijä, valokuvan ottaja ja kuvan muuntelija - taikka niiden ihmisten tai yritysten tai yhteisöjen lupaa, joille näiden alkuperäisten tekijöiden oikeudet ovat ehkä siirtyneet.
Tekijänoikeusasioiden selvittäminen ja asianmukaisten lupien hankkiminen on sen vastuulla, joka valmistaa teoksesta kappaleita tai saattaa teoksen yleisön saataviin, olipa kyseessä alkuperäinen teos, sen muunnelma tai käyttö muun teoksen osana.
Kaikki tietävät, että käytännössä tekijänoikeutta rikotaan erittäin laajasti. On kuitenkin syytä muistaa, että tämä ei kelpaa selitykseksi, jos joutuu vastaamaan teoistaan oikeudessa. Kannattaa myös muistaa, että jos tekijänoikeutta rikotaan esimerkiksi korkeakoulun toiminnassa, niin mahdollista hyvitys- ja korvausvelvollisuutta ja rangaistusta paljon merkittävämpää saattaa olla asian tuoma kielteinen julkisuus.
Ilmeistä on, että tekijänoikeutta joudutaan jossain vaiheessa lieventämään, koska se on joiltakin osin muodostumassa kohtuuttomaksi esteeksi tiedon välittämiselle, luovalle työlle ja tekniselle kehitykselle.
Lisätietoja: "tekijänoikeus-FAQ"
Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Tekolan Sanomat -lehden numerossa 1/96.