Tekijänoikeus ja sen rajoitukset perustuvat lakiin, eikä tekijä voi yksipuolisella tahdonilmaisullaan laajentaa tekijänoikeuttaan. Tekijä voi kieltää kaiken kopioinnin (myös yksityiseen käyttöön) ja siteeraamisen, mutta kiellolla ei ole oikeudellista pätevyyttä.
Sanoma- ja aikakauslehdissä saattaa esiintyä ilmaisu ”Jälkipainos kielletään”. Sen tarkoitus on toimia lain 23 §:ssä tarkoitettuna jälkipainantakieltona eli estää se, että lehden artikkeleita voidaan julkaista muissa lehdissä (riippumatta sitaattioikeudesta).
Tilanne on toinen, jos joku sitoutuu noudattamaan kyseisenlaista kieltoa. Selvin tapaus on sellainen, jossa esimerkiksi DVD:n vuokraaja tai ostaja allekirjoittaa paperin, jossa hän lupaa olla kopioimatta yksityiseen käyttöönsäkään. Tällöin ei kuitenkaan ole enää kyse tekijänoikeusasioista vaan sopimusoikeudesta. Jos sitoumus rikotaan, kyseessä ei ole tekijänoikeuden loukkaus vaan sopimusrikkomus.
Käytännössä selviä kirjallisia sopimuksia tämänkaltaisista asioista tehdään varsin harvoin. Jos esimerkiksi DVD:n vuokraaja allekirjoittaa paperin, jossa sitoudutaan noudattamaan joitakin yleisiä vuokrausehtoja, hän saattaa tätä kautta tulla tehneeksi itseään sitovan sopimuksen myös siitä, että ei kopioi yksityiseen käyttöönsäkään. Hankalasti tulkittava tilanne syntyisi esimerkiksi silloin, jos liikkeessä olisi näkyvästi esillä kopiointikielto mutta vuokraaja ei mitenkään nimenomaisesti sitoutuisi noudattamaan sitä. Tekijänoikeuden omistaja voisi tällöin väittää, että sitoutuminen kuuluu alan yleiseen kauppatapaan ja että vuokraaja on ollut tästä tietoinen. Yleisesti voidaan sanoa, että sopimus voi kyllä syntyä muillakin tavoilla kuin kirjallisesti – suullisesti tai jopa implisiittisesti – mutta sopimus on aina kahdenvälinen asia. Pelkkä teoksessa oleva kielto ei ole sopimus, vaikka se ilmaistaisiin miten jyrkin sanoin tahansa.